Elokuvan lopulla sisilialaiskylän elokuvateatteri räjäytetään. Maailma on muuttunut. Rakennuksen kohdalle tulee pysäköintipaikka. Teatterin nimi, Cinema Paradiso, on kolmion sisällä.
Tuli oikeasti huono, kuvottava olo. Sillä ei ollut mitään tekemistä elokuvataiteen kanssa. Tuo Tornatoren elokuva sai hyvin runsaasti palkintoja ja kunniamainintoja 1989 ja sen jälkeen. Pääosassa oli vanhana elokuvakoneen käyttäjänä Philippe Noiret, varmaan sadan elokuvan mies, joka osasi näyttelijänä mitä tahansa, paitsi ensirakastajaa, sillä naamalla. Hän oli myös tavattoman hyvä lukija. ”Gargantua” on YouTubessa ja pari klassikkoa myös; ääninäyttelijä muiden taitojen ohella. Hän on jo kuollut. Nuorena miehenä esiintyy Marco Leonardi, eräänlainen myöhempien aikojen Alain Delon.
Rakastin suuresti Tavianin veljesten ”Tähtikirkas yö”, ja oli ”Isäni, herrani” tapaus sekin. Mitä vähemmän italialaiselle tuottajalle antaa rahaa, sitä parempi tulos tuntuu olevan. Sodan loppuvaiheen neorealisteilla ei ollut raha ollenkaan, mutta suoraan elokuvan huipulle nousi kymmenen tai kaksikymmentä elokuvaa, joista ”Saksa vuonna nolla” on järkyttävin.
Serkullani on videolla kohtaus, jossa kotitalomme räjäytetään ja elokuvateatterin aivan samanlainen kyltti ja teksti ”Kolmio” kolmion sisällä putoaa ja särkyy viimeisenä. (Nimi johtui vain kolmen miehen omistajaryhmästä. Talvisota sekoiti kaiken ja teatteri päätyi isoisälleni ja äitini taisi jopa saada elokuvakäyttäjän kortin lainvastaisesti alaikäisenä. Kurssit pidettiin Helsingissä ja lopputyönä oli näyttää pitkä elokuva Rexissä oikealle yleisölle.)
Kuvituskuvan pikkupoika on tumma. Itse oli vaalea. Säädin hiiliä ja kuvaakin saman kokoisena, kun koneenkäyttäjä, usein joku enoistani, pistäytyi tupakalla. Ihmettelin, koska tietääkseni tupakkia sai polttaa muualla paitsi kirkossa, ja niinpä joku selitti nitraatti- ja asetaattifilmi ominaisuuksia.
Niinpä osaan sanoa, että Tornatoren elokuvan tulipalo konehuoneessa on erittäin epäuskottava.
Hiukan jäin miettimään Oscaria ja ylistäviä arvosteluja. Taide-elokuva kenen tahansa makuun? Minua häiritsi loppujakson sentimentaalisuus, joka pilasi alkuosan uskottavuutta. Samalla päähenkilöistä katosi kipinä.
Lapsuus on kylmä vuodenaika. Tässä elokuvassa isä on poissa ja osoittautuu kaatuneeksi. Elokuvat ovat satua, ja lapsi ymmärtää, miten haave on totta tärkeämpi. Elokuvat ovat säilöttyjä haaveita.
Paluu kotitanhuville on aivan toisenlainen tarina. Elokuvassa palaaja oli rikas ja kuuluisa eli siis mielenkiinnoton.
Harmitteluni ja moitiskeluni johtuu samasta syystä kuin pahoinvointi samankaltaisuudesta. Toisin kuin televisio ja aivan eri lailla kuin kirjallisuus elokuva oli orgastinen taide, kun elokuva tapahtui pienessä yhteisössä. Sellaisia teattereita oli kaupungeissakin, niitä aika pieniä ja hiukan rähjäisiä.
Niin kuin festarit ja jotkut maaottelut ennen – joukkosydän. Samat tunteet samaan aikaan. Psykooseista mahtavin on joukkopsykoosi. Katsokaa elokuvista tulijoita. He hierovat silmiään kuin havahtuneet. Heidät on herätetty joukkohypnoosista. Lapset sen tietävät.
(Tämä elokuva on Ylen Teemassa joulukuun loppuun.)
(Tämä elokuva on Ylen Teemassa joulukuun loppuun.)
Rikas ja kuuluisa -> siis mielenkiinnoton? Mites vaikkapa Citizen Kane istuu tuohon?
VastaaPoista"Rikas ja kuuluisa" on ironinen sanonta. Kane oli niin paljon enemmän.
PoistaHuonosti esitettyjen ajatusten selittäminen vitsiksi/sarkasmiksi/ironiaksi on niin köyhää. Kirjoita paremmin.
PoistaCitizen Kane on myös Donald Trumpin suosikkielokuva. Errol Morrisin haastattelussa Trump kiteytti Kanen ongelman: "Get yourself a different woman".
PoistaJos "Saksa vuonna nolla" on järkyttävin, mestarillisin noista neorelistisista on "Polkupyörävaras". Se on itkettävin elokuva ilman häivähdystäkään sentimentaalisuudesta.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä.
PoistaIhan katsottava elokuva kunnes siihen tuli se niin monta kertaa nähty kliseinen ihmisen kaipuu toisen ihmisen luo. Eli jäi loppukolmannes muitten katsottavaksi.
VastaaPoistaKliseinen? Kliseinen ihmisen kaipuu? Kliseinen ihmisen kaipuu toisen ihmisen luo?
PoistaNämä kysymysmerkit kirjoitin oudoksuen. Olen nuorena, kymmenen vuotta sitten yllättäen leskeksi jäänyt, kaipaava ihminen.
PoistaOnpa outo syy jättää kesken, eikö tuolla periaattella mene ohi suurin osa elokuvataiteen merkkiteoksista.. No joo, harmittaa kun Cinema Paraison loppu on niin hieno, toki ehkä korni joidenkin mielestä.
Tuo Teeman versio oli muuten kaksituntinen, alunperinhän elokuva oli 155min, mutta leikattiin kun ei menestynyt. Ja sitten kun tuli kehuja ja suursuosio niin myöhemmin tuli vielä alkuperäistä pitempi 175min versio. Enpä tiedä minkä katsoisi nykyään olevan "oikein" versio.
Tavianin veljesten elokuvat ovat vaikuttavia. Ei niitä oikein voi selittää, ne on nähtävä.
VastaaPoistaAreenassa siis, niin kuin monet Teeman ja TV 1:n ohjelmat, onneksi. Elokuvassa oli paljon hyvää, mutta lopussa se lässähti. Oli mieleen jääviä, kauniita kuvia, alun rannaton meri, veneet lahdella illan pimeydessä, salaattia kaktuksen lehdillä, pittoreskeja pikkukaupunkinäkymiä, aaseja torilla jne. Se ipana oli mainio ja elokuvakoneenkäyttäjä hyvä isän korvike, suhde lämmin ja aito. Sitten oli vielä korea poika ja viehkeä neito ja yhteensopimaton rakkaus. Ehkä mielenkiintoisinta oli ihmisten elokuvan nälkä ja ryntäys teatteriin sekä mukana eläminen. Innostuksen loppu ihan havainnollisesti, teatterin räjäyttäminen. Oli sitä siinäkin.
VastaaPoistaOscar-elokuvat ovat usein vain sellaista hyvää keskitasoa, ainakin nykyisin. Ihmiset ovat kuitenkin taas alkaneet käydä elokuvissa. Täällä pikkukaupungissa käymme ihan kannatuksen vuoksikin, että teatterin omistajat jaksaisivat jatkaa. EG
Oskarithan ovat amerikkalainen elokuvien puulaakisarja.
PoistaKiitos! Minun elokuvakouluni oli Kangasalan Kino. Se oli vastapäätä Nuorisoseurantaloa, jossa oli näytelmiä. Koulukaverin isä näytti Kinossa elokuvia. Ja Elokuva-Aittaa me luimme ja ajattelimme mitä voitaisiin ehdottaa. Tajusin tässä että olen nähnyt tuon leffan.
VastaaPoistaElokuvateatterit olivat hieno juttu. Eivät ne ole erityisen hienoja, jos ovat prameita. Komeita ne kyllä voivat olla niin kuin Tampereen Kino-Palatsi. Mitenkähän sille kävi sen jälkeen kun elokuvien näyttäminen lopetettiin?
Kino-Palatsi näyttää tältä nyt:
Poistahttps://www.talouselama.fi/uutiset/talta-nayttaa-tampereella-myynnissa-oleva-5-miljoonan-euron-viihdepalatsi/5c43950c-f86a-3612-9ea0-398333c1bf18
Hieno vinkki ja upea saate Kemppiseltä. Kun tuota katsoessa samalla käsilläni on kirjasarja, joka tarkastelee hallitsijaa ja hänen "korviaan" 2000 vuoden ajalta, olen varmaan oikeassa vinkatessani.
VastaaPoistaMiksi ihminen ei opi.
No siksi:
http://www.teos.fi/kirjailijat/tom-erik-arnkil.html
Mikä oli se historiallisempiin aikoihin sijoittuva Tavianien elokuva jossa pelattiin kuulapeliä ihmispäillä?
VastaaPoistaVielä yksi myöhemmän neorealismin mieleen jäänyt mestariteos on Rosin tv-sarja "Kristus pysähtyi Eboliin"(oikeampi käännös olisi "jäi"). Kirjakaan, johon se perustuu, ei ole huono.
AW
Jääkiekkokatsomon hurmos on ihan omaa luokkaansa. Siellä on kahdenlaiset, vastakkaiset tunteet vallalla, me ja te. Olen kerran ollut Tappara-Ilves -ottelussa, ja olihan se aika mielenkiintoista istua siellä "sitoutumattomana" toisten seassa. EG
VastaaPoistaihania! :)
VastaaPoistaTarzan-elokuvat olivat niitä, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen lapsena. Harmi ettei niitä Johnny Weissmullerin Tarzaneita enää näe missään, todella eksoottista nähtävää pienelle pojalle, niitä käytiin katsomassa myös lähitaajaman elokuvateatterissa 1970-luvulla.
VastaaPoistaKatsottiin se "Tähtikirkas yö", löytyi kirjastosta. Olipa hyvä elokuva, kiitos vihjeestä. "Padre padronekin" on tulossa jostain Gammelbackasta, kai Itä-Uudeltamaalta. Kirjastoissa on todella paljon kaikenlaisia DVD-tallenteita, pitäisi muistaa käyttää enemmänkin hyväkseen. EG
VastaaPoista