Vajaa viidesosa maan eliitistä nousi köyhänlaisista oloista.
Älköön kysyttäkö, mitä tämä tällainen valikoitu parhaimmisto on. Siihen on niin vaikea vastata.
Ruostetsaaren uudessa kirjassa, jonka ehkä luen, on mukana kiinnostava näkökulma. Millaisia näyttävät olevan liike-elämän, politiikan, kulttuurin ja julkkislaisuuden keskinäiset siteet.
Olen ollut vanhastaan kiinnostunut Suomen historiassa odottamattomista kosketuspinnoista. Jokseenkin tunnettu esimerkki on Väinö Tannerin ja J.K. Paasikiven suuri yhteisymmärrys, joka siis alkoi Liikemiesten kauppaopistossa. Nuoren Tannerin varat eivät viitanneet lain lukemiseen, kun asemamies-isä oli kuitenkin antanut hänen lukea ylioppilaaksi Ressussa. Siellä opistossa teki määräaikaisia tilapäistöitä väitöskirjamieheksi hankkiutuva lahtelainen Juho Kusti Paasikivi. Ja KOP rahoitti tulevan Elannon ohella jopa punakaartia 1918. Vaikka poliittisissa mielipiteissä oli suuri ero, kun Tannerilla oli niitä ja Paasikivellä taas käytännössä ei, tämä pari pelasti Suomen, vaikka aateliskenraali Mannerheim pyrki välillä häiritsemään.
Meillä oli Suomessa sama salasopimus kuin Ruotsissa: jos herrasväki saa olla johtavinaan, osuuskauppaväki hoitaa poliittisen kentän ja pitää silmällä höyrypäitä.
Kuva menee hiukan suttuisesti, koska kumpikaa mainituista ei suoriutunut vanhan miehen houkutuksesta eli tehdä viimeisiksi täikseen suurisuuntainen tyhmyys, kuten Tannerin palaaminen politiikkaan ja Paasikiven suostuminen presidenttiedokkaaksi -56, vaikka paikka oli varattu Kekkoselle. Myös kirjailijoilla muuten on kova tarve munata itsensä siinä vaiheessa, kun olisi viisaampaa keskittyä esimerkiksi ristisanatehtävien ratkaisemiseen.
Niinpä huomasin, että olin vuonna -94 pannut hyllyyni Arvo ”Poika” Tuomisen elämäkerran “Petturin testamentti”, mutta unohtanut lukea sen.
Eivätpä tuon teoksen kirjoittajatkaan (Rautkallio ja Rajala) saaneet selvää asiasta. Ja oli heiltäkin jäänyt havaitsematta, että historian luettelemat vakiohenkilöt eivät toimineet suurin valtuuksin vuoden -38 ja -39 Jartsevin yhteydenotoissa. Rybkina, nuori nainen, NKVD:n majuri, puna-armeijan vakoilun edustaja ja suoraan Stalinille raportoiva toimija, näkyi hyvin vähän Saltsjöbadenissa, jossa Paasikivi ja Tannerin lähettämä Hella Wuolijoki yrittivät saada jotain irti lähettiläästä, rouva Kollontaysta. Ja paikkakunnalla toimi Poika Tuominen, ilmoituksensa mukaan Terijoen hallituksen pääministeriksi aiottu mutta oman arvaukseni mukaan pikemminkin ammuttavaksi takaisin Moskovaan kutsuttu.
No. Naapureina Tampereella asuvat Tuominen ja Väinö Linna juttelivat paljon, mikä tarkoitti käytännössä, että Tuominen puhui tuntikausia ja toinen kuunteli.
Nikkarin poika Tuominen Hämeenkyröstä oli päässyt pitkälle. Hän avusti sotien jälkeen CIA:ta ja kukaties myös Neuvostoliittoa. Hän vastusti Kekkosta ja oli samalla Kekkosen luotettu, ainakin tavallaan.
Mitä Helsingin kirjailijat mahtoivat ajatella, kun Tampereella kirjoitettiin Tuntematon ja Pohjantähti, ja Poika Tuomisen kolme muistelmateosta, joista “Kremlin kellot” on edelleen mukavaa luettavaa, myivät satoja tuhansia, ja sitten markkinat valloitti Kainuusta Tampereelle -45 siirtynyt Kalle Päätalo, joka hänkin toteutti kirjailijan vaikeimman tehtävän saamalla lukemaan myös ne, jotka eivät lue kirjoja. Hänen kirjojaan on myyty tiettävästi 3,5 miljoonaa nidettä. Ja Kansan lehden päätoimittajana Poika pani kirjoittamaan myös Eeva-Liisa Mannerin, joka nyt asiaa miettien oli se aikakauden runouden suuri nimi.
Esitän eliittiin nousemisen eräänä yleisenä tekijänä asian, joka vaikutti syvästi Poika Tuomiseen: alemmuuden tunto eli kompleksi. Hän suhtatui luimistellen saman kylän F.E. Sillanpäähän, koska tämä oli oikein ylioppilas. Hän ei oppinut lainkaan kieliä eikä matemaatiikkaa eikä taloutta, vaikka oli hirmuisen älykäs ja aivan mahdottoman hyvämuistinen. Elämäkerran mukaan hän olisi haikaillut professorin arvonimeä tai kunniatohtorin hattua. - Kalle Päätalo sai molemmat, kansakoulupohjalla.
Otto Ville Kuusinen lähetti hänet kerran Moskovasta kahdeksi kuukaudeksi Mustanmeren rannalla venäläisen opettajan kanssa oppimaan venäjää. Palattuaan hän ei ollut oppinut venäjää - mutta tulkki oli oppinut suomea sujuvasti.
Olisikin kiinnostavaa lukea suomalaisista kommunisteista jotka Neuvostoliittoon siirtyivät kansalaissodan jälkeen ja vaikuttivat sieltä Suomen tuhoamiseksi. Osa heistä oli rintamalla taistelemassa suomalaisia vastaan, jopa upseereina. He tavallaan yrittivät kansalaissodan revanssia mutta taisivat omalla kohdallaan hävitä senkin.
VastaaPoistaSuomalaisia "merkittäviä" kommunisteja, vasemmistolaisia yleensä, siirtyi tai väkipakolla survottiin joitakin kymmeniä rajan taa. Tuhansia tavallisia onnettomia sitten pakoon "muuten vain". Jotkut heistä ehkä pääsivätkin vaikuttaviin asemiin, mutta hymy hyytyi Stalinin puhdistuksissa 1930-luvulla. Että kantilta kuin kantilta tarkasteltuna laihoja tulokset enimmäkseen olivat.
PoistaAjatuksella "ei sota yhtä miestä kaipaa" ei heistä upseereinakaan kummoistakaan vastusta Suomeen hyökkäyksessä satojentuhansien venäläissolttujen seassa ole ollut.
Totta kai henkilöhistorioina heidänkin tarinoitaan olisi "mukava" lueskella (on niitä kirjoitettu ja julkaistu), varsinkin jos sattuisi sukulaisia joukoissa olemaan, mutta olisiko siitä opiksi, niin enpä tiijä kun nuitä "bäckmaneja" ja muita Suomensyöjiä kaikkina ajanjaksoina jokatapauksessa näyttää riittävän.
HS:n artikkeli aihetta sivuten: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006226047.html
No esimerkiksi juuri Poika Tuomisen kirjat ovat sellaisia. Hommaa nyt ensi hätään vaikka ne, jos onnistut löytämään. Viime vuosituhannen puolella niitä oli melkein joka kirjahyllyssä, mutta eihän kirjoja enää ole tapana säilyttää, edes pientä pesämunaa. Eikä kukaan vie niitä nettiin tai e-kirjoiksi. Eikä kirjastoista saa juuri mitään vähänkään vanhempaa, ovat niin ikävän kuluneen näköisiäkin pintauutuuksien rinnalla. Minulla onneksi on nämäkin, edellisen polven kuolinpesän roskalavalta pelastettuina. Ja Paasikiven päiväkirjat, Airon muistelmat ynnä muuta sellaista. Ja sellainenkin 1950-luvun helmi kuin Parvilahden Berijan tarhat. Osa tilanpuutteen vuoksi mökillä, mutta käytettävissä kuitenkin.
PoistaAino Kuusisen kirja "Jumala syöksee enkelinsä - muistelmat vuosilta 1919 - 1965". Aino Kuusinen oli Otto Wille Kuusisen järjestyksessä toinen vaimo.
PoistaKirjassa kerrotaan mm Neuvostoliittoon loikanneista suomalaisista kommunisteista ja heidän pelonsekaista elämäänsä siellä. Arvo "Poika" Tuominenkin on mainittu kirjassa ja hänen pelastautumisensa Tukholmaan.
Hyviä kirjoja mainittu. Aino Kuusisen ns. muistelot, Poika Tuomisen tarinoinnit, Parvilahden Tarhat jne. Lähdekritiikit voi niistä nauttiessa huoleti unohtaa: "Ei yhtän falska", kuulin kerran museon vartijatädinkin tymäkän vastauksen, kun joku kaukaa tullut ulkopaikkakuntalainen kyseli romanttisen historiafiktion totuudellisuudesta ja luotettavuudesta.
Poista"Muista myös nämä" (lainaan jonkin kustannusfirman mainosta): nuoruuteni kohuteos Viljo Tahvanaisen "Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä" sekä Boman-Parvilahden "Terekille ja takaisin", jossa lukijalle ekstrabonuksena nimiösivun vieressä oikein liitupaperille painettu kuva Boman-Parvilahdesta upea Totenkopf-koppalakki päässään.
Ei 1950-luvun Suomen julkisuus ollut niin yksipuolisen itsesensuroitua kuin nykyään halutaan nähdä. Selkeän "neuvostovastainen" Unto Parvilahti hyvin markkinoituine Berijan tarhoineen oli tästä mainio esimerkki.
PoistaHämeenlinnan tienoilla Parvilahden kirjaa mainostettiin myös lentolehtisillä. Siis sellaisilla oikeilla, lentokoneesta pudotetuilla. Pentuna kohdalle sattuneena niitä tietysti keräilin ja ihmettelin, että mitä tarhoja semmoisella Berijalla oikein on.
PoistaOnkohan tuollaisten ilmasta tiputettujen lehtisten käyttöhistoriaa meillä tutkittu?
PoistaSuomettuminen ja sensuuri iski vasta 70-luvulla, jolloin myös taistolaisuus alkoi nousta. Hyvä esimerkki on Solženitsyn, jonka kirjoja julkaistiin meilläkin jo 60-luvulla, mutta 1973 ilmestynyttä Vankileirien saaristoa ei enää rohjettukaan, vaan se piti julkaista suomeksi Ruotsissa.
PoistaOliko kyse itsesensuurista vai pakosta, sitä ei kai ole vieläkään kehdattu kunnolla penkoa?
Mitä Helsingin kirjailijat mahtoivat ajatella, kun Tampereella kirjoitettiin Tuntematon ja Pohjantähti, ja Poika Tuomisen kolme muistelmateosta, joista “Kremlin kellot” on edelleen mukavaa luettavaa, myivät satoja tuhansia, ja sitten markkinat valloitti Kainuusta Tampereelle -45 siirtynyt Kalle Päätalo, joka hänkin toteutti kirjailijan vaikeimman tehtävän saamalla lukemaan myös ne, jotka eivät lue kirjoja. Hänen kirjojaan on myyty tiettävästi 3,5 miljoonaa nidettä. Ja Kansan lehden päätoimittajana Poika pani kirjoittamaan myös Eeva-Liisa Mannerin, joka nyt asiaa miettien oli se aikakauden runouden suuri nimi.
VastaaPoista___________________________________________________________________________________
No, helsinkiläisillä on toki Mika Waltarinsa.
Mutta mitä tuumaavat turkulaiset?
Petturin testamentti on ihmeellisimpiä elämäkertoja mitä Suomessa on kirjoitettu, alkaen Poika Tuomisen uskomattomasta selviytymistarinasta vuonna 1918. Hannu Rautkallio jää pohtimaan, mikä mies päähenkilö lopulta oli ja esittää hurjan olettamuksen.
VastaaPoistaMerkittävä transaktio: Kansallis-Osake-Pankki osallistui myös Saksan sosiaalidemokraattien rahavarojen siirtämiseen ulkomaille 1932-33. Tietenkin turvaan kansallissosialistien takavarikoilta ja SPD:n toiminnan rahoitukseen Pariisista ja Prahasta käsin. Paasikivi on taatusti tietänyt tästä, ellei jopa toiminut asiassa. - Linda Tannerin kertoma suullinen tieto. Olisiko Jukka Nevakivi kertonut tämän jossain teoksessaan, en muista aivan varmasti. Dokumentit arvatenkin pankkisalaisuuden suojaamat ja sittemmin kadonneet ikiajaksi.
VastaaPoistaNettikeskusteluissa on vilahtanut sellainenkin ajatus, että milloin EU ottaa mallia Putinin toimista ja aloittaa samanlaiset hybridioperaatiot Venäjän rajoilla? Yhteistyössä ihmisalakuljettajien kanssa haalitaan köyhistä maista ihmisiä ja työnnetään heidät rajojen yli Venäjälle.
VastaaPoistaVenäläisessä mallissa ei ole kyse mistään pakolaisista vaan välineellistetystä maahanmuutosta yhteistyössä erilaisten rikollisjärjestöjen ja ihmissalakujettajien kanssa.
venäjällä heidät luultavimmin työnneetään lumihankeen kuolemaan, tai vankilaan tai (jota on jo tapahtunut) lähetetään sotilaina taistelemaan Ukrainaa vastaan. Heitä on jo joutunut siellä sotavangeiksi.
PoistaJännää miten toisaalta Venäjällä on niin kauheaa ettei sinne voi mennä, toisaalta taas niin hyvin ettei sieltä saa tulla tänne kauhuja pakoon.
PoistaKoettakaa nyt päättää hyvät ihmiset.
Ei meidän pitäisi ottaa sotaa käyvästä valtiosta kansalaisia tänne eskaloimaan omaa tilannetta.
PoistaTäällä yleisönosastoilla osataan eskaloitua ihan kotoperäisesti.
PoistaEliitti ei ole parhaisto. Ellei tarkoiteta vallanhimoa, ahneutta, itsekkyyttä, kähmintää, sortovaltaa, nepotismia, ruoskintakykyä, kyynärpäävoimaa ja kaikkia muita askelmia siihen. Pikemminkin pahimmisto tai pahiksisto.
VastaaPoistaEliitti yhteiskunnassa ei ole parhaimmisto vaan takalisto jonka toiminto osuu kaikkiin toisiin.
PoistaKuka kuuluu eliittiin? Kuinka sinne voi ilmoittautua? Missä kokoonnutaan?
PoistaKuuluvatko kansanedustajat eliittiin, vai vain ne heistä, jotka muutenkin ovat eliittiä? Edellyttääkö eliittiin kuuluminen näkyvyyttä julkisuudessa? Vai piillotteleeko se todellisin eliitti?
PoistaSukuun ja eliittiin tullaan syntymän kautta ja niihin kuulutaan ikuisesti. Siis myös kuoleman jälkeen.
VastaaPoistaKuulun älymystöön ja tällä viiteryhmällä taas on niukasti tekemistä minkään maailman eliitin kanssa. Toisinpäin voi olla enemmän vetoa.
VastaaPoistaKuis toi älymystöön kuuluminen realistisesti mitataan/todennetaan? Kaikkien opiskeluaineiden täydellisen, teoriatasoisen hallinnan/osaamisen mittareillako? ÄÖ-testillä?
PoistaVoiko älykäs olla sellainen, joka on selvinnyt elämän eteen tuomista sodista, kulkutaudeista, nälästä, toistuvista vastoinkäymisistä ja onnettomuuksista jne. ilman yhdenkään kirjan avaamista, kekseliäästi ongelmasta toiseen omin neuvoin päivästä toiseen sinnitellen vaikkapa nyt 80 vuotta eikä vieläkään anna periksi vaikka ei häntä titteleillä ja mitalleilla ole koristeltu? (Ei hän sellaisista ole osannut edes haaveillakaan: Mitenkäpä kun ei ole semmoisista mistään lukenutkaan.)
Maailman reilun 8 miljardisen ihmislajin joukoista näitä itsestään numeroa tekemättömiä sitkeitä löytyy eivätkä he ole niitä, jotka koko systeemin ovat pilalle murjoneet.
Älymystöön kuuluvat ne jotka tietävät olevansa muita parempia ihmisiä.
PoistaÄlykkyystesti kertoo sen, miten hyvin ihminen selviytyy kyseisestä testistä. Kaikki muu on oletusta.
Poista"Tietävät olevansa.." Olipa hauskasti sanottu. Jos ihminen alkaa sellaista tietämään, on hän satavarmasti väärässä. Kyse on silloin hybriksestä ja arrogantista muiden ihmisten halveksunnasta. Ne jotka oikeasti ovat sekä älykkäitä että viisaita ihmisiä eivät aseta itseään muiden yläpuolelle vaan tajuavat oman rajoittuneisuutensa. Kokemukseni mukaan ne jotka luulevat olevansa älykkäitä ja sillä pullistelevat, eivät sitä vasta varsin olekaan.
PoistaLievästi dikotomian puolelle meneväistä lällällierua huomioimatta vuntsin lystikseni mikä olisi eliitille kjva vastinpari? Duunaristo, tyhmistö, epäeliitti? Juntit?
VastaaPoistaBönde ei sovi ollenkaan koska kartanoita ei isommin Rautatientorilla ole, kaikki maalla.
Silläpä se entinenkin pehtoori sen sanoi kun kreivi kysyi leukailustaan tunnetulta alaiseltaan tietääkö pehtoori mikä ero on työllä ja huvilla.
- Onko se työtä vai hupi kun hän kreivi itse lihallisessa mielessä rakastaa kreivitärtä?
_ Tottapa tuo hupia on, muuten reivi teettäs senkin meillä.
Väärinajattelijat? Vinoilijasto?
Olikohan 70 vai 80-luku, yhdellä kävelyllä Tampereen keskustassa näin Väinö Linnan, Raoul Palmgrenin, Eeva-Liisa Mannerin, Poika Tuomisen ja Urpo Harvan.
VastaaPoistaUrpo Harva luennollaan väitti, että "maailmassa vain harvat hallitsevat" etc. Puhuttuna se kuullosti samalta kuin Harvat.
PoistaTänään voit hyvällä onnella bongata Temppari-Samin, Mmiisan (ei ole kirjoitusvirhe), Tinzen (eikä tämäkään), Pate Mustajärven ja Kalervo Kummolan.
PoistaMikis: Saattoi sanoa noinkin. Ainakin joskus jatkoi kaksimielisesti painavan mielipiteen esitettyään, että ”harva sanoo näin”.
PoistaSellainenkin sanonta oli aikoinaan liikkeellä kuin "harvassa on niin tyhmiä urpoja kuin urpo harvassa". Liittyi johonkin sen ajan konservatiivien ja "radikaalinuorten" väliseen kiistaan.
PoistaPoika Tuomisen kirjat ja Berijan tarhat yms tuli luettua jo teini-iässä ja nyt ne ovat isän perintönä omassa hyllyssäni. Meillä oltiin tannerilaisia demareita eli ei ole tarvinnut katua eikä hävetä.
VastaaPoistaKorjaan Professoria hieman eli Päätalo ei ole kainuulainen, vaan vähän pohjoisempaa Taivalkoskelta, joka on ”Koillismaata”, termin keksi muistaakseni Reino Rinne. Samoja selkosia kuitenkin. Kainuun kuuluisin kirjailija on tietysti Ilmari Kianto. No, Huovisen Veikko tietysti myöhemmin - sankarinaan Pylkkäs-Konsta eli Havukka-ahon ajattelija.
Täsmälleen näin.
PoistaSiellä toimii Koillismaan Osuuskauppa ja ilmestyy Koillissanomat.
Kyllä näitä Tuomisen ja Parvilahden kirjoja vielä saa antikvariaateista, ainakin Finlandia-kirjassa niitä oli. Siellä oli myös niitä vanhoja nuortenkirjoja joita joku aikaisempi kommentoija oli kaivannut. Ainakin siellä oli Tarzaneita ja Robin Hoodeja joita poikavuosinani lueskelin.
PoistaLystikäs nyanssi, Huovinen piti pääteoksenaan Rauhanpiippua. Kymmenvuotiasta naurattivat hillittömyyteen asti nimet joita Huovinen oli pätevä keksimään. Kyky kiteyttää nimeen hahmon olennainen rooli on yhteydessä musikaalis-kielelliseen älykkyden osa-alueeseen, kiistäkää jos ette muuta tyhmää touhua keksi. Nimien kirjo on humoristin sisintä vinoilua, rapeaa ivaa myötätunnon lempeässä hehkussa.
PoistaMoni virka- ja valtaeliitin jäsenyys on kehdosta hautaan. Vaarallinen, hengenvaarallinen toiminta samoin. Olettakaamme, että itseään päivittäin ylistänyt – ja sellaiseen toisiakin patistanut – herraksi valittu jatkaa toimintaansa vanhuksena, jolloin sanat ovat entistäkin ilkeämpiä ja aiheetta tuomitsevia. Oletetaan että hän jo vuosia sitten julistaa ex cathedra usein, että Jumalan paikalle tulee ilkeys, ja että hän jatkaa sitä loputta. Olettakaamme, että hänen yleisin kohteensa on ihminen, joka ei ole koskaan puolustautunut ja jonka pahan palavat nuolet siksi ottavat kohteekseen vuodesta toiseen. Voipa olla, että hänet on jo sitä ennen leimattu häntä tuntematta. Nytpä eliittitoimijaksi valikoitunut kirjoittaja vie hänen vähätkin monien elämän koettelemusten jälkeen jääneet ystävänsä, jotka kiihkeästi seuraavat mustauskirjoittelua ja halulla tempautuvat sen vietäviksi. Voi olla niinkin, että tärkeitä asioita edistänyt kohde on työssään ollut opiskelijoitten palvoma ja kollegojen ylistämä, mutta kun hänet on sysätty sivuun, niin arvaa katuvatko he ja alkavat kaikessa pitää hänen ja tärkeän asian puolia? Eliitti on siilipuolustuksessa uhriaan vastaan ja kusee hänen päälleen kettuina. Eliitti sotii ja on tappaja. Uhrien hautajaisiin ei kantajia löydy.
VastaaPoistaHe veivät sinulta kaiken paitsi sinut. Heidän kostonsa ei enää yllä sinuun, vaikka sinut tappaisivat.
PoistaTehtävä: Mikä tai kuka poliittisesta nykyeliitistä kuvataan tässä:
VastaaPoistahttps://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/81/Struwwelpeter.png
Eliitin ylimielisimmän valtaryhmittymän pääedustaja.
PoistaNo Purran sakset olivat vähän pienemmät.
PoistaKöyhät ovat empaattisia, fiksuja ja oikeudenmukaisia. Ikävä kyllä jotkut heistä ovat pudonneet virka- ja valtaeliittiin ja silloin menettäneet itsensä, sen mikä heissä on arvokasta.
VastaaPoistaJoka tahtoo olla suurin, luopukoon vallasta ja tulkoon kaikkien palvelijaksi.
Ei perkele tänne mahdu, menkööt muuanne... me oltiin täällä ensin.
PoistaEfraim Syyrialaisen paastorukous pyytää pois vallantavoittelusta ja siis eliitistä ja tyhjän puhumisesta. Löytyy verkosta. Verkko olkoon ihmisten kalastamiseksi valoon ja hyvään, ei tuhoon ja vallanalaisuuteen.
VastaaPoista