Täsmennyksiä Yhdysvalloista

Myös ”valtamedia” tekee virheitä käsitellessään esimerkiksi nimityksiä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäseneksi.

Tuo tuomioistuin, U.S. Supr.C., ei ratkaise asiakysymyksiä eli kysymyksiä lain oikeasta tulkinnasta rikos- ja riita-asioissa.

Kaikkien tuntemat mielettömät vahingonkorvaukset ja niihin liittyvät varotoimet (”kahvi voi olla kuumaa”) eivät ole korkeimman oikeuden ulottuvilla. Eurooppalaisten mielestä hyvin kummalliset ratkaisut rikoksesta syytettyjen syyllisyydestä eivät ole Washingtonin asioita.

Tuomioistuimen rakennus on siis Washingtonin kaupungissa. Sen postiosoite on komea, 1 1st Street eli ensimmäinen katu yksi.

Olen käynyt siellä yksityisesti ja istunnoissa. Olen keskustellut kahdestaan jäsenten kanssa. Kirjoittaessani Suomen tuomioistuimista kävin hyvin laajasti läpi myös Yhdysvaltain järjestelmän. Koska olen erikoisen kiinnostunut omistani eli tuomarikunnasta, luin kaikki käsiini saamani elämäkerrat. Niitä muuten oli aika paljon. Suomesta sellaisia ei ole ainuttakaan. Ruotsista löysin ehkä kolme. ”Ehkä” tarkoittaa tuomarin itse laatimia muisteluksia. Sellaisten arvo lähteinä on hyvin heikko, koska etenkin ne tiedot, miten tiettyyn ratkaisuun päädyttiin, ovat salaisia.

USA:ssa hyvin koulutettu ja asioita seuraava keskiluokka on erittäin suuri. Jostain syystä kapea huippu ja pudokkaat saavat melkein kaiken huomion.

Kerran toisensa jälkeen haluaisi huomauttaa, että käytännössä jokaisen pikkukaupungin opettaja tai lääkäri on aivan samanlainen ihminen kuin eurooppalaiset virkaveljensä ja -sisarensa.

”Köyhä valkoinen roskaväki” (poor white trash) on yhteiskunnan muutoksen vahvistama termi. Muutos on maatalouden ja teollisuustyön raju kaventuminen. Suomessa vastaava joukko on vasta syntymässä mutta mittakaavan ero tekee termistä hyvin huonosti meille soveltuvan. Samalla tavalla prekariaatti, populismi ja anarkismi ovat väkinäisiä muualta omaksuttuja malleja.

Mitä kiihkeämmin joku tuomitsee ’”amerikkalaisuuden”, sitä vahvemmin hän on amerikkalaisuuden vaikutuksen alainen.

Aikalaistodistajana väitän, että oikeuksiaan vaativa nuoriso sai mallinsa Yhdysvalloista ja sitten monta vuotta myöhemmin opinkappaleensa Moskovasta. Paavo Lipponen oli ensimmäisiä stipendin turvin Yhdysvaltoja kierrelleitä nuoria lupauksia. Paljon myöhemmin alkoi vaihto-oppilastoiminta, jonka vaikutus oli luultavasti hyvin suuri.

Erik Allardt oli ensimmäisiä stipendillä (Asla – Fullbright) USA:ssa pätevöityneitä ja sieltä aivan uudet tieteelliset painotukset tuoneita. Allardtin aine oli sosiologia; muutos saksalaisen tieteen vaikuttamaan perinteeseen oli raju.

Mutta luullakseni luonnontieteiden salavaikutus oli suuri. USA oli takapajuinen maa esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa. Sota muutti kaiken. Vanhimmat tietämäni kaverit, jotka kävivät väittelemässä Kaliforniassa, ovat suunnilleen ikäisiäni. Tänäkin päivänä Kalifornia ja itärannikon MIT ovat samanlainen Mekka kuin Leipzig oli kerran suomalaisille lääkäreille ja ne kolme yliopistoa teologeille. Ulkomailla pätevöitymisen perinteen muuten aloitti J.V. Snellman.

Humanistit ovat kierrelleet kauan mm Michiganissa, ja kaikkein eniten uutta saavat biotieteet.

Viimeksi eilen puhuin kauniisti vaikeiden kysymysten ratkaisemisesta oikeuskäytännöllä, ja muutaman tunnin kuluttua mediasta alkoi kuulua samaa. Lakeja on (väkivallan lietsomisesta). Ongelma on lakien soveltaminen.

Olen saanut perehtyä USA:n tuomioistuimiin ”konehuoneen puolelta” eli sisältä.

Vetoan korkeisiin päättäjiin. Lähettäkää nuoria tuomareita ja esittelijöitä oikeasti töihin USA:han. Circuit Court on paras mahdollinen paikka. Oman kokemukseni mukaan Yhdysvalloissa liittovaltion tuomareiden taso ja taito on huomattavasti korkeampi kuin missään muualla.

Yksi syy tähän kummallisuuteen on tuomareiden valintajärjestelmä. Tuomarit ovat melkein kaikki valmiiksi asianajajina rikastuneita ja kaiken nähneitä. Amerikkalainen hyvä veli -järjestelmä toimii mainiosti. Tosin kolme tai neljä kertaa korkeimpaan oikeuteen on nimitetty liian hyviä jäseniä, jotka ovat sitten perustaneet eräänlaisen hovin ympärilleen. Esimerkkejä ovat Brandeis ja Frankfurter. Joku on saattanut olla liiankin hurjapäinen, kuten Douglas.

Myös täysin kyvyttömiä jäseniä tarvitaan, myös korkeimpaan oikeuteen. Heitä on tullut tasaiseen tahtiin. Nerojen kerho ei toimi koskaan. Kuka sitten työt tekee, jos kaikki ovat neroja?

Huima ammattitaito näkyy ja kuuluu juttuihin perehtymisessä. Sinänsä muodollisen suullisen käsittelyn alkaessa joka mies ja nainen on opiskellut jutun tarkasti etukäteen. Lopputulokseen vaikuttavat sitten sitkeästi pidetyt kokoukset, joissa alustavasti ratkaistuja juttuja käsitellään. Tuloksena on joskus myös eriäviä mielipiteitä, jotka valottavat dramaattisesti, miten usealla eri tavalla jutun voi ratkaista oikein.

Meidän lehtemme erehtyvät ottaessaan todesta amerikkalaisen lehdistön liioittelun Obaman ehdokkaasta korkeimpaan oikeuteen.

Tiedämme varmasti, että elinikäinen ja eristävä työ korkeimmassa oikeudessa tekee jokaisesta tuomarista riskin myös hänet nimittäneen presidentin kannalta. Eisenhower jäi historiaan silläkin, että mainitsi Earl Warrenin nimittämisen korkeimman oikeuden jäseneksi (ja siellä hänestä tuli tuomioistuimen presidentti) koko virkakautensa pahimmaksi möhläykseksi.

Yleinen sääntö on se, että tuomari puree aina kättä, joka ruokkii. Siellä on ollut – myös presidenttinä – pari ”lojalistia”, jotka ovat halunneet olla mieliksi hallinnolle. Seuraukset ovat olleet niin tuhoisia, että kaikki ovat oppineet. Eli: on yhdentekevää, kuka nyt puuttuvat jäsenen nimittää.