tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post6606066019157407818..comments2024-03-19T10:51:15.066+02:00Comments on Kemppinen: Lamput IIJukka Kemppinenhttp://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-1102307558860534902011-11-18T19:16:10.546+02:002011-11-18T19:16:10.546+02:00Ääneen lukeminen on hienoimpia yhdessäolon muotoja...Ääneen lukeminen on hienoimpia yhdessäolon muotoja. Siitä on täällä ollut aiemminkin puhe, ja olin silloinkin asiassa esillä, joten ei nyt muuta kuin heitto: miksi meillä ei useammin kuule kirjailijaa lukemassa omia tekstejään? Tervo sanoi kyllä hyvin, että hän aina pettyy omaan luetaansa, korostaa vääriä ja nielee oikeita asioita (tai jotain samanlaista näppärää hän sanoi). Asia tuli viimeksi mieleen Teeman sarjasta Dostojevskin elämä, jossa upea (vaikka käheä) Jevgeni Mironov loisti - oli useita kohtauksia D:stä lukemassa julkisesti ääneen.Rienzihttps://www.blogger.com/profile/04008549123922444549noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-75215981173530583262011-11-18T17:54:01.572+02:002011-11-18T17:54:01.572+02:00Anonyymi (asunut kuunkierron) Auttaa kovasti kun n...Anonyymi (asunut kuunkierron) Auttaa kovasti kun nukkumaan mennessä pistää silmänsä kiinni.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-10971380479271402382011-11-18T17:00:49.672+02:002011-11-18T17:00:49.672+02:00Perhetuttuihimme kuului 50-60-luvulla yksinäinen, ...Perhetuttuihimme kuului 50-60-luvulla yksinäinen, erakkona perämetsillä rakentamassaan pienessä mökissä elänyt mies, joka oli ollut vapaaehtoisena Viron itsenäisyystaisteluissa vuosisadan alussa, parikymmentä vuotta siirtolaisena Kanadassa ja saman ajan tehdastyöläisenä Etelä-Ruotsissa.<br /><br />Muistan hyvin käynnit hänen mökissään, jossa ainoa valaisin oli öljylamppu pirtin pöydällä. Sivistyneenoloinen kuihtunut ukkeli kertoili Saimaa suupielessä savuten ystävällisesti kokemuksistaan Lännessä ja esitteli pihaansa valaamaa aurinkokelloa ja Amerikasta tuoduista siemenistä metsään istuttamiaan puita. Mieleenpainunut persoona lapsuudesta, joka jätti meille muistoksi meille myös sukulaismiehensä, tunnetun historiantutkijan teoksia.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-39484773427003546732011-11-18T14:54:16.377+02:002011-11-18T14:54:16.377+02:00Sabine Melchior-Bonnet: Kuvastin, peilin historiaa...Sabine Melchior-Bonnet: Kuvastin, peilin historiaa. ISBN 951-796-314-9. AtenakustannusAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-56327273314613717482011-11-18T13:24:53.648+02:002011-11-18T13:24:53.648+02:00RAKOVALKEA
Kun on tullut saaduksi sellaista pitkan...RAKOVALKEA<br />Kun on tullut saaduksi sellaista pitkanmatkan retkeilijan ja tappajan koulutusta (kaukopartio siis), niin nousee mieleen muistikuvia rakovalkeista ja kaminoista. Kumma kylla , ei mitaan petromakseja ollut. Rakovalkean loimussa pallisteltiin tai sitten pilkko pimeassa. Jos kaminahommiin paastiin, niin<br />loihan se kaminakin lampoa, mutta myos valoa (hekua siis).Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-2957541707884367862011-11-18T13:19:38.874+02:002011-11-18T13:19:38.874+02:00Katselin lansi-savolaisessa metsassa jahtiporukkaa...Katselin lansi-savolaisessa metsassa jahtiporukkaa, joka oli tehnyt itselleen nuotion. Vahan sataa tuhjutti, mutta nuotio naytti tuovan hyvan feeliksen. - Eikos sinne Jorvaksen rauhaan voisi pihalle tehda nuotion<br />koivuklapeista; ainakin perjantai-iltaisin!<br />Luulis etta siita sais irtopisteita!?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-25388689852715428132011-11-18T12:52:15.609+02:002011-11-18T12:52:15.609+02:00"Asun hiukan ränsistyneessä talossa niin lähe..."Asun hiukan ränsistyneessä talossa niin lähellä Helsinkiä, että bussilla, junalla ja omalla autolla Erottajalle ehtii puolessa tunnissa."<br />Kuulut, JK, todellakin eliittiin: kaikki kaupungin edut ja maaseudun rauha.<br />Yksi harvoista asioista, joissa edistys on edistynyt on taskulamput: pieneen kokoon saa todella valotehokkaan lampun, jonka patterit (AA tai AAA)kestävät.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-52260445828885521262011-11-18T12:17:26.289+02:002011-11-18T12:17:26.289+02:00Öljylamppu on muuten keksitty Puolassa. Ljublinin ...Öljylamppu on muuten keksitty Puolassa. Ljublinin lähellä oli öljylähteitä, taitaa olla vieläkin joku pumppu ainakin näytillä, ja Ljublinissa on öljylamppumuseo. Kurkin sen ikkunoista, mutta kun oli maanantai ja museo kiinni. 70-luvulla öljylamppuja ei saanut mistään. Kuskasin yhden hienon Meksikosta, se on yhä käytössä mökillä. Kun oltiin sotaa paossa Mikkelin lähellä maatalossa, siellä oli karbidilamppu. Sen paineastiaan pantiin pala karbidia ja vettä, ruuvattiin kansi kiinni ja sytytettiin. Asetyleenikaasua. Lamppua ei voinut sammuttaa yöksi, vielä aamullakin siinä oli pieni liekki.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-49808473204146481372011-11-18T12:01:47.539+02:002011-11-18T12:01:47.539+02:00Mainio kirjoitus taas. Kiitokset siitä.
Sukulaist...Mainio kirjoitus taas. Kiitokset siitä.<br /><br />Sukulaistätini eleli Ruovedellä vuoteen 1974 mökissään pelkän öljylapun valossa. Näin, vaikka hänen tiluksensa yli ja läpi kulki sekä 440 kilovoltin, 20 kilovoltin että normaali 220 voltin sähköverkko.<br /><br />Syy ei ollut köyhyydessä (rahaa oli pankissa) eikä edes tyhmyydessä tai nuukuudessa (rahaa käytettiin järkeviin kohteisiin mm. remontteihin), vaan siinä, että hän ei nähnyt sähkölle riitävää tarvetta.<br /><br />- elämä rytmittyi hyvin valopetrooliliekin valossakinMatiasnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-64478757821615379492011-11-18T11:32:36.070+02:002011-11-18T11:32:36.070+02:00Se hehkusukka on melkoisen herkkä rikkoutumaan.Se hehkusukka on melkoisen herkkä rikkoutumaan.Toipilahttps://www.blogger.com/profile/11262606568946407721noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-38776221952667466042011-11-18T10:34:02.496+02:002011-11-18T10:34:02.496+02:00Ernest Thompson Seton asui pitkään Torontossa, ja ...Ernest Thompson Seton asui pitkään Torontossa, ja hänen sukulaisensa omistivat laakson reunalla olevan Spadina-nimisen kartanon, joka on nykyään museona. <br /><br />Ernest Thompson Seton kirjoitti Don Valley -joen ja sen sivujokien laaksojen luonnosta, joka oli hänen aikanaan eli 1900-luvun alussa melkein koskematonta. Vielä meidän aikanamme se on ainutlaatuista. Ihastuin Toronton laaksojen luontoon niinä vuosina, jolloin asuin Torontossa. <br /><br />Lue lisää linkistä. Tulisi liian pitkä kommentti.Anna Amnell/Toronton laaksothttp://aurorakirjat.blogspot.com/2011/04/toronton-laaksot-ja-aurora-kirjat.htmlnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-16952382868238051592011-11-18T09:25:36.163+02:002011-11-18T09:25:36.163+02:00Meillä on kaikki mukavuudet, kerron kyselijöille (...Meillä on kaikki mukavuudet, kerron kyselijöille (jotka ovat huolissaan elämästämme täällä periferiassa): puhdas ilma ja vesi, hiljaisuus, pimeys, tähtitaivas, kylmä ja kuuma (huom: ei tappava tasalämpö) ja linnut.<br /><br />Pirkko AAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-33262997261198293752011-11-18T07:49:58.924+02:002011-11-18T07:49:58.924+02:00Olen asunut kaupungissa runsaan kuunkierron vihate...Olen asunut kaupungissa runsaan kuunkierron vihaten kaupungin valoja. Mutta mittaanko kuitenkin yhä aikaa luonnon mitoilla? Ei, totean vain, kun täydenkuun olen jo kahdesti huomannut. En tarkkaile ja ihaile kuuta kuin ennen, ei täällä voi. <br /><br />Makuuhuonetta raatelee lähietäisyydeltä kadun valaistus. Tunkee tummankin verhon läpi; opettelen nukkumaan pimennyslaput silmillä. Katulampun valo-osaan on tuskin kuutta metriä ja näkyy vuoteeseen räikeästi alasuunnasta. Lisäksi kadun toiselta puolelta sisään yltää toinen samanmoinen, oranssi vain. Ensimmäisinä ikkunaverhottomina öinä aamun ikkunassa möllötti vielä kolmaskin kirkas mötikkä. Pahaa tekee puhua näin rumin sanoin kuusta! <br /><br />Maalla asuin kahdeksan vuotta ja häkellyttävä oli tähtitaivas jopa ikkunoista katsellen. Ja loistokkaita revontulia oli parina ensimmäisenä vuonna, vaikkei pohjoisessa ollakaan.<br /><br />En osaa vielä suhtautua olemiseeni täällä. Pitäisikö sulkea verhoin kaikki ikkunat, kun uusien kerrostalojen voimakkaat seinä- ja pihavalot tunkevat huoneisiimme aamuyöstäkin, kun ihmiset jo nukkuvat ikkunat sammuneina. <br /><br />Vaan kummallisen rauhoittavat ovat blogin viimeiset säkeet. Taidan opetella ne toisteltavaksi unettomuuteen. ”Kuu auki ihmettelee yö. Mutta muistakaa: täyden kuun valossa ei kukaan syö appelsiineja. Silloin on paikallaan syödä jotain vihreää hedelmää, jääkylmää.”Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-39219448925761628642011-11-18T07:19:20.168+02:002011-11-18T07:19:20.168+02:00Mikä kumma meissä metsäsuomalaisissa on kun me ka...Mikä kumma meissä metsäsuomalaisissa on kun me kaipaamme nuotiotulia- niin minäkin.Sisseilin työssäni melkein kolme kymmentä vuotta. Vain hankikelisistä kuutamoöistä nuotiosavuineen on jäänyt voimakkaat kaipuut,kun aurinko jo kumottaa,kevät haisee joka soluun ja nuoruuden voima tuntuu jäsenissä- voima jonka tajuan vasta nyt vanhuuden kynnyksellä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-38889151980625089782011-11-18T01:03:58.409+02:002011-11-18T01:03:58.409+02:00Itse kun tunnen olevani takaoikeutettu lapsesta lä...Itse kun tunnen olevani takaoikeutettu lapsesta lähtien, niin muistonikin ovat sen laatuisia. Pikkuisessa, 11. hengen asuttamassa tupasessamme ei valoilla pröystäilty. <br /><br />Varhaisimmat muistoni 60-luvun alusta ovat ikkunalla tai hellanreunalla käryävä pottulamppu tai ovensuukoukussa toinen käryäjä, myrskylyhty. Kun äiti sitten hilasi avustuksellamme Ruposelta, linja-auto kirkonkylältä Luikkokankaan polunsuulle, kiepin kuparijohta, kaasupullon ja kaasuvalopaketin, niin riemu oli ylimmillään kun sen joku kylän mies kävi asentelemassa kattoon tohajamaan.<br /><br />Navetalla ja savusaunalla kärysivät edelleen vuoteen 1973 saakka lyhdyt, kynttilät ja pottulamput. <br /><br />Pottulamppu=ontoksi koverrettu iso peruna, tai nauris, jossa petrolia tai talia ja tavallinen pellavarätti jos ei ollut oikeaa lyhdyn sydäntä laittaa.<br /><br />Isällä oli tapana vehnästellä "kun sokkeena syntyy ja humalassa kuolee, ee tiijä mualimassa käyneensäkkään". Itse olen mukaellut saman: kun pimmeesseen syntyy ja syksy-yönä kuolee ee mualima tunnusta sinun tiällä käyneenkään.Valto-Ensiohttps://www.blogger.com/profile/11699412321503478327noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-50374168309035342272011-11-18T00:46:46.772+02:002011-11-18T00:46:46.772+02:00Erich Maria Remarque'n kirjassa "Yö Lissa...Erich Maria Remarque'n kirjassa "Yö Lissabonissa" (DIE NACHT VON LISSABON), kirjan henkilö - ennen itsemurhaansa - rikkoo kaikki peilit jotka asunnossa on. <br />Aika tajuttavaa. <br /><br />Elokuun hämärässä luin öljylampun valossa Rymy-Eetua. Sen sikari haisi öljylle. <br />Vielä tajuttavampaa.<br /><br />"<i>Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee,<br />ja nyt illan tummetessa, metsä meille kuiskailee...</i>" laulettiin partioleirillä. Just vähän ennen kun mentiin telttaan nukkumaan. (Totta kai minäkin menin mutta livahdin salaa ulos. Ja aloin tarkkailla mitä ympärilläni tapahtuu.)mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-28984156542678745462011-11-18T00:16:18.218+02:002011-11-18T00:16:18.218+02:00"Nuotiotulia kaipaan joskus."
Kauniisti..."Nuotiotulia kaipaan joskus."<br /><br />Kauniisti sanottu. Vrt. aiemmin puheena ollut Ernest Thompson Setonin kirja plus suomennetut James Fenimore Cooperin kirjat - poikaiän nuotiotulet palavat aina.Anonymousnoreply@blogger.com