Sivun näyttöjä yhteensä

12. helmikuuta 2019

Palvelu



Ei ihme. Keskustelijat eivät tiedä. ”Palvelujen kilpailuttaminen” toistuu uutisissa. Ehkä huonosti osaavat kunnat ovat saamassa rinnalleen vielä huonommin osaavat maakunnat. Ei se ole asian ydin, ostopalvelu vai julkinen palvelu lapsille, vanhoille ja vammaisille, vaan millainen palvelu ja mihin hintaan.

Saan päivällä autoni huollosta. Palveluntarjoaja on paljon mieluisampi kuin Olarin seudun liikkeet. Olen taantumuksellinen. Nautin kun määräaikaishuollon aluksi saan tervehtiä palveluntarjoajan kuukauden ikäistä lapsenlasta ja henkilö, jonka kanssa puhun autotekniikan yksityiskohdasta, soutaa toisella kädellään vauvan koppaa. Sanon että minulla oli itselläni kolmivuotiaana kesätyöpaikka. Tehtävänä oli pudotella tavaroita hyllyltä.

Todellisuudessa ammattimainen perehtymiseni palveluntarjontaan ja kunnalliseen toimintaan alkoi 60-luvulla. Oli sellainen aika, että kerrostaloasunnot ostettiin kaupan hyllyltä. Asiakkaan näkökulmasta uusi koti oli lokerikko uudessa kivikylässä, mutta kunta oli kaavoittanut ja rakentajana oli jokin Haka tai Sato tai Puolimatka tai Laaturakenne tai Hartela. Uuden kodin osakekirjan sai vasta vuoden kuluttua talon valmistumisesta, ja siirron siihen oli allekirjoittanut joku tuntematon henkilö. Varmaan kaikki meni hyvin ja tulokas viihtyi ja varttui Matinkylässä tai Myyrmäessä.

Järjestelmä oli myös valtion verotuksen kautta tukemaa toimintaa, jossa oli ratkaistu ongelma, miten myös epämääräinen ja köyhä firma voi pystyttää vielä köyhemmille koteja. Vastauksen osia olivat arava (verohuojennus), asuntosäästäminen ja omistajaurakointi eli toiminta toisten nimissä (grynderi).

Aluerakentamisessa oli välttämätöntä, että toista osapuolta edusti vastaava rakennusmestari ja toista valvova rakennusmestari. Kunnan rakennustarkastaja pistäytyi, kun ehti. Erinäisiä työvaiheita ei saanut aloittaa ennen kuin papereissa oli leima.

Nyt minusta näyttää, että hyvin onnistuneiden peruskoulun ja kansanterveyslain jälkeen on unohdettu, että uuden järjestelmän (esimerkiksi hoito ja hoiva, tai siis koko sote) myötä on kehitettävä uusi ammattilaisten ryhmä, joiden on valvonta ja vastuu.

Ei sitä tarvitse kierrellä, ettei asiakas eikä kunnallispoliitikko, vielä vähemmän kansanedustaja, osaa, ymmärrä eikä ehdi järjestellä esimerkiksi logistiikkaa, koska logistiikka on vaikea kenttä. Tässä tapauksessa on kysymys palvelujen, töiden, tekojen ja ihmisten sekä sitten vielä maksujen kohtaamisesta järkevin ja ennakoitavin tavoin.

Näin kaupungin kasvavan. Waltari oli kuvannut isoisien tuloa muuraamaan Helsinkiä rautatien kolkkeessa. Minun aikanani rekat toivat betonielementtejä ja bussit työläisiä. Nyt ollaan siirtymässä puhelimen ajasta aikaan, jolloin jopa pankit ja vakuutusyhtiöt, puhumattakaan kunnista, ovat helisemässä verkkoyhteyksiensä kanssa. Uudessa maailmassamme toimiva sähköinen järjestelmä on paljon parempi kuin päteväkään työntekijä. Ja sitten on välttämättömiä töitä, joita ei voi tehdä sähköllä, kuten vanhojen hoito ja voimattomien voimauttaminen.

Menin sinne autohuoltoon apteekin kautta. On se kuin noiduttua, että saan tarvitsemani mistä tahansa apteekista ja aina oikein ja osittain valtion maksamana. Olen liittynyt sydänlääkkeen syöjiin. Flimmeri. Itse asiassa vanhaa perua. Mutta johan tässä on juoksenneltu. Pitää askeltaa arvokkaasti. 

13 kommenttia:

  1. Nyt nähdään, mihin psykologiselta kannalta ovelasti juonittu "turhien" normien purku on yhteiskunnassa johtanut. Tämänhän ymmärtäväiset näkivät jo samana päivänä kun Sipilän hallitusohjelma julkistettiin. Ja juridiikan ymärryksen heittäminen komeroon näkyi siitäkin kammotuksesta, että ensi kertaa historiassa oikeaa oikeusministeriä ei hallitukseen tullut. Koko peruslähtökohta oli vastuuttoman karmea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä taas todenäköisesti tehdään hätäisesti kyhätyt tyhmyydet seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Kovaäänisimmät lobbarit saavat jälleen pikavoittoja.

      Poista
    2. Tämänaamuinen tieto uskomattomasta Fryckman-Lindström-diilistä oli sekin suoraa seurausta neljän vuoden takaisesta vedätyksestä Smolnassa.

      Poista
  2. Minun ammattimainen tutustumiseni palveluntarjontaan alkoi hyvin pienenä, kun äitini oli Kuuselan Armin isän kaupassa töissä. Vietin aikaani takahuoneessa ja totesin, että kaiken takana oli kauppiaan viisas vaimo ja iloisen ahkerat puotipuksut.

    Myöhemmin perheestäni tuli vankkaa osuuskauppaväkeä. Järkeeni upposi osuuskunta-aate, jonka mukaan asiakkaidensa omistama voittoa liikaa tavoittelematon yhteistyöyritys on ylivoimainen ahneiden yksityisten kilpailijoidensa rinnalla.

    Aikuisena menin töihin Keskoon. Opin, ettei iso kaupparyhmittymä suinkaan ole valtava valaskala, joka porskuttaa ja kompuroi markkinoilla hitaasti ja kankeasti. Oikeasti se on iso parvi, jokainen kauppa itsenäisten kauppiaiden omistama, ja joka kääntyilee tuulten ja tarpeiden mukana vikkelästi sinne minne pitääkin. Voittamaton yhdistelmä.

    Nyt katselen hieman ällistyneenä osuuskauppojen ja osuuspankkien uutta tulemista ja menestystä. Toisaalta olen tyytyväinen, toisaalta joskus aprikoin, että kun jäsenet omistavat kauppansa ja pankkinsa, niin kuka ne silloin oikeasti omistaa?

    PS. Kannatanko siis kunnallisia vai yksityisiä palveluja? En kumpaakaan, vaan aitoa kilpailua. Se pakottaa kehittymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuuskaupalle on Suomessa tyypillistä tiukka ylhäältä ohjattavuus, joka johtaa käytännön toiminnan jäykkyyteen ja tuskastuttaviin asiakaspalvelutilanteisiin. Jos vaihtoehtoina on yksityinen tai osuuskaupallinen toimija, valitsen useimmiten yksityisen.

      Tosin osaa ne yksityisetkin ylläpitää kartellia. Kaupan alalla asiakkaan kannalta parasta mitä on viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen Suomessa tapahtunut on ensin Ikean, ja myöhemmin Lidlin tulo kartellisoituneille markkinoillemme.

      Poista
    2. Kenen näkökulmasta Kesko on voittamaton yhdistelmä? Ei ainakaan asiakkaiden. Suomessa kahden suuren monopoli on saanut kauppaan aikaan niin törkeät katteet, että jopa Lidl totesi julkisesti että turhaan pidimme hintoja liian alhaalla, ja lähtivät mukaan samaan monopolihinnoitteluun.

      Poista
    3. Jos luet tarkemmin, parahin M, ymmärrät varmaan että kuvaan kunkin hetken silloisia "oivalluksiani" hieman karrikoiden.

      Poista
    4. Menkääskin ostaan 1 eurolla ruokaa kaikista näinikkään: 1 euro rismaan, 1 euro litukkaan, no joo...

      Koopuolen honkkelit ei halua hyi-tyhmä-ruma-köyhiä katella. Ei saa saastasen muatt' ees maksamakkaran pikkupötikkää.

      Ruokaa saa ravintolan roskalaatikoista, parempaa ja paljon.

      Apteekkiinkan ei tule asiaa niin usein, pysyy kakka siellä missä pitää.

      Syökää, älkääkä mäkättäkö!

      Stnan rekisteröidyt tomppelit... köyhäkin on viisaampi. Sillä on parempi oppimestari nähkääs, meinaan nälkä.

      Poista
  3. Helppo se on viisastella ettei ole väliä onko yksityinen vai julkinen toimija, jos ei itse tai omat sukulaiset viru päiväkausia paskavaipassa tai jää ruokkimatta kun kilpailutussopimukseen ei laitettu jotain pilkkua oikein.

    Tietenkin on mahdollista, että jos maksetaan aivan tolkutonta ylihintaa siitä että käytetään tervettä järkeä sen sijaan että on pilkut kohdallaan, niin on mahdollista saada homma toimimaan myös jättiomaisuuden välistä nyhtävillä pienillä toimijoilla -- kuten Apteekit.

    Todellisuudessa voittoa tavoittelevat isot korporaatiot eivät kertakaikkiaan ole koskaan osoittaneet pystyvänsä tarjoamaan kustannustehokasta ja maalaisjärjellä toimivaa palvelua.

    Muun väittäminen on räikeää äärioikeistolaista uusliberalismia.

    VastaaPoista
  4. Uutisointi lähivuosikymmenien ikärakenteesta selittänee palvelujen rankan kilpailuttamisen. Nykyisten tietojen valossa suuri osa ikäihmisistä mieluummin tappaa itsensä kuin menee hoivakotiin. Ja, vaikka sinne päätyisikin, ikäviä poismenoja sattuu kun muuttostressi tai nälkäkuolema tai muu unohdus hoitaa vähitellen huoltosuhdeongelman pois päiväjärjestyksestä. Hetkeksi vaalien läheisyys aiheuttaa poliitikkojen puhetta, mutta kesällä ollaan taas jo normaalissa eutanasiaprosessissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitokoteihinhan joutuvatkin yleensä muistisairaat - eli ne, jotka unohtivat tappaa itsensä.

      Poista
    2. Tuossapa vasta kimmeltävän nerollinen bisnes, hetikohta laittelutan pikku applikatsioonin joka muistuttaa ajoissa ja ohjaa tehokkaiden ja tuottavien elämäntapojen hallinnan apuvälineenä pään markkinapyövelin pölkylle. Saanko sähköpostiosoitteen, kiitän, täältä pesis!

      Trust me, I know what I'm doing...

      Poista