Sivun näyttöjä yhteensä

5. tammikuuta 2018

Kivijalka katkesi



Laulussa tosin sanotaan, että se oli puujalka, joka katkesi polvesta poikki.

Mutta ennen joulua kävin Stockmannilla ostamassa kaksi pehmolelua. Pidempään pääkaupunkiseudulla asuneelle Stokkan leluosasto joulun alla on sama asia kuin helvetin esikartano. Ei ollut enää, ja firmakin on toinen, ikään kuin pop-up eli kauppa kaupan sisällä.

Yhtiön tulevaisuus on ennustettu sen uusimmassa historiassa. Tavaratalon suurin valtti eli sen sijainti tekee siitä lopun. Tontti oli suurenmoinen, kun liikerakennus lopullisesti valmistui 1930. Rakennus on maailman hienompia myymälärakennuksia, mutta siinä on sama vika kuin kulmatontin pankkirakennuksessa, joka on aikakauden kaikkein hienoin arkkitehtuuriltaan (Pauli Blomstedt).

Liikehuoneisto ei ole kirkko eikä palatsi. Kauppakiinteistö on väline, jonka täytyy muuttua ja sopeutua jatkuvasti.

Aleksanterinkatu on osoittautunut surulliseksi sijoituspaikaksi. Tallbergin rautakaupasta alkaen kaikki on toisin nyt, paitsi ehkä Yhdyspankin talo, jonka senkin olisi saanut jättää rakentamatta tyylikkään torin kulmalle.

Tavaratalon kuljetusongelmia ratkaistiin turvautumalla maanalaiseen tunneliverkkoon, joka on Helsingin keskustassa laaja. Asiakkailla on tilaisuus muodostaa mielikuva kallioon louhituissa pysäköintihalleissa ja miettimällä tuokio, miten syviä ne ovat. Jossain, kukaties lähellä, kulkee metro. Kluuvin ruhje jouduttiin louhimaan jäädyttämällä soista maata kohteen ympäriltä. Helsingin rautatieasema nimittäin rakennettiin suolle, ja sana ”kluuvi” (gloet) taitaa tarkoittaa rämeistä lahdelmaa. Sanomalehden mukaan nykyisen Ateneumin tontin kohdalle upposivat uutisen mukaan 1870-luvulla ajurin kärryt hevosineen. Miten ajurille kävi, siitä ei ole lähempää tietoa.

Liikehuoneiston on luotava sopiva henkinen vire kävijään: tämä on liian kallis, on ajatus, jolla peitetään epäily, että paikka on tarkoitttu minua hienomille ihmisille.

Kävin myös 5th Avenue Saksilla. Se aiheutti tuon paniikin tunteen, mutta ei uhmaa että nyt minä näytän näille ja ostan jotain sellaista, mihin minulla ei olisi varaa, ja mitä en myöskään tarvitse.

Stockmannin tavaratalo määriteltiin sensaatiomaisesti samana vuonna kun valmis, täysikorkuinen tavaratalo avattiin. Agapetus kirjoitti näytelmän ”Syntipukki”. Siitä tehtiin kaksi elokuvaa, ennen ja jälkeen sotien. Ajatus ja toteutus oli lystikäs. Ehkä hitusen lapsenmielinen Esko Ylermi Adalbert Koikkalainen, jota kotipuolessa sanotaan Mussuksi, saa mielenkiintoisen toimen tavaratalossa. Molemmissa elokuvaversioissa esiintyy siis Stockmann ja jälkimmäisessä lisäksi Lasse Pöysti (ja Hannes Häyrinen).

Elokuva ja sen taustana oleva teksti nostaa hienosti esiin julistuksen: tässä on suomalaisen keskiluokan tai sellaiseksi itseään kuvittelevan temppeli. Huom. – maalaiset älköön vaivautuko.


Oli se sellainen paikka. Laskin, itse neuvoksena ollessani, että kun Stokkalle tuli tarjoukseen Mikki Hiiri-nappisia klubitakkeja, viikon kuluessa puoli hovioikeutta käveli sellaisissa. Omani kanssa käytin harmaita housuja, jotka melkein näyttivät flanellilta.

14 kommenttia:

  1. "...Miten ajurille kävi, siitä ei ole lähempää tietoa. ..."
    Todennnäköisesti kuoli. Ainakin myöhemmin.

    Matti Kassilan (missä on Lasse Pöysti) versio elokuvasta on oikeasti melkein hauska. Suomalaisittain. Vaikka ohjaaja sitä pontevasti vähättelikin.

    VastaaPoista
  2. On muistettava että tavaratalo on Stockmannin toinen. Myös ensimmäinen sijaitsi silloisessa keskustassa eli Senaatintorin laidalla, nykyinen "Kiseleffin talo". Keskusta on sitten ryöminyt Stockmannin mukana Kolmelle Sepälle mutta nyttemmin se on jatkanut matkaansa ja saattaa olla jo Mannerheimin patsaan tienoilla.

    Ai niin, vuonna 1918 mainostettiin näin: "Helsingissä asioivat Maalaiset toimittavat asiansa paraiten Stockmannilla" Kuvassa on iso avoauto tuomiokirkon siluettia vasten, ja kumarteleva edeskäypä ojentelee paketteja takana istuvalle pönäkälle pariskunnalle.

    VastaaPoista
  3. Omalta osaltani Stokkalla käynti lopui siihen kun se vähitellen muuttui tyylikkäästä kauppapaikasta tunkkaisen sekavaksi . . . niin, tavarataloksi.

    VastaaPoista
  4. Minulta on jäänyt ymmärtämättä miten Stockmann voi olla niin suurissa vaikeuksissa, kun samanaikaisesti joku Tuurin kyläkauppa keskellä ei mitään sen kuin porskuttaa. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

    VastaaPoista
  5. Näissä kaikissa konkkaan menneissä ostoshelveteissä on aina sama. Keskitytään siihen missä on paras kate, eli naisiin. Siis kuteisiin, kosmetiikkaa ja hyödyttömiin koriste-esineisiin.

    Ennenhän Stockmann oli täyden palvelun tavaratalo, kellon ja auton voi korjauttaa, sai kalaverkot ja takkahalot.

    Naisiin keskittämällä saa kyllä runsaita asiakasvirtoja, mutta heikosti ostajia.

    VastaaPoista
  6. Luopumiselle ei ole loppua näkyvissä. Stockmann on luopunut osastoistaan, järjestyksestä, korkeasta laadusta, palvelusta, akateemisesta... jäljellä ovat vain seinät ja nekin joutavat mennä. Ilman sielua ne eivät ole muuta kuin seinät ja seiniä meillä on muutenkin.
    Oleellisinta on, että on luovuttu asiakkaista.
    Olen luopunut Stockmannista, koska Stockmann ei enää tunnista minua.

    VastaaPoista
  7. Ei Stockmann ainakaan 50-luvulla pyrkinyt karkottamaan maalaisia. Isäni leikattiin 1957 Punaisen Ristin sairaalassa ja hän kävi siellä tarkistuksissa muutaman kerran.
    Eräällä käynnillä hän näki Stockmannin näyteikkunassa viikatteen.
    Neljäkymmentä vuotta myöhemmin istuimme isä ja minä puutarhakeinussa ja hän rupesi kertomaan seinustalla olevasta viikatteesta. Sillä niitettiin talon nurkkia. Hän oli tehnyt ostoksensa Stockmannilla ja tullut sen kanssa parin tunnin junamatkan kotiin. Se on erikoisen hyvä viikate, isä sanoi, ruotsalaista terästä. Monet naapurit olivat lainanneet sitä ja halunneet ostaa, mutta se ei ollut myytävänä.

    VastaaPoista
  8. Helsingissä käydessäni ostin Stockmannilta housut, jotka piti lyhentää. Kun seuraavana päivänä menin niitä hakemaan, ne eivät olleetkaan valmiit. Jouduin odottamaan ja minulta kysyttiin, tuliko tästä viivästyksestä kovinkin haittaa. Sanoin, että lento lähtee kohta ja nyt minun pitää mennä taksilla kentälle, kun muuten olisin ehtinyt bussilla. Stockmann maksoi taksimatkani. Olen kertonut tämän monelle tuttavalleni ja näin kaupan moka kääntyi heille hyväksi mainokseksi.

    VastaaPoista
  9. Viikatemies muistuttaa olemassaolostaan...

    VastaaPoista
  10. Samaan se kaatui kuin Nokiakin, unohtui tuo aida-prinsiippi - " me tiedämme täällä mitä kuluttaja haluaa" ei niitä tarvi kunnella. Keskinen kuuntelee herkällä korvalla, toki Stocka aikoinaan asemoi itsensä hyvin: puku sieltä ja "palttoo" Pukevasta.

    VastaaPoista
  11. Stockmannen ja muiden vaikeuksissa olevien yhtiöiden vaikeudet johtuvat vain ja ainoastaan yhdestä syystä. Suomalaiset johtajat, jotka eivät yleensäottaen ole kovin tasokkaita, ovat säännönmukaisesti epäonnistuneet jos yhtiö on "kansainvälistynyt". Ulkomailla vedetään juntteja turpaan. Mitä helvettiä Stokka tekee Baltiassa ja Venäjällä?


    Kaikenlisäksi näille tunareille maksetaan ihan järjettömiä liksoja bonuksineen, koska muuten menevät kansainvälisiin yhtiöihin johtajiksi. Kova kilpailu siis. En kyllä tiedä yhtään suomalaista huippujohtajaa missään huippuyhtiössä.

    VastaaPoista
  12. Minä muistan lapsuuden kauempaa kuin kukaan minun tuntemani ihminen.
    Kun opin kävelemään meidän keittiössä, katsoin näkikö kukaan.
    Ovella seisoi Sisko-tätini, vaalean punaisessa kävelypuvussa, mutta selin.
    Mutta se tunne oli mahtava.
    Ja minä muistan, miten Sisko-täti pesi hiukset niin hellästi, että se tuntui hyväilyltä, kun istuin pienessä vannassa.
    Sisko-täti kuoli Stålarminkadulla.
    Hänen päänsä miltei repeytyi irti.

    2013 Kari Hiito ajoi autolla tätini kuoliaaksi, ja oli edessä hyiset hautajaiset.
    Halusin mustan pukuni alle mustan slipoverin.
    Menin Stockmannille, ja sieltä kysyin mustaa slipoveria.
    Myyjä selitti että tuolla on tuota merkkiä, tuolla tuota merkkiä, voisi katsoa tuolta tuota merkkiä ja...
    Jos jostakin syystä haluaisin liikuntaa, menisin metsään.
    Jos minä kysyn, "Saisinko mustan slipoverin?" minä en tarkoita "Haluaisin kirmata ympäri kiinteistöänne!"
    Jos minä kysyn "Saisinko mustan slipoverin?", minä en tarkoita "Minkä nimiset valmistajat tekevät slipoverejä?" en myöskään tarkoita "
    Jos minä kysyn, "Saisinko mustan slipoverin?" minä tarkoitan, "Minä haluaisin mustan slipoverin"

    Myyjän pitää antaa minulle musta slipoveri.
    Kävelin ulos.

    Kivijalkakaupan tärkein myyntivaltti on palvelu ja heti.
    Jos se riisuu nämä, sitä ei tarvita.

    Minä luulen, että kävin viimeisen kerran Stockmannilla marraskuisena päivänä 2013, ennen kuin lähdin Sisko-tädin hautajaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan. Stockmannin kunniaksi on kyllä sanottava että on siellä ollut niitäkin myyjiä, jotka, kun heille sanoo tarvitsevansa jotain irtotakin tapaista jota voi käyttää töissä, ottavat sinua kädestä, taluttavat räkin viereen ja ottavat sieltä vaatteen, koetat ja se on siinä.

      Poista