tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post5342388172646340165..comments2024-03-29T10:05:55.491+02:00Comments on Kemppinen: Jukka Kemppinenhttp://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comBlogger25125tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-55928843337538861052008-06-24T21:47:00.000+03:002008-06-24T21:47:00.000+03:00http://www.heikkisalo.com/keskustelu/index.php?PHP...http://www.heikkisalo.com/keskustelu/index.php?PHPSESSID=9f0718a080d87bb3ca767fbb9a254523&topic=267.msg1067<BR/>täynnä elämää; sitä mitä pelkää mutta johon on samalla sitoutunut; tunne mystiikasta mutta ehkä se on vain ensi kerran oikeaa tunnetta; sitä mikä yleensä pelottaa. Ihminen kääntyy yleensä POIS siitä, mikä on hänelle hyväksi ja noutaa/hakee kaikkea muuta. Mutta lapsena se, joka pelotti ei pelota enää.Homo Garrulushttps://www.blogger.com/profile/03239267005383788511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-21094130958367070112008-06-24T18:43:00.000+03:002008-06-24T18:43:00.000+03:00Lauri Viita kirjoitti paljon kammottavaa paatosta,...Lauri Viita kirjoitti paljon kammottavaa paatosta, mutta parhaimmillaan hän osasi esittää täysin havainnollisen kuvauksen, joka lisäksi rimmasi. Kuten:<BR/><BR/>"Välissä kirkon ja synnytystalon<BR/>koulujen rivin ja maantievalon,<BR/>allamme ruumiita muutama sata<BR/>ja yllämme Linnunrata."<BR/><BR/>Aina, kun seison Alekanterin kirkon puistossa, muistan tuon. (Vaikka synnytystaloa ei ole ollut pitkään aikaan, ja maantievalotkin ovat vaihtuneet modernimpiin, niin muistan lapsuudestani paikan täsmälleen Viidan kuvailemana.)Mettehttps://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-23161043489490693142008-06-24T11:39:00.000+03:002008-06-24T11:39:00.000+03:00Epäilen ettei nuori polvi edes altistu lyriikalleJ...<I>Epäilen ettei nuori polvi edes altistu lyriikalle</I><BR/><BR/>Joka puoleltahan sitä lyriikkaa päälle pukkaa musiikkiin sovitettuna. Kieltämättä molemmat sanat voisi sarkastisesti laittaa lainausmerkkeihin mutta kuitenkin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-34576433374105014012008-06-24T11:05:00.000+03:002008-06-24T11:05:00.000+03:00"... pökerryttävän seikan: runossa on oltava loppu..."... pökerryttävän seikan: runossa on oltava loppusoinnut, tai sitten se ei ole runo."<BR/><BR/>Nuorisossa on tulevaisuus. (Synkältä näyttää.) <BR/> <BR/>Olen jo kauan ihmetellyt kun "rap-lyriikkaa" (sitaatit siksi ettei se saatana mitään lyriikkaa ole) niin ihaillaan ja ylistetään ja siunaillaan, kuinka sukkelasti nämä lökäpöksyt riimittelivät. <BR/><BR/>Kalikkasäkeiksi niitä ennen sanottiin, ja niin surkeaa riimittelyä se on että Armas Äikiäkin vaikuttaa runon ruhtinaalta niiden rinnalla. <BR/><BR/>Typeyydessä sille vetää vertoja ehkäpä vain stand by -tekohuumori.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-2264393332104781372008-06-24T01:25:00.000+03:002008-06-24T01:25:00.000+03:00mummo kirjoitti:'Miljoonasateen "Olkinainen" (joss...mummo kirjoitti:<BR/><BR/>'Miljoonasateen "Olkinainen" (jossa jätetty mies roihauttaa talon tuleen ja tappaa itsensä) on suuri suosikki.'<BR/><BR/>*<BR/>Miljoonasateen solistin ja sanoittajan Heikki Salon Olkinainen on kuin huipputason psykologinen kauhukertomus 12:sta säkeistöön 'purkitettuna'.<BR/><BR/>Harvinaista kyllä, mutta tämän pop-/rock-kappaleen sanoitus toimii myös runona. <BR/><BR/>Muistaakseni Salo kirjoittaakin ensin sanat ja sävel tehdään sitten siihen.<BR/><BR/>*<BR/>Olkinainen <BR/><BR/> <BR/><BR/>On yö ja hyvin myöhä<BR/><BR/>kun tätä kirjoitan<BR/><BR/>mutta minua ajaa pelko<BR/><BR/>ja mun on pakko kirjoittaa<BR/><BR/> <BR/><BR/>Kuin pitkät harmaat hiukset <BR/><BR/>sade heilahtaa<BR/><BR/>pimeydestä ruutuikkunaan<BR/><BR/> <BR/><BR/>Minä rakensin oljesta naisen <BR/><BR/>kun sinä et tullutkaan<BR/><BR/>sua kaipasin niin paljon<BR/><BR/>enkä jaksanut odottaa<BR/><BR/> <BR/><BR/>Minä sidoin lyhteitä yhteen<BR/><BR/>etsin vaatteesi parhaimmat<BR/><BR/>tein köydenpätkistä peruukin<BR/><BR/>ja rinnat lantuista<BR/><BR/> <BR/><BR/>Mä illan tullen viereen <BR/><BR/>naisen nukahdin<BR/><BR/>kunnes äsken nauruun heräsin<BR/><BR/> <BR/><BR/>Ja nyt olkinainen tanssii<BR/><BR/>navetan katolla<BR/><BR/>sylissä vaatteenriekaleita<BR/><BR/>ja pää kainalossa<BR/><BR/> <BR/><BR/>Olkinainen, olkinainen<BR/><BR/>nauraa ja huhuilee<BR/><BR/>ja paidan helman alta pilkottaa<BR/><BR/>musta kieli viikatteen<BR/><BR/> <BR/><BR/>Minä en ole synkkämielinen mies<BR/><BR/>mutta minua pelottaa<BR/><BR/>kun männynneulaset kirkuu<BR/><BR/>ja maisema huohottaa<BR/><BR/> <BR/><BR/>Kun jalanjälkiin kasvaa<BR/><BR/>koiran hampaita<BR/><BR/>voi luoja, miten se mua pelottaa<BR/><BR/> <BR/><BR/>Minä kirjoitan tämän kirjeen<BR/><BR/>jos viimeinkin tulisit<BR/><BR/>että saisit tietää kaiken<BR/><BR/>jos et minua löytäisi<BR/><BR/> <BR/><BR/>Nyt lähden etsimään kuokkaa<BR/><BR/>haen bensaa kanisteriin<BR/><BR/>joko minä tai olkinainen<BR/><BR/>olen ymmärtänyt niin<BR/><BR/> <BR/><BR/>Kuin pitkät harmaat hiukset <BR/><BR/>sade heilahtaa<BR/><BR/>pimeydestä ruutuikkunaanRauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-71701542645819188842008-06-23T23:30:00.000+03:002008-06-23T23:30:00.000+03:00Kovin nuoren polven altistumisista ja arvottamisis...Kovin nuoren polven altistumisista ja arvottamisista olen havainnut erään pökerryttävän seikan: runossa on oltava loppusoinnut, tai sitten se ei ole runo. Olen ujosti yrittänyt kertoilla, ettei loppusointuja viime vuosikymmeninä kauheasti ole harrasteltu, mutta minä puhunkin tyhmistä runoista, jotka mitään runoja oikeasti ole.<BR/><BR/>Että semmoista. Rock-lyriikan tutkiminen kyllä yleensä kiehtoo nuorisoa. Jos onnistuu löytämäään tekstin, jossa on balladimaisen dramaattinen tarina eikä liian ihmeellisiä kielikuvia, kipinä on syttynyt. Miljoonasateen "Olkinainen" (jossa jätetty mies roihauttaa talon tuleen ja tappaa itsensä) on suuri suosikki. <BR/><BR/>Kun en Toipilan esitystä ole kuullut, runonlausunnassa osaan arvostaa vain Mirkka Rekolaa, joka tummalla, syvällä äänellään ilman papereita ja suunnitelmia lausuu omia säkeitään - ja saattaa pysähtyä kesken kaiken ihmettelemään, noinko tosiaan kirjoitti. Ella Eronen taas oli 1970-luvun toiseksi pelottavimman näköinen ihminen. Pelottavin oli Aldo Moro.Mummo Muuhttps://www.blogger.com/profile/06216180850495891461noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-60697771761757997062008-06-23T22:41:00.000+03:002008-06-23T22:41:00.000+03:00Riippuu ihan siitä kuka lausuu runon ja minkälaise...Riippuu ihan siitä kuka lausuu runon ja minkälaisen runon.<BR/><BR/>Kun meikäläinen lausui runon koulussa, niin kaikki olivat luokassa hiirenhiljaa ja raivoisat aplodit tulivat palkaksi. Ja opettajaa otti pattin,kun se ei tykännyt meikäläisestä lainkaan.Toipilahttps://www.blogger.com/profile/11262606568946407721noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-2553013480221828032008-06-23T22:30:00.000+03:002008-06-23T22:30:00.000+03:00"Ns. runonlausunta oli muistini mukaan aika kauhea..."Ns. runonlausunta oli muistini mukaan aika kauheaa kuultavaa."<BR/><BR/>Yleensä, muttei aina. Eräs tapaus avasi silmiäni runoudelle (toki olin sen sytykkeen saanut jo lapsena, mutta jotain tapahtui koska muistan sen yhä): <BR/><BR/>Jyrinkoski tuli kaukaiseen kouluumme lausumaan runoja. Meitä oli muutama jyrkässä iässä oleva poika, jotka kieltäydyimme menemästä kuuntelemaan. <BR/><BR/>No, viisas ja velmu rehtorimme sanoi, että mikäpä siinä, ja määräsi meidät tilaisuuden ajaksi omaan luokkaansa - ja luki ja lausui itse koko tunnin ajan meille runoja! <BR/><BR/>"Kallinen taisi puhua itsensä henkiin 1918."<BR/><BR/>Näin hän kertoo pienessä muistelmakirjassaan. Ja vaikka hän onkin suuresti ihailemani suuri sielu, minua on aina hieman ihmetyttänyt ettei hän siinä teloituskomppanien edessä yrittänyt puhua koko ryhmän puolesta. <BR/><BR/>Eikä onneksi itselleen rehellisenä edes väitä yrittäneensä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-9991776568291264422008-06-23T21:39:00.000+03:002008-06-23T21:39:00.000+03:00Olipa tuon listan ensimmäinen eli Marianne Kurtto ...Olipa tuon listan ensimmäinen eli Marianne Kurtto oli kuun alussa viimeistelemässä uutta kirjaansa Prahassa yhtä aikaa kuin eräs tuttu ja runoista oli puhuttu intensiivisesti.<BR/>Loppulista on hänen suosikkejaan. (joista olen kuullut vain Eino Santasta -sikäli kuin muistan oikein. Orionissa oli mykkäfilmejä ja Saila Susiluoto, Santanen ja toinen nuori mies lukivat runojaan)<BR/><BR/>Jokainen sukupolvi elää täydellisen elämän. Onneksi - muuten meilläkään ei olisi näin upeeta.<BR/><BR/>Marianna Kurtto: Eksyneitten valtakunta<BR/>Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari<BR/>Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä<BR/>Eino Santanen: Merihevonen kääntää kylkeään<BR/>Mikko Rimminen: Sumusta pulppuavat mustat autot <BR/>Juhana Vähänen: Avaa tule<BR/>Henriikka Tavi: Esim. Esa<BR/>Markku Paasonen: Voittokulku; Lauluja mereen uponneista kaupungeista<BR/>Olli Sinivaara: Palava maa<BR/>Sanna Karlström: Taivaan mittakaava<BR/>Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo; Valkoinen kirjaLeenaNhttps://www.blogger.com/profile/16743086572299206888noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-22797572419388740582008-06-23T21:28:00.000+03:002008-06-23T21:28:00.000+03:00Taitaa JK siedättää Uskollista (nuorta) lukijaa, j...Taitaa JK siedättää Uskollista (nuorta) lukijaa, joka vast'ikään sanoi: "Vähemmän soopaa jatkossa, kiitos."<BR/><BR/>Kun saunassa alkaa polttaa, sitä kohtaa pitää vihtoa vastalla.<BR/><BR/>Sinne vaan maratonille Lahteen 27.-28.6.2008 http://www.runomaraton.com/Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-79736336682755241572008-06-23T21:00:00.000+03:002008-06-23T21:00:00.000+03:00"Epäilen ettei nuori polvi edes altistu lyriikalle..."Epäilen ettei nuori polvi edes altistu lyriikalle, mutta meillä vanhemmilla taisi kovin paljon olla kiinni siitä, saiko jostain kipinän."<BR/><BR/>Minusta tuntuu että nuori polvi ei ylipäänsä altistu.<BR/>Kuuntelin hiljan kauhuissani kun eräs joltti esitti näköradiossa "Hurmion".<BR/>Altistuminen puuttui.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-51890589846934141232008-06-23T20:29:00.000+03:002008-06-23T20:29:00.000+03:00Kiitos selvennyksestä. Olen kunnioittavasti eri mi...Kiitos selvennyksestä. Olen kunnioittavasti eri mieltä ainakin sikäli, että harvinaisempi ja satunnaisempi tuntemus ja harrastuneisuus on minusta ihan arvostettavaa sekin.<BR/><BR/><I>Kemppinen kirjoitti:<BR/>"Ns. runonlausunta oli muistini mukaan aika kauheaa kuultavaa."</I><BR/><BR/>Runonlausuntaa on saatavilla nyt suomenkielisinäkin äänikirjoina. <BR/><BR/>Veikko Sinisalon levytyksistä olikin tällä blogilla jo puhe pari vuotta sitten.<BR/><BR/>Esko Salminen lukemassa Eino Leinoa - kyllä se aina Loirin ulvomisen voittaa, mutta muuten sitä ei kestä kuunnella. Hänen Hymyilevä Apollonsa on ollut ihan nautittavaa uuden vuoden ohjelmana, mutta siinä on varmasti yleisestä kuplivasta kiihtymyksestä hyötyä.<BR/><BR/>Runoa! on jossain kehuttukin muutaman nuoren runoilijan itseluentalevy. Ihan kiva.<BR/><BR/>Sen sijaan loistavimpia kuulemiani äänikirjoja on radiofoniset taidemitat täyttävä Pentti Saarikoski -levy, alla <B>www.helmet.fi</B>-osoitteesta tarkemmat tiedot:<BR/><BR/><I>Tekijä Saarikoski, Pentti <BR/>Teoksen nimi Ääneen / Pentti Saarikoski <BR/>Julkaisutiedot [Helsinki] : Otava, 2004 <BR/>Huomautus Runot on koottu vuosina 1958-1966 ilmestyneistä kokoelmista Runoja, Toisia runoja, Maailmasta, Mitä tapahtuu todella, Kuljen missä kuljen sekä Ääneen. - Levyllä on ääninäytteitä myös Saarikosken omista tulkinnoista <BR/>Esittäjä Lukija: Martti Mäkelä <BR/>Kieli suomi <BR/>Aineistolaji CDLEVY / CDSKIVA </I>Rienzihttps://www.blogger.com/profile/04008549123922444549noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-50342484399508391572008-06-23T20:20:00.000+03:002008-06-23T20:20:00.000+03:00Ruoansulatus meni ennen runonlausuntaa.Ave ja Eva ...Ruoansulatus meni ennen runonlausuntaa.<BR/><BR/>Ave ja Eva - nimien lukemisen järjestys: eikö arabit keksineet merkit ja ensimmäiset strategiat?<BR/>Sitten egyptiläisten piirrokset<BR/>ja kuvat takavarikoitiin?Homo Garrulushttps://www.blogger.com/profile/03239267005383788511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-68093033249105002382008-06-23T19:47:00.000+03:002008-06-23T19:47:00.000+03:00Minulle Sarkian sanoista tuli mieleen tunnelma vii...Minulle Sarkian sanoista tuli mieleen tunnelma viimeisimmissä hautajaisissa joissa olen mukana ollut.<BR/><BR/>Otan sanat talteen, ehkä niitä voin joskus vielä käyttää, tilaisuuuksia tulee, vaikkakin ne sopivat parhaiten muistoksi hyvin läheiselle ihmiselle.heikki rönkköhttps://www.blogger.com/profile/03979374483333788524noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-30923867822226134372008-06-23T19:41:00.000+03:002008-06-23T19:41:00.000+03:00Ad explicandum:Runouden tuntemuksessa... paljon sa...Ad explicandum:<BR/><BR/>Runouden tuntemuksessa... paljon sattumaa mukana. - Epäilen ettei nuori polvi edes altistu lyriikalle, mutta meillä vanhemmilla taisi kovin paljon olla kiinni siitä, saiko jostain kipinän. Kouluopetuksessa eli oppikoulussa monet oppivat kiertämään runouden kaukaa.<BR/><BR/>Ns. runonlausunta oli muistini mukaan aika kauheaa kuultavaa.Jukka Kemppinenhttps://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-24132904732887576912008-06-23T15:28:00.000+03:002008-06-23T15:28:00.000+03:00Paljon sanova otsikointiPaljon sanova otsikointiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-44175340236096715812008-06-23T13:13:00.000+03:002008-06-23T13:13:00.000+03:00Päivän postaus alkaa: "Vaihteeksi rehellisesti: - ...Päivän postaus alkaa: <I>"Vaihteeksi rehellisesti: - -".</I> Kuten moni muukin todella vakava asia elämässä, ilmeisesti kirjoitus siksi onkin Nimetön.<BR/><BR/><I>Kemppinen kirjoitti. " - -en osaa antaa erikoista arvoa runouden tuntemukselle. Siinä on kovin paljon sattumaa mukana."</I><BR/><BR/>Tätä en ymmärrä. Ratkaiseeko sattuma tai siis sen puute tuntemuksen/tiedon/tieteen/taiteen(?) arvon? Onko junamatkailu vaeltamista arvokkaampaa siksi, että päivittäisessä reitinvalinnassa asemien välillä on vähemmän "sattumaa mukana" kuin poluttomassa metsässä kulkiessa? Vaihteeksi epäkohteliaasti: en osaa ymmärtää avausvirkettä lainkaan.<BR/><BR/>Tulee mieleen usein esiin pilkahtava vähättely tutkimuksista, joiden aiheen tunnistaa ilman kaukoputkea ja sanakirjaa. "Helppohan tuosta oli väitellä, hän tuntee aiheen työstään", mutistaan usein. Pitäisi varmaan ymmärtää tutkia vain tuntematonta ja varoa perehtymästä aiheeseensa?<BR/><BR/>Arvaan, että kaikelle on selitys.<BR/><BR/><I>Kemppinen kirjoitti: "Esimerkiksi tuomari tai hovioikeuden täysistunto tai korkeimman oikeuden täysistunto eivät suosi ihmisiä, jotka puhuvat paljon ja yleensä monesta asiasta yhtaikaa - -"</I><BR/><BR/>Yksi viimeisistä ukko(kihlakunnan)tuomareista kuulemma usein vaiensi asianomistajat ja todistajat: "Älkää pulputtako!"<BR/><BR/>On kaiketi syynsä, että ylioikeuksissa ratkaisut tehdään esittelystä (eikä esimerkiksi esiintyen, poseeraustakaan ei kuulemma suositella). Suulliset käsittelyt sitten erikseen. Ja vaikka niissä kyllä esiinnytään, ei tulisi esittää (saati esitellä) itseään.Rienzihttps://www.blogger.com/profile/04008549123922444549noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-87800816171313063662008-06-23T12:18:00.000+03:002008-06-23T12:18:00.000+03:00Yritän tirkistellä tuota kuvaa nimettömän tekstin ...Yritän tirkistellä tuota kuvaa nimettömän tekstin yllä. Saunako se siellä pimeässä? Olen näkevinäni löylykauhan. Lamppu valaisee niin pienen alueen, ettei voi olla varma, ja se on hyvä.<BR/><BR/>Tästä syystä vastustan kattolamppuja: inhoan koko huoneeseen leviävää epätarkkaa valoa. Jalkalamppuja kannatan ja muita kauniita kohdevaloja, mutta pimeää pitää olla. Eeva-Liisa Mannerilla ei kuulemani mukaan ollut lamppuja ensinkään, mikä on jo aika vakavaa liioittelua.<BR/><BR/>Minä aloitan syksyn aina liimaamalla luokkani seinään yhden Escherin kuvan. Niitä on niin mukava hahmottaa. Enkä minä nyt ole asian vieressä vaan siinä, että Sinä, Kemppinen, kirjoitat vähän niin kuin ne kuvat ovat. Puheestasi en tiedä mitään, vaikka olen kuullut sitä radiossa, mutta olen lukenut jonkin haastattelun, jossa alat yhtäkkiä laulaa. Siinä saattaa haastattelija hämmentyä.<BR/><BR/>Parafraasit runoista ovat mahdottomia mutta niin ovat puheestakin. Nuorempana sitä muisti helpommin siteerata puhetta sanatarkasti. Nyt unohtuvat runotkin.<BR/><BR/>Fennikalle paljastan, että kirjallisuuden ja suomen kielen opiskelijoissa on aika paljon niitäkin, joiden analysointikyky on heikko. Hyvin pärjäävät. En silti ole varma, että heidän nautiskelukykynsä olisi suurempi kuin muiden.Mummo Muuhttps://www.blogger.com/profile/06216180850495891461noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-27879534211594733722008-06-23T11:51:00.000+03:002008-06-23T11:51:00.000+03:00Minäkin kiivailen runouden puolesta (ja joskus vas...Minäkin kiivailen runouden puolesta (ja joskus vastaan) varmaan ihan vaan siksi, etten kykyne samaan tunnetilaan musiikin kanssa. Se harmittaa minua suuresti.<BR/><BR/>Runot koskettavat jotain syvällä sisälläni, mutta musiikki vain viihdyttää.<BR/><BR/>Sarkia kirjoittaa suoraan sieluun, mutta ei minun tarvitse kuin avata Kalevala mistä kohdasta tahansa ja suorastaan hengästyn sitä taitoa ja ytimekkyyttä, millä kansamme osasi ajatuksensa kiteyttää. <BR/><BR/>Kokeillaanpa: "Nosti mustia muria päälle selvien vesien." <BR/><BR/>Se nostaja on siis tuuli - ja kuka ei ymmärrä mitä tuossa tapahtuu ja miltä se näyttää? Koko maisehan avautuu silmien eteen? Kuinka tuo sanottaisiin saksaksi? <BR/><BR/>Täytyy tehdä ihan henkilökohtainen tunnustus, näin keskikesän kunniaksi: juuri nuo Kemppisen lainaamat Sarkian säkeet kirjoitin päiväkirjaani kauan sitten erotessasi ensirakkaudestani. <BR/><BR/>Ja edelleen ne saatana tuovat ne silmät eteeni.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-9453724347566040072008-06-23T10:03:00.000+03:002008-06-23T10:03:00.000+03:00Hyvin tehty päre. Mietin sinun valintaa Kemppinen....Hyvin tehty päre. Mietin sinun valintaa Kemppinen. Miksi et laittanut otsikkoa tällä kertaa mietin, ja sitten tajusin: olisi ollut juuri paradoksi itse kirjoituksen substanssille. Jokainen otsikko ohjaa sisään kehään. Sitähän vältit. Hmm sitten mietin tuota kuvaa joka ei ole esteettinen ja silti siinä on lamppu. Sama juttu: onpa taitava tuo meidän Kemppinen. Tajuaa näin hyvin esittämisen vaatimukset silloin kun aikoo olla totuudenmukainen. Ja sitä sinä olet mielestäni, todella ihailtavan totuudenmukainen ja silti sana totuus ei tarkoita, että olisit oikeassa mutta olet totuudenmukainen; looginen ja itsellesi, kansallesi ja osaamisellesi lojaali. Et kääntele takkia sen takia, että tuntuu siltä. Olet vankka ja siksi mies ja sellaisesta minä pidän sillä minä koen olevani nainen ja tapettavissa milloin hyvänsä ja samalla tajuan, että sekin on fantasia. Mutta tunne siitä, että kaipaa miestä on siis (ei ainoastana huvin tai hedonismin takia) vankka tarve joka on syvällä. Siitä ei pidä siksi naisia torua: jos nainen tarvitsee miehen se on aito tarve joka on luojan antama tapa määritellä naiseutta ja miehekkyyttä. Yksinäinen nainen on siis suurempi suru kuin yksinäinen mies kenties? <BR/><BR/>Tai olisiko niin, että yksinäinen nainen on samalla <BR/>v a h v e m p i, sillä hän on oppinut (!) olemaan vallan ulkopuolella ja hän on oppinut tuntemaan kipua (!) mm synnytysten avulla, joka on kaikkia hammassärkyjä ja korvasärkyjä ja päänsärkyjä kovempi särky niille, joille synnytys on ollut tuskainen.<BR/><BR/>Naisen yksinäisyys tai tyhjyys tai nimettömyys on mustempi mutta samalla toivekkaampi? Miehen yksinäisyys on siis harmaampi tai valkoisempi ja nimettömyys on vain narsismin kannalta hyve? Tuntematon mies on siis sankari elämälle, ei itselleen ja perheelleen? <BR/><BR/>..<BR/><BR/>Nimetön saa renkaan kun menevät naimisiin. Ihminen on kauneimmillaan kaksin ja pariskunnat, joiden avioliitto on kaunis ovat myös yksilöinä kauniita: Vuorovaikutus ylläpitää värien skaalaa eikä juutu. Huumori ja hellyys näkyy ja sitä ei tarvitse motivoida<BR/>nimillä; kenen nimeä kantaa. Nimi on aina narsistinen määre<BR/>mielestäni ja narsismi on osaksi näkymistä:<BR/><BR/>Timon bloggiin:<BR/>"Tyylikysymyksiä"<BR/>1 kommentti - Näytä alkuperäinen teksti<BR/><BR/>Blogger Homo Garrulus sanoi...<BR/><BR/> Eiköhän ole niin, että tyyli toimii etukäteen (ostaa elintilaa ajatellusta oikeutuksesta, ei siis tyydy olemassaolevaan aikaan vaan hakee tulevaisuutta omien määritelmien mukaan) ja siksi se ohjaa. <BR/><BR/>Koska silmät edustavat 80% sisääntulevista signaaleista sanovat optikot, niin siksi tyyli saa niin suuren huomion. Se on silti tavallaan fuskaamista sillä etukäteen eläminen on aina fuskaamista varsinkin jos se kombinoidaan valtaan joka vie torpparin silmiä vain sen takia, että on helpompi olla tyylin orja.<BR/><BR/> 23. kesäkuuta 2008 9:50Homo Garrulushttps://www.blogger.com/profile/03239267005383788511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-28868900865975841112008-06-23T09:29:00.000+03:002008-06-23T09:29:00.000+03:00Ehkä olen "seisonut vartiossa" pitempään ja ilman ...Ehkä olen "seisonut vartiossa" pitempään ja ilman kenkiä, koska runosta yhä pitää kiinni silloin, kun muuta tukea ei ole. Siis muualta saatu tieto ihmisestä ei tue omaa kokemusta. Ja kokemus on olemassa ilman tilivelvollisuutta. "Vanhalta vaimolta on kuollut mies. Tämä piti tavattomasti kuivatuista luumuista. Vaimo kuivattaa niitä yhä. Koska pienen luumun kanssa on hankala tanssia, hän tanssii kepin kanssa." (tai kirjoittelee blogiin, kuten...) Tuolla tekstillä alkoi yksi buto tanssi, että tuntui hienolta!<BR/>Sarkian teksti on tuttu ja loppusäkeistö parhaillaankin käytössä, kun heijastumien kautta kuvaan "pientä avaruutta". Jos kaikki sanoisivat ääneen mikä runo on heille ylittämätön, mutta kukaan ei puhuisi toisen puheen päälle. Anja Vammelvuon kanssa olen jutellut junassa Tampereelta Helsinkiin ja odottanut taksia asemalaiturilla. Pennasen yksi tytär piti galleriaa Nervanderin kadulla, siellä olen käynyt hänet tuntevan taiteilijan kanssa. Ihmettelikö Jarno Pennanen, että kas kun ei vaadita huviveroa, koska on hetki, jolloin taiteilija nauttii työstään.<BR/><BR/>Minusta on hauska lukea näitä kommentteja ja Kemppistä. Tunnelma on niin inhimillinen. Isä tuli opiskelija-asuntoon uusien housujen kanssa. - Lyhennä pian! Ei muka kerinnyt kunnolla niitä sovittaa ja tuli liian lyhyet, nilkat vilkkui. Ei kuulema haitannut, koska mikään ei ole ilkeämpää kuin märät puntit.<BR/>Nyt teiltä jokaiselta välillä nilkat vilkkuu, vaikka olen jo täyttänyt 64.LeenaNhttps://www.blogger.com/profile/16743086572299206888noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-63636416858396510362008-06-23T09:23:00.000+03:002008-06-23T09:23:00.000+03:00Hyvä runo ylittää merkityksen, sisällöön ja kielen...Hyvä runo ylittää merkityksen, sisällöön ja kielenrajoja niin että kolahtaa.<BR/>Olen kuunnellut joskus venäjäksi luettua tekstiä, perästäpäin kuullut Puskiniksi, vedet silmissä.<BR/><BR/>Samoin erään <A HREF="http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=282" REL="nofollow">Shakespearen</A> tekstit nostavat ihan kamanlihalle, vaikka oma englannin osaamiseni on aivan alkeita, 1500-luvun kielestä puhumattakaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-37443099139239044232008-06-23T03:41:00.000+03:002008-06-23T03:41:00.000+03:00Kiitos.Yritin taannoin opiskella Suomen kieltä ja ...Kiitos.<BR/><BR/>Yritin taannoin opiskella Suomen kieltä ja kirjallisuutta. Into lopahti, kun huomasin, ettei minusta ole analysoijaksi. Minä nautin - ja haluan etupäässä nauttia - lukemastani. Analysointi hiiteen.<BR/><BR/>Sarkia on suomen kielen käyttäjien ehdoton ylijumala. Sen tuntee koko kropassaan, ei sitä tarvitse analysoida.Fennikahttps://www.blogger.com/profile/17337637335810757242noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-10858768398135331662008-06-23T01:58:00.000+03:002008-06-23T01:58:00.000+03:00Tämä Sarkian 'Erottua' on todellakin kuin hyräilyä...Tämä Sarkian 'Erottua' on todellakin kuin hyräilyä - siis hyvin lähellä musiikillista ilmaisua. Eikä sitä voi myöskään 'kuvata' toisin: ja siksi runo on samalla ikäänkuin taulu, johon ei voi enää tehdä muutoksia, kun taiteilija on sen kädestään päästänyt.<BR/><BR/>Minulle kyseinen runo assosioituu tietyn tahtilajin mukaan aaltoilevan melodian tapaan - ikäänkuin 'puhtaana' emootiona, jota ilmaisevat sanat ovat symbolisen ilmaisukapasiteettinsa ja -mahdollisuuksiensa äärirajoilla ellei peräti jo niiden tuolla puolen äänimaisemaksi muuttuneena (olipa turhan monimutkainen selitys hyräilylle). <BR/><BR/>Ja silti kyseessä ei ole mikään 'moderni' runo tai tajunnanvirtateksti vaan selkeä loppusointurakenne. <BR/><BR/>Mestarillista! Hats off to Kaarlo!Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-59351087378738192752008-06-23T01:21:00.000+03:002008-06-23T01:21:00.000+03:00Pennaseen liittyen: Tunsitkos Aila Poukkulan?Pennaseen liittyen: Tunsitkos Aila Poukkulan?Anonymousnoreply@blogger.com