tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post114853088797724250..comments2024-03-28T12:07:01.976+02:00Comments on Kemppinen: Joel LehtonenJukka Kemppinenhttp://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-1148599654724129962006-05-26T02:27:00.000+03:002006-05-26T02:27:00.000+03:00Sota tekee ihmisistä raakalaisia.Se murtaa nopeast...Sota tekee ihmisistä raakalaisia.<BR/><BR/>Se murtaa nopeasti lopultakin melko ohuen "henkisen" sivistyneisyyden ja moraalisten periaatteitten "maskin tai kosmetiikan", jolla viestimme "vaarattomuuttammme" eli yhteisöllistä lojaalisuutta muille ihmisille.<BR/><BR/>*<BR/>Lordi muuten käänsi tämän kulttuurisesti kanonisoidun fasadi-ajattelun mainiosti päälaelleen. Hirviömaskin takaa löytyykin varsin miellyttävä yksityinen olento ja yhtye.<BR/><BR/>Saisivat Lordin arvostelijat - esim. isä Mitro, Jari Sarasvuo, Esa Saarinen, Lenita Airisto, Jukka Paarma ja Pirkko Lahti - mennä vakavasti itseensä ja pohtia närkästyksensä todellisia motiiveja.<BR/><BR/>Näiden motiivien ja niihin pohjaavien väittämien välillä vallitsee mielestäni paha sekaannus.<BR/><BR/>*<BR/>Mutta Joel Lehtosen kuvaus on järkyttävä siinäkin mielessä, että - kuten Heikki sanoi - sen voi yleistää.<BR/><BR/>Se sopii kaiken vihanlietsonnan, uhkailun, aggression ja lopulta tappamisen arkkityyppiseksi kuvaukseksi nimenomaan yhden yksilön sisäisen myllerryksen kautta katsottuna.<BR/><BR/>Tämä "pelkuri" Muttinen ajautuu lopulta saman, primitiivisen raivon valtaan kuin kaikki muutkin punaisia vihaavat, kostonhimoiset ihmiset.<BR/><BR/>Lehtonen yhdistää nerokkaasti Muttisen silmittömän tappamisraivon ja hänen hermoromahduksensa.<BR/>Muttisen haulikon piipun tai piippujen lauetessa laukeaa myös jotain Muttisen psyykessä.<BR/> <BR/>Hän menee ikäänkuin rikki eikä kykene ainakaan heti palaamaan normaaliin tilannekoordinaatioon.<BR/><BR/>Saatamme kuitenkin kysyä kenen psyyke tällaisessa tilanteessa lopultakin regoi tavalla, jota voi pitää "normaalina"?<BR/><BR/>Verta himoavien teloittajienko, jotka sielunsa paaduttaneena kokevat tekojensa olevan ei ainoastaan oikeutettuja vaan välttämättömiä, ja jotka toimivat ikäänkuin he edustaisivat jotain "ylempää" ihmisyyttä.<BR/><BR/>Itse asiassa nämä teloittajat aiheuttivat sieluunsa vamman, joka ei varmasti koskaan parantunut, mutta jota he kantoivat ulospäin itsevarmoina ja kunnioitettuinakin - silti sisäisesti rampautuneina.<BR/><BR/>Jos hyväksymme edellisen - hieman retorisen päättelyn, niin Muttisen hermoromahdus on analoginen järjissään pysyneitten mutta sielunsa paaduttaneitten ihmisten psyykkisen tilan kanssa.<BR/><BR/>Ehkäpä näillä järjissään pysyneillä oli kuitenkin ainutlaatuinen kyky unohtaa - mitä en kyllä usko.<BR/><BR/>En millään muotoa halua halveerata rintamamiehiä, mutta jotain kauhistuttavaa on siinä, että tappamisesta voi saada elinikäisen kunnian. Eli että tappaminen voi olla oikeutettua - jopa hyve!<BR/><BR/>Sanon tämän Erno Paasilinnan - Suomen teräväjärkisimmän pasifistin hengessä.<BR/><BR/>*<BR/>Ystävättäreni kertoi aikoinaan, miten hän saattoi löytää isänsä, joka joutui antamaan teloitusmääräyksen kahdelle rintamakakurille jatkosodan loppuvaiheessa, itkemästä saunaa lämmittäessä tai jossain kesämökin metsän reunamilla.<BR/>(Tämä ahdisti kovasti pientä tyttöä).<BR/><BR/>Isän hermot olivat menneet. Tappamiskäskyn, jota hän ei halunnut antaa, mutta johon hänet - ilmeisesti kuolemanrangaistuksen uhalla pakotettiin, muisto oli osaltaan murtanut miehen sielun vakauden.<BR/><BR/>Maailmanluokan mestarihiihtäjänä häntä kaiken lisäksi käytettiin taistelulähettinä, joka oli yksi kaikkein vaarallisimpia tehtäviä. (On ihme, että hän ylipäätään jäi henkiin eikä edes haavoittunut).<BR/><BR/>Hänen vaimonsa sanoi, että jos olisi tiennyt, minkälainen mies talvi- ja jatkosodan jälkeen palaa siviiliin, niin juuri ennen sotaa solmittua avioliittoa olisi harkittu vähintään kaksi kertaa.<BR/><BR/>Iloisesta veikkosesta oli nimittäin tullut hiljainen ja depressiivinen - toisaalta ärtyisä hermokimppu.<BR/><BR/>*<BR/>Joel Lehtosen novelli on isku vasten homeerista ja siten myös nietzscheläistä hyve- ja kunniakäsitystä.<BR/><BR/>Nietzsche oli kyllä itse ehtinyt muutaman viikon ajan olla vapaaehtoisena(!) sairaankuljetusjoukoissa Saksan- Ranskan sodassa (1870) ennen sairastumistaan punatautiin.<BR/><BR/>Tämä lyhyt kokemus haavoittuneiden, kuolevien ja kuolleiden keskellä tosin viilensi aivan ratkaisevasti Nietzschen nuoruuden nationalimsia, muttei hänen käsitystään hyveellisyydestä.<BR/><BR/>Osuvimmin taisi kuitenkin todeta Wagnerin toinen vaimo, Cosima, joka kirjoitti Nietzschelle ja sanoi, ettei tämän pitäisi mennä rintamalle, koska se on niin täysin vastakkaista hänen oman sisimmän luonteensa kanssa.<BR/><BR/>Entä sotaan osallistuminen kunnian ohella (antiikin sotilaiden perusmotiivi) niinkin äärimmäisestä syystä kuin itsensä karaisu ja itseterapia?<BR/><BR/>Sitä Nietzsche kai piti yhtenä motiivinaan haluten osoittaa itselleen ja muille olevansa muutakin kuin hempeämielinen ja kohtelias professori.<BR/><BR/>Niin - ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt joutua aivan etulinjaan alusta lähtien - ja jäädä henkiin.<BR/><BR/>Ehkä vasta se olisi hillinnyt hänen myöhempää fanaattisuuttaan homeeristen ihanteiden suhteen.<BR/><BR/>Toisaalta - Nietzschestäkin olisi voinut karaistua sodassa kylmä tappaja - vaalea peto, jonka hän lähes perverssiä, joskin provokatorista ihailua osoittaen nostaa "vapaan moraalin" ihanteeksi "Moraalin alkuperästä" pamletissaan.<BR/><BR/>Mutta kuten tiedämme - Nietzschessä(kin) oli se toinen luonto - hellämielinen ja toisten emootiot herkästi aistiva.<BR/><BR/>Se oli jopa niin voimakas luonto, että hän kirjoitaa koko elämänsä ajan kärsineensä taipuksestaan sääliin ja yrittäneensä taistella sitä vastaan.<BR/><BR/>Nietzsche ei onnistunut vaan tuli hulluksi. Aivan kuten Muttinenkin.<BR/><BR/>Lehtonen kirjoitti Muttista kuvatessaan muka pelkurista, ja vaikka Nietzsche ei ollutkaan samanlainen pelkuri, hän oli yhtä herkkä väkivallalle.<BR/><BR/>Miksipä Nietzsche muuten olisi 3.1.1889 syöksynyt Torinossa ajurinsa piiskaamien hevosten kaulaan.<BR/> <BR/>Myötätunto voitti sankarillisen hybriksen, ja jotain - ainakin analogisesti - tämänkaltaista tapahtui myös Joel Lehtosen novellissa Aapeli Muttiselle.Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-1148578500784222012006-05-25T20:35:00.000+03:002006-05-25T20:35:00.000+03:00Terveisiä täältä Niuvan kulmilta. En ota kantaa te...Terveisiä täältä Niuvan kulmilta. En ota kantaa tekstin sisältöön, mutta totean, että kotikirjastossani tämäkin novelli on ja että Joel Lehtonen oli hyvä kirjailija. Jotkut hyvätkin hirttäytyvät. Minulla on myös Jäähyväiset lintukodolle, jonka Paavo Haavikko pyrkii lukemaan ainakin kerran vuodessa. Olen muutaman kerran käynyt istuksimassa Putkinotkossa ja kerran vilkaisemassa hänen syntymäsijaansa ja juttelemassa hänen sukunsa vaiheista tietävien paikkakuntalaisten kanssa. Olenpa käynyt Putkinotkon kesäteatterissa katsomassa savonlinnalaisten näytelmäkerholaisten esittämää Putkinotko-näytelmää. Oli se parempi esitys kuin se elokuva, jossa Loiri vouhotti.a-khhttps://www.blogger.com/profile/01069717134981741456noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-1148538071231851292006-05-25T09:21:00.000+03:002006-05-25T09:21:00.000+03:00Lehtosen kuvaus, toisuskoisten häpäisemisineen, vo...Lehtosen kuvaus, toisuskoisten häpäisemisineen, voisi olla yhtä hyvin viime vuosikymmenen Balkanilta, tai Ruandasta missä katolinen nuorisoliike mestasi viidakkoveitsillä kiinnisaamiaan "kommunisteja".<BR/><BR/>Läntisen jumalakäsitteen läpäisemä ihminen oli siis Suomessakin kaikkein tehokkain ja siksi lopulta voitokkain.<BR/><BR/>Mannerheim-ristin saajista oli suurin osa omia mantujaan puolustaneita Karjalan poikia. <BR/><BR/>Läntisen ajattelun itsekritiikistä kaiketi on syntynyt uusi eurooppalaisuus: yksilön ainutkertaisen ihmisarvon ensisijaisuus, kulttuurien paikallisuuden kunnioittaminen, moninaisuus ja toisten suvaitseminen.<BR/><BR/>Joku ulkom. intellektuelli on kylläkin piikitellyt etteivät suomalaiset näy vieläkään ymmärtävän tästä ajanhengestä yhtään mitään.<BR/><BR/>(kokeilen taas kerran linkittää tähän mukaan omaa blogiani: ronkko.blogspot.com)heikki rönkköhttps://www.blogger.com/profile/03979374483333788524noreply@blogger.com