Hedelmällisyys

Onko mielestäsi ennenaikainen kuolema kovien kärsimysten jälkeen paha asia?

Viime vuosisadalla vastaaminen tuohon kysymykseen saattoi olla vaikeaa. Tilanne on muuttunut.

Mitä vähemmän lapsia kuolee, sitä vähemmän heitä syntyy. Luvut ovat selvät. Ne jotka esittivät muun ohella väkivaltaisia keinoja Afrikan ”väestöpommin” purkamiseksi muutamia vuosikymmeniä sitten, olivat väärällä asialla.

Mikä on nykyisin keskimääräinen kuolinikä (oikeammin eliniän odote) koko maapallolla. Harva tietää. 71,4 vuotta.

Miten suuri osa maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä? – 10 prosenttia.

Oma tietoni oli ”ainakin puolet”. Se tieto on 1970-luvulta. Silloin arveltiin, että oma osuutemme, 50 prosenttia, joka siis ei elä äärimmäisessä köyhyydessä, on saavuttanut tuon tilan sorrolla, riistolla, siirtomaavallalla ja öljyllä ja kivihiilellä. Maailma nähtiin nollasumana. Se mikä toisilla on, on toisilta pois.

Äärimäisen köyhien ihmisten lukumäärän laskeminen 50:sta 10:en noin 35 vuodessa on tietenkin vaikea, miltei mahdoton laskea. Tässä ovat takana maailmanpankin laskelmat ja itse selostus on hiljan mainitsemastani Pinkerin kirjasta ”Enlightment Now”.

Pinker ei ole sen alan spesialisti, mutta on meillä esimerkkinä Suomi ja suhteellisen hyvät tiedot siitä, mitä elämä oli useimmille 1800-luvun lopulla. Suomessa tilanteen muutti nopeasti teollisuus – siis sahat ja hyvin pian selluloosa ja paperi, ja niihin liittyen kauppa.

Aika yleisen pessimismin ilmapiirissä Suomessakaan ei yleensä muisteta, että tilastollisesti esimerkiksi minun elinaikanani käytettävissä olevien varojen määrä on kaksinkertaistunut useaan otteeseen.

Leipäjonot Suomessa herättävät aiheellisesti suuttumusta. Ei ole mitään taloudellista syytä, ettei jokainen välttäisi täällä aliravitsemusta tai olisi vailla kattoa päänsä päälle. Nämä ovat yleistyksiä. Poikkeuksia on.

Mutta se on syytä tietää, että kehitys on kaikkialla maailmassa samansuuntainen ja että joidenkin ympäristöuhkien torjuminen on kiinni rahasta, oikeastaan rahan käytöstä (allokoinnista).

Muuan nobelisti selitti viime vuosikymmenien vaikeasti käsitettävän nousun noin  kolmella syyllä: laajeneva vapaakauppa (kansainvälinen työnjako), tiede ja teknologia ja Mao Zedong.

Viimeksi mainittu teki suuren palveluksen maailmalle kuolemalla. Siitä alkoi reaalisosialismin horjuminen, tunnetuin seurauksin.

Ne ihmiset, joiden mielestä työvoiman liikkuvuus on huutava epäkohta, ovat yhtä väärässä kuin ne, joiden käsityksen mukaan taloudellinen kasvu hyödyttää vain kaikkein rikkaimpia. Oma lisäykseni taiteesta ja viihteestä. Ne ovat tällä hetkellä mm. USA:n ja Ruotsin toiseksi suurimpia vientiteollisuuden aloja…