tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post8802633496277596325..comments2024-03-29T11:21:21.889+02:00Comments on Kemppinen: Fouché, esipuhe, kirj. ZweigJukka Kemppinenhttp://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-2715578455105209342012-11-27T14:49:16.998+02:002012-11-27T14:49:16.998+02:00Mielenkiintoinen pohjoismaalainen yksityiskohta ky...Mielenkiintoinen pohjoismaalainen yksityiskohta kyseisen herran jälkeläisiin liittyen on myös se, että Fouchén suku esiintyy Ruotsin introdusoimattoman aatelin kalenterissa. En näin ulkoa muista, missä historian vaiheessa ovat kylmään pohjolaan joutuneet. Olisiko toisen takkia kääntäneen bonapartistin valinnalla Ruotsin kruununprinssiksi ja sittemmin kuninkaaksi osuutta asiaan?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-79008360286155985862012-11-27T12:02:06.638+02:002012-11-27T12:02:06.638+02:00"jota aikalaiset eivät paljon rakastaneet ja ..."jota aikalaiset eivät paljon rakastaneet ja jälkimaailma kiitti vieläkin vähemmän."<br /><br />Eipä hirveästi rakastettu Gestopo-Mulleria tai Berijaakaan. Noista Fouchen erotti ainoastaan ilmiömäinen takinkääntökyky: palveli niin jakobiinejä, thermidorin miehiä, Napoleonia ja restauraation Bourboneja. Tuolaiseen ei liene kukaan muuta yltänyt, se osoittaa kykyä "alallaan". Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-9836053282187085432012-11-25T21:11:49.004+02:002012-11-25T21:11:49.004+02:00Tuollaisia Foucheja nyt on ollut maailman sivu, ni...Tuollaisia Foucheja nyt on ollut maailman sivu, niin kauan kuin historiaa tunnetaan. Viime vuosisadalta mainittakoon 1920-luvun J.Stalin, kulisseissa toimiva puoluejärjestöorganisaationsa rakentaja. Myös J.Edgar Hoover loi organisaation jota presidentitkin kavahtivat. Ja Sofi Oksasen uusin sankari edustaa samaa ainesta ruohonjuuritasolla.<br />Zweigin uusinta painatuksesta, ainakin "Poliisiministeri Fouchen" ja "Balzacin"elämäkerran,annettakoon kustannusvihje Oksaselle.MEGnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-82014165967868292702012-11-25T16:59:03.867+02:002012-11-25T16:59:03.867+02:00Taylleyrand kuuluu peruskurssiin. Ero Fouchéhen on...Taylleyrand kuuluu peruskurssiin. Ero Fouchéhen on kyllä suuri - Talleyrandia on epäiltyä kansankunnan edun edistämisestä eräissä vaiheissa. Fouchésta eivät toki ole pahimmat vihamiehetkään esittäneet mitään niin uskomatonta.<br /><br />Näytelmässä "Päivällinen paholaisen kanssa" päähenkilöt ovat Talleyrand ja Fouché. Näytelmän suosio oli suuri.Jukka Kemppinenhttps://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-41037663515215798712012-11-25T13:16:22.356+02:002012-11-25T13:16:22.356+02:00Niinpä tietenkin, samaa itkuvirttä räyhäoikeisto t...Niinpä tietenkin, samaa itkuvirttä räyhäoikeisto tosin on pitänyt päällä pienin tauoin siit alkaen kun Kekkonen lakkautti heidän IKL:nsa.<br />Ja oikein teki.<br />Ja taas Kemppinen: kato joku Charles-Maurice de Talleyrand -elämänkerta en français.<br />toinen mulkkunoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-29056274716625887142012-11-25T11:43:32.184+02:002012-11-25T11:43:32.184+02:00Eikö oopperassa Tosca esiinnykin tällainen henkilö...Eikö oopperassa Tosca esiinnykin tällainen henkilö.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-13726353272065776702012-11-25T09:54:45.579+02:002012-11-25T09:54:45.579+02:00Istuskellessaan maailmankaikkeuden keskipisteessä ...Istuskellessaan maailmankaikkeuden keskipisteessä ihan siinä Suomen keskipisteen vieressä, joka sijaintiero muuten sivumennen sanoen johtuu maapallon litistyneistä navoista, Hääppönen tuumaili kuten niin monesti ennenkin turistinähtävyyksissä että mitän hän täälläkin tekee, mikä tässä nyt niin kummallista on että piti oikein katsomaan vaivautua. Poikkeuksena turistinähtävyyksien kirjossa hänen mieleensä palautui matkansa Kiinan muurille. Siinäpä olikin turistirysien turistirysä! Sen suunnittelijalla ei pää vähää väärässä ollutkaan, ellei sitten kyseessä ollut aikansa työllistämistyöprojekti, niin kuin varmasti olikin, Hääppönen, Jaska Hääppönen päätteli asiaa tuumailtuaan eri kanteilta.<br />Vaan oli Hääppösellä yksityisetsijyyteensä liittyvää oikeaakin tekemistä paikkaseudun maisemissa, olipa hyvinkin. Mutta mitä muuta sen lisäksi että kuljeskeli osin tietämättään Piippolan Balzacin jalanjälkiä...<br />... jatkuu....<br />(Blogivaeltaja)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-25487437292090852482012-11-25T09:10:02.299+02:002012-11-25T09:10:02.299+02:00Siinäpä teksti ! Ranskan Suuren Vallankumouksen a...<br />Siinäpä teksti ! Ranskan Suuren Vallankumouksen aikakausi sinkoilee värikylläisiä persoonia tapahtumain kieputuksissa ettei niin mikään eikä koskaan. Mirabeau,Danton,Lafayette,Desmounlis… päättymättömiin. Ja on upeita kirjoja tehty, Citizens by Simon Schama, esimerkiksi. (Ei Ranskan kulttuurista selonotto kysy ranskaa.) Näistä pyörteistä jos saisi silmiinsä monikymmentuntisen tv-sarjan (katsoisin sitä 3 päivän koulutusvapaalla) !<br /><br />Mutta ehkä se merkittävin ihminen on Tuntemattoman sotilaan liekin alla siellä Riemukaarella. Tai hänen äitinsä leipämarssilla. Tai hänen isoisänsä kartanonpolttaja, se hehkusilmä mikä Bertoluchin elokuvassa istui väentuvassa ja höpisi omiaan. Kulkumiesten ja virkaheittojen pappien puheista vaistotajuamiaan hyvän- ja pahantiedon ikitotuuksia. Paikka oli kylläkin Burt Lancasterin chateau. Mutta yhtä kaikki,samaa Eurooppaa. Tämä feodaaliLancaster oli hätää kärsimässä ruuan tuottamisen koneellistuessa.<br /><br />Että vastaisin huutooni, niin olihan siellä Neckerkin Sveitsin veroparatiisista, paperiraha, assignaatit. Ilman niitä homma olisi luhistunut alkuunsa, siis Vallankumous. (Nyt luhistuivat vain paperirahat.) Esimerkkiä näille oli saatu edellisiltä polvilta, ihan Versaillesista itsestään Ludvig XIV jälkeisen väliaikaishallinnon rohjetessa kokeilla John Lawn innoittamina valtionvelankuittausta osake- ja seteliuudisteilla. Luhistui tietty, vai luhistuiko vain noustakseen taas eurona.<br /><br />Eikä muuten omana aikakautenaankaan kolmikannassa poisnaurettu. Itse Pietari Suuri vielä houkutteli Law:ta palvelukseensa, mutta tämä valitsi Venetsian. Sen kasinot siis, ja kuolikin pian. Tosi ironinen nimi tuo "law". Pengamakarna kertoo Ruotsin osalta kuinka rahainstrumenttien ja -järjestelyjen innovoijat kiersivät järestään lakeja ja loukkasivat käytöstapoja. Tiukempina viime aikoina lobbasivat intensiivisesti niitä uusiksi. Eivät kysyneet mitä saa, vaan tekivät minkä hyväksi tiesivät, ja virkakoneen kasvettua kertoivat sille mitä tehtäisiin.<br />Jukka SjöstedtAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-66710948833521316352012-11-25T04:59:26.005+02:002012-11-25T04:59:26.005+02:00' Hän oli ”synnynnäinen petturi”, ”säälittävä ...' Hän oli ”synnynnäinen petturi”, ”säälittävä vehkeilijä”, ”luonteeltaan niljakas matelija”, ”ammattimainen takinkääntäjä”, ”matalahenkinen otus eli todellinen poliisi”, ”halveksittava moraalin polkija”.'<br /><br />Jos alussa ei olisi ollut nimea mainittuna, olisin luullut, etta nyt aletaan puyhua Urho Kaleva Kekkosesta. Jormanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-79508587685583882122012-11-25T04:44:40.498+02:002012-11-25T04:44:40.498+02:00Kirjoitin kesällä Conradin Pimeyden Sydämen "...Kirjoitin kesällä Conradin Pimeyden Sydämen "uudestaan" sijoittamalla sen tänne Suomeen… tuosta "pahuuden" pohdiskelusta - sen tuottaman ajattelun tuloksista mieleeni tuli kyseisestä opuksesta mm seuraavaa… <br /><br />Mikään ei ole niin kaukana rakkaudesta kuin käsitys jonka olemme siitä luoneet, väitti Marcel Proust vainaa. Halu ja ahdistus vaanivat käyttövalmiina jokaisessa ihmisessä. Sen takia ei ole syytä väheksyä ainuttakaan intohimoa. Sen sijaan vaikutelmia on syytä välttää, sillä huonevalaistus synnyttää yleensä helposti teennäisen tunnelman. Todellisuuden lyhennys on siinä mielessä oleellisesti luotettavampi arvioimisperuste. Se vaatii kuitenkin hyvin tarkkaa katsetta. Todellisuudessa jokainen on syyllinen kaikkeen, ihmiset eivät vain sitä tiedä: mutta jos he sen tietäisivät, olisi meillä heti paratiisi maan päällä, kirjoitti Dostojevski. Luultavasti hän tajusi, ettei saisi kiitosta osakseen kovin helpoin perustein. Todellisuus ei voinut olla paratiisi. Ihminen voi pettyä vanhempiinsa, rakkauteen, kotimaahansa, uskoonsa, sekä itseensä – elämäänsä yleensä ottaen, mutta mitä hänelle jää käteen sen kaiken jälkeen? Ympärillä leviävä tyhjyys? Paratiisissa ei ollut päämääriä. Toiminnan merkitys löytyi pohjimmiltaan tuntemattomasta, ja salaisuuksien merkitys selvisi vasta niiden julkistamisen jälkeen. Koska maailma oli paikka, jossa ihmiset elivät lakkaamatta, yötä päivää, vieretysten, oli sen julmuus toissijainen piirre. Se oli yksinkertaisesti annettu ihmiselle. Olihan maailma jotakin sellaista, minne ihminen aina tahtomattaan syntyi. Sieltä ei voinut koskaan paeta. Paratiisissa sen sijaan oli portti. Sen ymmärtämiseksi ei tarvinnut kuin katsoa mitä tahansa lukittua – vaikkapa vain ruumisarkkua. Vapaus ei koskaan merkinnyt mitään tiettyä asiaa. Sillä ei ollut merkityksiä.<br />Oli siis olemassa kurjuuden tila, jota ei voinut parantaa – ja sen alkuperä oli hämärän peitossa. Elämä yleensä ottaen aiheutti sellaisen tilan. Ja kaikki siitä sanottu oli joko jonkin sairauden, tai tyhjyyden vertauskuvaa. Jokaisella oli tietysti oma erikoistautinsa. Se parantumaton ja epämääräinen, mikä häntä kahlitsi. Siinäkin oli yleensä tietty järjestys, vaikkakin järjetön. Saman järjestyksen löysi helposti mistä tahansa, mikä liittyi sattumanvaraisuuteen. Ihminen liitti yhteen sellaisia asioita – olettamuksia, joilla ei todellisuudessa ollut minkäänlaista tekemistä keskenään. Niin teki tietenkin moni muukin elävä olento, esimerkiksi vaikkapa majava. Ja niinpä elämä oli täynnä rihkamaa, josta ihmisen silmissä oli muodostunut hyvin kiinteiltä näyttäviä rakennelmia: negatiivisia suostumuksia. Koska paratiisin portti aukesi ainoastaan ulospäin, ihmisen avattavaksi oli jäänyt vain sellaisia ovia, joista pääsi kellariluukkuja muistuttaviin tiloihin. Sieltä pääsi pois, jos osasi koskettaa sitä kohtaa, mistä aika laskettiin.<br />Siinä ei ollut mitään kuviteltua. Ihminen syntyy maailmaan – hänet vedetään ulos kohdusta, hän tulee joksikin. Hän muuttuu ja suodattuu tuossa tulemisessaan, ja hän siirtyy efektien maailmaan. Rajapintoja oli lukuisia. Hän haluaisi lentää heti siihen säteilevään valtakuntaan, mistä kokee olevansa kotoisin, mutta hän näkee, ja haluaa tietää missä on, koska hänellä on nälkä. Siitä tulee hänen nollahetkensä, se mikä opettaa kaikenlaisen saamisen merkityksen. Täyttymyksen. Ja tuntiessaan täyttyvänsä, hän oppii haluamaan. Ja tuon täyttymisen nopeutta hän alkaa jossakin vaiheessa kutsumaan sieluntilakseen. Se oli ympäröity hämäryydellä, jonka syvyyttä hän innokkaimmin tutki sukupuolielimillään.<br />Sitä olisi tietenkin voinut kutsua myös kirjallisuudeksi silloin, kun puhuttiin hyvästä kirjallisuudesta.<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-16721307423504701082012-11-25T00:37:07.224+02:002012-11-25T00:37:07.224+02:00Cool!
Harvoin, jos koskaan, olen vähäisen sieluni...Cool!<br /><br />Harvoin, jos koskaan, olen vähäisen sieluni taittovirheisin silmin nähnyt yhtä elävästi Kirkkonummelle johonkin ostarin kulmaan pystytetyn puhujapöntön, jossa itse Jukka Kemppinen, pitkä talvipalsa auki, oikeaa, lippista rutistavaa kättään painokkaasti sivutuulessa puherytmiä mukaillen, savukoneesta pöllyävän savun keskessä heilutellen pitävän puhetta paikalle suu auki kerääntyneille sotaan kyllästyneille matruuseille, seinustalla kyljellään olevan ghettoblasterin räikyessä taustalta c-kasetilta Shostakovitshia sen minkä duracellit kestävät! <br /><br />Tämä oikeasti lämmittää tihkusateista mustaa marraskuun iltapuhdetta. Kiitos.<br /><br />Vapise, Eisenštein! Vapise, Oktjabr! Anonymousnoreply@blogger.com