Sivun näyttöjä yhteensä

8. marraskuuta 2015

Kangas-Ikkala

 

Yksikään nyt Finlandia-ehdokkaana oleva kirja ei taida päästä lähelle Jyrki Koulumiehen kirjoittamaa Risto Kangas-Ikkalan kirjaa ”Kohtalona Kostamus” (Siltala, 2012). Puhe ei ole fiktiosta. Tarkoitan mielikuvien ja tietojen määrää ja lukija reaktiota: uskomatonta, uskomatonta…!

Kirja ei käsitykseni mukaan herättänyt ilmestyessään huomiota. Se kertoo etenkin Finn-Stroi Oy:n eli Svetogorskin (Enso) ja Kostamuksen rakentamisesta vuosikymmeniä sitten. Kangas-Ikkala veti nämä projektit. Nykyrahaksi muutettuna urakkahinnat olivat yhteenlaskettuna suuruusluokkaa 10 – 20 miljardia euroa. Omistajia olivat rakennusliikkeet, siis Polar, Haka, Puolimatka jne.

Ennen eli tarina, jonka mukaan näitä kohteita olisi rakennettu suomalaisten veronmaksajien varoin poliittisista syistä. Totuus on päinvastainen. Hankkeet olivat kaupallisia ja tuottivat miljardeja.

Mihin nuo rahat joutuivat, siitä ei ole tietoa. Firmat kaatuivat 1990-luvun alussa. Mieleen tulevat YTJ, Skanska ja NCC. Kirjan lopussa on lyhyt viittaus Arevan ydinvoimalaan ja sen kuuluisaan aikatauluun, ja länsimetroon.

Rakennus- ja pankkialalla on yhtä vähän haluja kuin politiikassa, mitä kerran tapahtui ja miten.

Haen esimerkkejä ja kuvauksia kartelleista eli haitallisista kilpailunrajoituksista. Missä määrin sellaiset ovat olleet kiellettyjä, on epäselvää. Asiasta on ollut lakeja jo ennen EU:ta. Tätä nykyä kartelleista jopa rangaistaan ja esimerkiksi Google ja Microsoft tulevat vähän väliä puheeksi tässä yhteydessä.

En nyt ihan voi yllyttää kaikkia lukijoita rientämään kauppoihin ja kirjastoihin. Vaikka Jyrki Koulumies on tehnyt luonteenomaisen hyvää työtä, rakennusala ja idänkauppa ovat epähavainnollisia alueita. Ei niistä ole paljon kirjoitettu, eikä niitä ole tutkittu.

Olin asianajajana mukana grynderirakentamisessa ja ajoin juttuja rakentajia vastaan ja esittelijänä oli sellainenkin vaihe, että rakennusjuttuja tuli todella paljon niin että alan yleiset sopimusehdot ja rakennustapasäännöt tulivat tutuiksi. Jossain vaiheessa joutui kurkistelemaan jopa Siperian toimituksia, koska eräässä vaiheessa yritykset ottivat asiakseen tapella patenteista.

Kangas-Ikkalan ura on aikakauden merkillisimpiä. Hänen antamansa yleiskuva on varmasti oikea, Insinöörit suunnittelivat ja laskivat, herrat mellastivat pullojen ääressä. Kun paperit oli tehty – joskus ennenkin – tuhannet alkoivat rakentaa.

Kostamuksessa käyneet eivät yleensä keksi mitään hyvää sanottavaa seudusta (kuva), joka on Hiipinän ja Petsamon ohella maan kolkkamme karmeimpia – mutta tuhannet talot ovat edelleen pystyssä, käytössä ja jopa kunnossa.

Siitä seuraa kysymys: miksi muu rakennuskanta maassa on epäkunnossa? Mitä perua ovat kaikki homevauriot ja mitä on loputtomien putki- ja kattoremonttien takana?

Vastausta ei saa panna enimmäkseen tehdasrakentamista kuvaavien Kangas-Ikkalan eikä Koulumiehen suuhun, mutta itse sanoisin: monopoli. Kiivaan aluerakentamisen aikana rakennusliikkeet opettivat itse itsensä ylihinnoittelemaan ala-arvoisen laadun, ja seuraukset ovat edelleen ympärillämme.

Miksi tehdä kunnollista, kun sekundakin menee kaupaksi ja vielä salaa sovituin hinnoin? Rakennusliikkeiden seuraan voi liittää kunnat, etenkin Vantaan ja Espoon, jotka muodistivat kaavoitus- ja lupaviranomaisina karusellin edistäen näin toimien myös johtavien puolueiden rahoitusta. Ja tässä on nyt puhe 1960- ja 1970-luvusta.

Onko tahti nykyisin toinen, siitä en mene sanomaan mitään. Kysymyksen muodossa voisi heittää: mahtoiko muutaman vuoden takainen vaalirahajupakka olla sittenkin pieni ja kodikas episodi verrattuna entiseen?

Menneisyyden monopoleja ajatellen kouluesimerkiksi keinoista voisi sopia tapaus, jossa suomalainen rakennusliike ja viime kädessä työyhteenliittymä maksoi ruotsalaiselle Skanskalle 10 miljoonaa käteisellä, siitä ettei tämä tee vakavasti otettavaa tarjousta havitellusta urakasta. Näin tehtiin ja urakka saatiin.

Metsäkartellit olivat hyvin kauan virallisia ja luultavasti hyvin hyödyllisiä. Rakennuskartelli oli välttämätön, koska Neuvostoliiton kohteet ylittivät ainakin kerran kaikkien Suomen rakennusliikkeiden yhteenlasketun liikevaihdon eli muuta mahdollisuutta ei ollut. Mutta tapa jäi.

”Punaisista vuorineuvoksista” Polarin Kauko Rastas on jo hiukan unohtunut – suotta. Kangas-Ikkala piirtää hänestä ja muusta vuorineuvosporukasta varsin vaikuttavan kuvan. Itse hän oli ”teknikko” eli palkkaa nauttivat toimitusjohtaja osaamisensa tähden. Henkilökuva on hyvin miellyttävä ja tausta innostava niukoista oloista hetkittäin Kosyginin, Brezhnevin ja Kekkosen taustalle, vaikka toimitusjohtaja teki parhaansa pitääkseen välimatkaa korkeisiin tahoihin.

Kirjan lukuisista mielenkiintoisista tuokiokuvista jää mieleen muuan neuvostoliittolainen korkean tason neuvottelukumppani – joka hänkin inhosi politikointia rehellisillä rakennuskohteilla ja osasi asiansa. Mielenkiintoinen on sekin tieto, että naapurissa jouduttiin laskemaan rakenteisiin kolmannes enemmän betonia ja terästä kuin meillä, ja työprikaateja palkittiin käytettyjenrakennustarvikkeitten määrän eli painon perusteella…

Rakenteiden lujuushan lasketaan, ja ylimäärä on pahaksi. Kirjoittajan arvion mukaan Enson kokoinen kolmen vuoden kohde olisi vienyt Neuvostoliiton rakentamana 15 vuotta. Erääseen kohteeseen suomalaiset toivat viisi autoa ja kaivuria; venäläisillä oli 500, niistä suurin osa yleensä rikki.

Mahdammeko nähdä sen päivän, että idänkaupan yksityiskohtaisempi historia kirjoitetaan ja julkaistaan? Tätä nykyä se ei olisi ”kenenkään edun mukaista”.

20 kommenttia:

  1. Viikonlopun Iltalehdessä ehdotetaan Finlandia-palkintoa Jari Aarniolle.

    VastaaPoista
  2. Kostamuksessa ei niin kauan sitten käyneenä paikan suomalaisen alkuperän kyllä tunnistaa jos osaa katsoa oikein. Ensinnäkin asemakaava on tuttu; on halkaiseva pääraitti, josta sitten eriää asuntokatuja. On keskusta, jossa sijaitsee palvelut ja kauppakeskus (taitaa se olla tosin venäläistä rakennuskantaa). Kerrostalot muistuttavat aivan vastaavia sen ajan suomalaisia taloja.

    Mitä tulee Venäjän muuhun rakennuskantaan niin puolustukseksi on sanottava, että suurin osa siitä periytyy Neuvostoliitosta, jossa tunnetusti ei kilpailtu rakennusten laadulla vaan määrällä. Surullisen kuuluisat ja aikanaan väliaikaisiksi tarkoitetut elementtitalot eli Hrutsovkat on Putin määrännyt korvattaviksi uusilla taloilla nopeassa aikataulussa (arvatkaa tuleeko onnistumaan...). Uudempi rakennuskanta, jota näkee isommissa kaupungeissa on ainakin hienon näköistä.

    VastaaPoista
  3. Rakennusfirmojen vapaa mellastus ja yhä uusien homekoulujen ja muiden julkisten kohteiden rakennus nykyisellä kontrollilla tuntuu käsittämättömältä. Ei suomalaisen eikä virolaisenkaan rakentajan taidoissa ole vikaa. En ole kuullut, vaan henkilökohtaisesti minullekin ovat kirvesmiehet kertoneet, että kustannusten ja ajansäästön nimissä heidän on tehtävä myös sutta ihan esimiehen käskystä, vaikka halu osoittaa taitonsa ja ylpeytensä työn jäljestä on olemassa.

    Valvonta on tietysti jossain määrin ongelma, paikalla pitäisi olla koko työajan. Tämä muistuttaa hieman dopingvalvonnan loputonta työtä, joskin dopingvalvonta taitaa olla nykyisin ottanut jo askeleen eteenpäin. Rakennusvalvontaan ei ainakaan tällä hetkellä ole ollut tarvetta puuttua raskaalla kädellä, vaikka lasten ja aikuistenkin homesairaudet ovat lähitulevaisuudessa tällä menolla aiheuttamassa valtaisan kustannuserän yhteiskunnalle ja yksilöille.

    Kyllähän rakennusliikkeiden arveltu toimiminen puolueiden rahoittajana ja tätä kautta ylihintaisten kohteiden maksattaminen esim. kunnilla olisi varmasti vieläkin iso tutkimuskenttä. Kemppinen on tässä kyllä oikeilla jäljillä.

    VastaaPoista
  4. Pölyä ainakin Kostamuksessa riittää https://www.flickr.com/photos/65726513@N00/336093998/

    VastaaPoista
  5. Paljolti idänkaupan historiaa on myös juuri ilmestynyt verkko-Nokian historiasta kertova kirja "Nokian jalokivi - tarina suomalaisesta DX 200 puhelinkeskuksesta".

    Melkoisen määrän miljardeja tuo tahoksi myös - ensin Venäjältä sitten koko maailmasta. Ja nyt tuo tekniikka palvelee 1,7 miljardia käyttäjää maailmalla osana heidän tietoliikenteensä näkymätöntä alustaa.

    http://www.dx200.fi/tuote/nokian-jalokivi/

    http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/12/kirja-nokian-hittituote-sai-kulmat-kurttuun-kgbssa-ja-ciassa/201513250/170

    Luettavuudeltaan kirja ei ole kaikkein sujuvin aika yksityiskohtiin menevän kerrontansa takia, mutta asiassa jotenkin mukana olleille ja alaa seuranneille se on varsin antoisa teos kuitenkin.

    Venäjä ja Venäjän kauppa olivat aivan ratkaisevassa asemassa tässäkin tarinassa. Upeasti menestys Venäjällä osattiin jatkossa kääntää menestykseksi koko muussa maailmassa. Asema karhun naapurissa ei aina ole haitta eikä ongelma, vaan se voi olla myös etu. Ehkä vieläkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku skribentti on vertaillut Juha Sipilää Kekkoseen, eikä täysin aiheetta vaikka aika onkin täysin toinen. Kekkosen asema "sotilasdiktaattorina" perustui salailuun NL:n keskitetyn valtarakenteen ollessa vastapuolena. Asetelma tarjosi sotakorvausteollisuuden hyödyntämissä tukevan pohjan niin Koneen, Wärtsilän kuin Nokiankin nousulle.
      Sipilän koollekutsumassa kolmen ässän tuuletuskokouksessa voi kyllä aistia noiden aikojen haikailua hallituksen ensimmäisen "torjuntataistelun" päätyessä samojen taustavaikuttajien. ns. Senaatintorin kiertäjien, kannalta suotuisaan tulokseen.

      Poista
    2. On vaikea keksiä kahta niin vastakkaista ihmistä kuin Kekkonen ja Sipilä, kun ajattelee heidän taustaansa, tekemisiään, pyrkimyksiään, vakaumustaan ja luonnettaan.

      Kekkosella oli yksi tavoite, johon hän tähtäsi koko aikuisikänsä keinoja kaihtamatta: valta.

      Sipilällä on myös yksi tavoite, johon hän heräsi kypsällä aikuisiällä: Suomen pelastaminen taloudelliselta kurjuudelta.

      Poista
    3. Tavoite onnistui Kekkosella. Hänen aikanaan joku koirankuonolainen ehdotti, että presidentin pitäisi saada jatkaa kuolemansa jälkeenkin.
      Sipilän kompetenssi ei valitettavasti riitä ritarillisen tavoitteensa toteuttamiseen. Suomelle on traagista, jos hän itse uskoo niiden riittävän.

      Poista
    4. Timo.J.Tuikalta "Kekkosen takapiru" on ilmestynyt suomalaisen kansanvallan henkilöleikkaus,
      Vuosisadan sankarit ja pelurit. Kaikki sankarit tavoittelevat valtaa?!

      Poista

  6. Hameesta puheen ollen, tokaisi isoäitini lanko Frithiof Nevanlinna jonakin Lohjanjärven kesänä havahduttuaan matemaattisista aatoksistaan kesken lounaskeskustelun, jonka aiheesta hänellä ei ole minkäänlaista tietoa, joten en minäkään kommentoi kirjoitustasi ”Kangas-Ikkala”.

    Mutta hamekankaasta puheen ollen, löysin isäsi Kullervo Kemppisen kirjan Haltian harteilla, jonka jo luulin kadottaneeni. Ilo!
    Tämä mainio opus on saanut minutkin marssimaan kahdesti Käsivarressa seurananii 25 kilon rinkka ja iloisesti piruileva vaimo.

    Pojallekin annan kunniamainnan BWV 91:n esittelystä. Duettoaaria ” Die Armut, so Gott auf sich nimmt” olisi saatava lakisääteiseksi musiikiksi. Juristi Kemppinen saa itse miettiä miten.

    VastaaPoista
  7. Antti Tuuri: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, 1998
    Jarmo Korhonen Väyrysen valtakunta. Helsinki: Tammi, 2014
    Jarmo Korhonen Valtataistelu: Mauno Koivisto murskaa Suomen porvarit. Helsinki: Tammi, 2015

    Kostamus taisi olla suomalaiselle kuluttajalle yhtä kallis paukku kuin Talvivaara.

    YIT:stä on ihan kohtuullinen historiikki.

    Tämän päivän Armas Puolimatka taitaa olla Ilpo Kokkila,
    Rakveren lihakombinaatti on kopio Vantaan HK:n tehtaasta.


    VastaaPoista
  8. Muistuttaisin, että Venäjän arvostetuimmassa museossa, eli Pietarin Eremitaasissa käynnistyy marraskuun puolivälissä suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun ”kulta-aikaa”, eli 1920-1960-lukuja käsittelevä suurnäyttely. Näyttely on avoinna tammikuun 2016 loppuun saakka. Olen jututtanut näyttelyn venäläistä kuraattoria Ksenija Malitshia, joka tarjoaa hyvin mairittelevan kuvan suomalaisesta rakennuskulttuurista myös 1960-luvun jälkeen. Hänen mielestään myös uudempi suomalainen lähiöarkkitehtuuri on korkeatasoista ja siinä korostuu rakennusten ja ympäröivän luonnon harmonia. Suomalaisten Venäjällä nauttimaa mainetta hyvinä rakentajina esimerkiksi YIT, Lemminkäinen ja NCC hyödyntävät tänäänkin Pietarin asuntogryndaajina.


    VastaaPoista
  9. Kostamus oli kamala kokemus siellä koskaan ennen käymättömälle: http://kivaniemi07.blogspot.fi/2014/07/kostamuskokemus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta Kostamushan on Shangi-La verrattuna Petsamon Nikkeliin tai Zapoljarnyihin

      https://www.flickr.com/photos/65726513@N00/1596735562
      https://www.flickr.com/photos/65726513@N00/1596334630

      Poista
    2. Jouko, en ole Shangri-Lassa käynyt enkä nuissa muissakaan mainitsemissasi joten koko Karjalan luonnontila ja sen jatkuva pilaaminen kaikilla tasoilla oli järkytys siellä pyöräillessäni.

      Lukenut kyllä olen mm. Nikkelin kuunmaisemista ja nähnyt jonkun verran samankaltaisia kuvia kuin mitä linkkiesi takaa löytyy. Ne kyllä näyttävät kauhistuttavan esimerkin siitä, mihin ihminen pystyy kun asiat ovat vielä enämpi hälläväliä tyyliä kuin Talvivaarassa..

      Kostamuksessakin kaivannaisteollisuuden jäljet ovat yhtä järkyttäviä muiden siellä käyneiden kuvauksista päätellen, mutta ovat sen verran syrjässä, ettei ne pääteille näy. Google Earthilla pääsi joskus katselemaan vähän, mutta taitaa nyt rasterikuvio peittää koko Karjalan jos yrittää.

      Koska Petsamo, sen enempää kuin Kostamuskaan eivät kaukana Suomesta sijaitse, ei liene ihme, jos esimerkiksi syöpää aiheuttavia saasteita luontoomme (Lappiin varsinkin) on leijaillut enämpi kuin tarpeen olisi.

      Joskus mietin, mitä se auttaa Suomessa kohkata teollisuuden ja Itämeren saasteista kun kyljessä on kiinni sellainen valtio, jolla ei häpyä niiden suhteen ole senkään vertaa. Ei ne paljoa kyselleet tai ilmoitelleet Pietarinkaan satama-allaslaajennuksesta valtavine ruoppauksineen vaikka saman jorpakon rantaviivaa molemmat asutamme muutaman muun naapurivalton kanssa.

      Poista
    3. "Joskus mietin..."

      Sitä samaa me realistit olemme miettineet niin kauan kuin Suomen citypunaviheriät ovat harrastaneet omaan jalkaan ampumista kaikilla mahdollisilla foorumeilla EUsta alkaen.

      Luonto ei huomaisi, vaikka koko Suomi häviäisi tästä juuri nyt - poks. Sen sijaan luonto alkaa elpyä heti, kun USA, Kiina, Venäjä ja kehitysmaat pääsevät edes Suomen tasolle.

      On tietysti kunniakasta olla koko maailman arndtpekurinen.

      Poista
  10. Kostamus oli Suomelle hyödyllinen niin taloudellisesti kuin kokemuksena. Vain osaamisella ja hyvällä yhteistyöllä avattiin umpikujaan ajautuneet neuvottelut uudestaan . Valtiovallan poliittisen johdon ( valtioneuvosto ja presidentti) toimenpiteet nollattiin ja aloitettiin tarjoustyö uudestaan ja hinta putosi 25%. Kyllä SNTL käytti ultimaattumia , jotta totutut kuviot saatiin murrettua.
    Vain osaamisella ja uudella tavalla toimien voidaan asuntohintojakin alentaa tuon 20% ja lopettaa homekoulujen ilmestyminen tähän maahan. Se vaan vaatii voimakasta poliittista ohjausta ja kovaa ja reilua kilpailua. Pystyykö Suomi siihen , en osaa sanoa , vaikka sitä toivonkin

    VastaaPoista
  11. "miksi muu rakennuskanta maassa on epäkunnossa"

    Tähän minulla on teoria: syy oli 1970-luvun ensimmäinen öljykriisi ja siihen liittynyt hehkutus "ei lämpöä harakoille" ts energiatiivis rakennus.

    Uskon, että on mahdotonta tehdä energiatehokasta ts. tiivistä rakennusta, johon ei tulisi home- ja kosteusvaurioita. Vanhoissa, vetävissä hirsitalossa, joiden vedenläträys tapahtui erillisessä saunassa ja pesutuvassa ei homeongelmia ollut.

    VastaaPoista