Naiset

Se on täysin tietoista, että siirryn näissä blogiteksteissä asiasta aivan toiseen yhtään varoittamatta. Ajatus on eräänlainen mini-sanomalehti. Ei sitäkään ihmetellä, että yhdellä sivulla puhutaan katutyömaasta, sitten virtsaavista koirista ja sen jälkeen Brexitistä.

Sanomalehtien suunnittelijat voisivat miettiä asiaa. Jotkut ihmiset pitävät yllättymisestä. Jotkut taas rakastavat sitä, että asiat ovat ”oikeilla paikoillaan”. Toiset harrastavat 800-sivuisia kirjoja. Toisille kaksi sivua on maksimi.

Tulostinhuijaus mietityttää. Printterini väriainesatsi maksaisi 360 euroa. Aika kiinnostava mustavalkoista printtaava HP Neverstop maksaisi 300 ja mukana tulevan väriaineen väitetään riittävän viiteen tuhanteen liuskaan. Uutta on väriainelieriö, josta voi lisätä matkan varrella. Tuo riittäisi minulle loppuiäkseni. ja hyvin harvinaiset väritulosteet voisi teettää kirkolla. Sehän kävi ilmi kauan sitten, että valokuvien tulostaminen kotona ei ole järkevää eikä tarpeellista.

Jos Gary Larsson jatkaisi vielä unohtumattomia pilapiirroksiaan, hän piirtäisi varmaan pahanilkisiä murmeleita huonontamassa Canonin tehtailla laitteita. Epäilen ettei yleisölle haluta myydä säällisellä hinnalla toimivia printtereitä eikä skannereita. Kun olin virkamies, epäilin että liisatut isot printterit menivät kuusi kertaa päivässä epäkuntoon vain siksi, että kiitettävän rivakasti paikalle ilmaantuvat huoltomiehet lisäisivät firman kassavirtaa laitoksemme kustannuksella.

Olen selvittänyt viimeksi kuluneiden 110 vuoden historian syvimmän salaisuuden. Se on naiset.

Populismi on mielestäni aate, joka jakaa ihmiset turmeltuneeseen eliittiin ja terveeseen kantaan. Kansan on saatava se, minkä se on ansainnut. Se on saatava vaikka väkisin. Ajatuksia eli perusteluja ei oikeastaan ole, tai ne ovat hyvin ohuita. Älyllisyys eli käytännössä intoa hillitsevät näkökohdat sivuutetaan.

Huolellinen lukeminen osoittaa, että Ateenan väitetty demokratia oli todellisuudessa raakaa populismia. Rooman keisarien hallinto Caesarista alkaen oli sitä samaa, ja lähes poikkeuksetta jokseenkin kyynisen harkittua. Kansaa ruokittiin kuin varpusia.

Todellinen muutos tapahtui 1917, kun populismi voitti Venäjällä. Mielestäni Leninin Marxin sanoista puhallettuihin pilvilinnoihin ei liittynyt ajatuksia. Iskulauseet olivat hyvin selviä: leipää, vapaus. Menetelmä oli häikäilemätön väkivalta. Myöhemmin sitten oppilaat, kuten Stalin ja Hitler rakensivat huimaavat väkivaltakoneistot ja loivat tarvittavat viholliskuvat tyhjästä.

Trumpilla ei ollut politiikkaa. Hän oli populisti. Mielenkiintoisesti en osaa kuvitella hänen asemaansa naista, en edes Hillary Clintonia, joka oli politikkona kyllä aika heikko esitys.

Se ei voi olla sattuma, että uudenlaista politiikkaa ovat vetäneet naiset. Golda Meir (Israel) oli ensimmäisiä. Thatcher oli mielestäni kaamea tyyppi, mutta populisti hän ei ollut. Oli sellaisia kuin Norjan Gro Harlem Brundtland ja nyt nähdäkseni hyvin laajaa luottamusta nauttiva Angela Merkel, jolla ei selvästikään ole erikoista tarvetta miellyttää ketään. Kirjoitin tämän huomattuani, että Sanna Marin ja pari muuta soveltavat tietoisesti tai vaistomaisesti poliitikkoina sellaista tunne-elämän eheyttä, jota pidettiin Elisabet Renin ja Riitta Uosukaisen harjoittamana jotenkin naiivina. Tai Tarja Halosen. Puolueissa ehkä arvataan jo, että Niinistön jälkeen seuraava presidentti tulee olemaan nainen ja vielä nuorehko…