Ampupäällä tai
mahdollisesti Tuiskupäällä pilvi laahasi tunturia ja retkeilijät olivat ihan
eri mieltä, missä on maantie. Lännessä se oli, mutta missä oli länsi?
Miehet olivat tuttuja
sodasta ja sodan jälkeen. He olivat olleet samassa laivueessa ja lentueessakin
ja eksyksissä. Suursaaren revohkan aikana maasuma oli noussut peittämään meren
ja koko Etelä-Suomen koneitten nousun jälkeen. Kymmenissä koneissa vain pari
radiota toimi, eivätkä nekään saaneet yhteyttä toisiinsa eivätkä maa-asemiin.
Decca oli auttanut jonkin pommikoneista alas.
Molemmat olivat siis
erittäin tottuneita lentosuunnistajia ja maan pinnalla kilpasuunnistajia.
Toinen oli sitä mieltä, ettei tosi mies kompassia tarvitse, varsinkaan kun se
tunturissa näyttää mitä sattuu.
Miehistä toinen meni yhteen
suuntaan ja odotteli maantien varressa runsaan vuorokauden ennen kuin viittasi
Sodankylän bussille. Vuotsossa ja Sodankylässä hän kertoi retkitoveristaan,
vaikka ei ollut varma, pitääkö hän tarpeellisena ilmoittautua missään paluumatkallaan.
Retkikaveri, siis tämä
joka ei tarvinnut kompassia, löytyi sekavassa henkisessä tilassa ja muutenkin pahassa
kunnossa läheltä Raja-Jooseppia eli lähemmäs sadan kilometrin vaelluksen päässä
paikasta, jossa toverukset olivat eronneet toisistaan.
Oli pitänyt tymää. Kunnia
ei kestänyt kiivetä tunturiin tähystämään, jos sieltä olisi mitään nähnytkään.
Kertojat ovat ihmetelleet, miten kukaan onnistuu ylittämään itään virtaavan
Luton vahingossa.
Sanoja ”välit on nyt
poikki” ei koskaan sanottu, mutta ei niitä myöskään tarvittu. Se toinen mies
lopetti retkeilyn ja keskittyi kirjanpitäjän tehtäviin. Se toinen sen kuin
yltyi.
Se muuten oli sama mies,
tämä suoraan maantielle kävellyt, joka sitten paljon myöhemmin meni
kuuntelemaan rehtoria, hyvää ystäväänsä ja kuorotoveriaan, kun oli asiaa.
Rehtori sanoi perheen jälkikasvun edustajasta, jonka koulunkäynti takkusi, että
se poika ei ole täysjärkinen.
Kaksi ja puoli kuukautta
myöhemmin mies tuli takaisin rehtorin kansliaan, pudotti pöydälle melkoisen nipun
asiakirjoja ja sanoi:” Pojalla on täysjärkisen paperit. Onko sinulla?”
Rehtori sekosi niin että
liittyi maalaisliittoon.
Jos lukija ei tunne
taustoja, Pohjanmaalla vanhan vaskistiperheen jäsenet olivat kyselemättä
kokoomukselaisia, ja ”vaskisti” oli taas Isänmaallisen Kansanliikkeen edustaja
tai kannattaja ja entinen Mäntäsälän mies ja Lapuan liikkeen suosija – niin sinisen
musta ”että valakian ottaa” eli syttyy tuleen.
Koulun rehtorin oli hyvä
olla kokoomukselainen, vaikka kouluhallituksessa johtaja oli demari.
Rakennushallituksen ykkösmies oli siihen aikaan karjalaseuran karaisemia
miehiä.
Sanovat että ongelmista
pitäisi puhua eikä välejä pitäisi panna poikki eikä sinunkauppoja sanoa irti.
Onhan se niinkin. Mutta
on asioita, jotka eivät tule loputtomasta puhumisesta sen kummemmiksi. Joskus
unohtaminen on hyvä vaihtoehto. Olen itsekin siinä iässä, etten kaikin ajoin
muista, mistä kummasta minun piti muistaa olla tuollekin ihmiselle vihainen.
Jokin hyvä syy siihen oli – mutta kun ei tule mieleen.
Tätini kuuluu sanoneen
viihtyvänsä vanhainkodissa oikein hyvin. Hän oli koko elämänsä inhonnut makaronilaatikkoa
ja yhteislaulua. Nyt hänellä oli mennyt muisti niin huonoksi, että tuli
syöneeksi ja laulaneeksi ennen kuin huomasikaan. Ja kun sitten joskus illalla
huomasi, mikä oli asioiden tila, ja painoi sen seuraavaa kertaa varten oikein
mieleensä, niin sitä varmemmin se taas unohtui.
Istuin eilen useampia tunteja
lukemassa vuoden 1930-Vaasa-lehteä, siis sanomalehteä. Kansalliskirjaston
lehtisalin mikrofilmilaitteet ovat aika hyvät ja softa, jolla kuvaa voi
suurennella ja siirrellä tietokoneen näytöllä, on tyydyttävä.
Työ osoittautui hitaaksi.
Siitä on varsin paljon aikaa, kun selvitelläkseni vuoden 1918 punaista terroria
kävin mikrofilmeiltä läpi vuoden 1918 (alkuvuoden) Työmies-lehdet. Niissä ei
tietenkään mainittu mitään myöhemmin ilmenneistä asioista, joista minulla on
tänäkin päivänä hallussani esimerkiksi isoisäni silminnäkijäkertomus Vammalan polttamisesta
kuvauksin siitä punakaartilaiseksi esittäytyneestä henkilöstä. joka oli tuonkin
ajatuksen sielu ja toteuttaja. Irmari Rantamalan eli Maiju Lassilan
kirjoituksen osoittivat mielestäni pahasti järkkynyttä mieltä.
Mitämaks. Lehtimiehet
tapasivat itse sanoa, ettei ole mitään sen vanhentuneempaa kuin eilinen
sanomalehti. Olen eri mieltä.
Yritän estää itseäni lukemasta
kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden takaisia pääkaupungin lehtiä. Niissä
julkaistut katkelmat vuosikymmenien takaa eivät ole edustavia.
Vanhoja lehtiä lueskellen
näkee, miten surkean vähäpätöisiä ovat ihmisiä kerran tavattomasti kuohuttaneet
asiat ja ilmiöt, ja toiseksi näkee myös sen, esimerkiksi pääkirjoituksista ja
alakerta-artikkeleista, mikä on päättäjien ja heidän arvostelijoittensa
yhteinen nimittäjä: väliin päätä huimaava typeryys yhtyneenä aivan tavattomaan
tietämättömyyteen.
Ja puhe on nyt
normaaliajoista ja asioista, joista tietoa oli saatavissa.
Kirjoitan lähipäivinä
Markku Kuisman uusimmasta kirjasta. Asianomaiset ovat kuolleet; tuskin he eläessäänkään
olleet mielissään 1920-luvun mielipiteittensä julkaisemisesta uudestaan:
valtion yhtiöt, kuten Enso Gutzeit, Imatran Voima ja Outokumpu, ovat täysin
turhaa ja turmiollista sosialismia, jotka eivät koskaan tule tuottamaan muuta
kuin kustannuksia veronmaksajille…
Kaverini kertoi hiljakkoin, miten hän oli vaimonsa kanssa tulossa sieltä Ampupään suunnalta kohti Luirojärveä. Aivan lähellä Luirojoen kahlaamoa oli seissyt pariskunta kartta levällään ja mies oli kysynyt tutuiltani, että mitenkäs pitkä matka on Kopsuslammelle. Kaverini arveli aluksi kysymyksen huumoriksi, mutta havaitessaan tiedustelijan olevan aivan tosissaan, hän selvitti, että he ovat Luirojärven lähettyvillä. Kysyjä ei uskonut ja kun matkakumppanina ollut nainen ehdotti, että jos kuitenkin mentäisiin katsomaan, niin välirikko oli lähellä. Mies tulistui että osaahan hän sentään karttaa lukea. Kun nainen kuitenkin lähti tuttujeni matkaan, niin mies seurasi vastahakoisesti perässä. Luirojärven selkä avautui sadan metrin päässä. Kaverini totesikin, että suomalainen mieshän ei metsässä eksy varsinkaan kun kumppanina on nainen.
VastaaPoistaKeksitty. Pelle Pelottoman pajalta tämmönen UHKAjuttu.
VastaaPoistaUnohda Heti Kaikki Aku. Taikaviitta tartti. Napit naamaan ja hutut huiviin, tirsat siihen ja sitten pikkuisen pyörähtämään ulkosalla. Reippaat otteet!
Oliko muita?
Ei auta ajeessa ajopuuteoria, kun ajatusten tonava kuivuu. Maha raapii pohjaa.
VastaaPoistaRatkaisu: Ilmatyynyalusvaltio!
PoistaRataakatkaisevin askarteluterveisin
Sanaseppämeedio I. H-tie.
Vanhat sanomalehdet ovat hauskoja luettavia, mutta mistäköhän se johtuu, että monessa lehdessä itse uutisten fontti on paljon sekavampi kuin mainosten.
VastaaPoistaHyvä esimerkki:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/633842?page=2
Kirjoitustyyli on suunnilleen samanlainen, mutta mainoksissa on paljon selkeämpi fontti. Aika jännä ilmiö, jota nykyisissä lehdissä ei enää juuri huomaa ja jos huomaakin, niin silloin asia on yleensä päin vastoin.
Kirja, kirjavampi, sanomalehti-kirjassa oli hyvä otsikko tuosta s55. "fraktuuraa kansalle, lukeneille vähän antiikvallakin". Ehkäpä uutta fonttia kokeiltiin mainoksissa ihan huomiomielessä. Tosin pientä veivaamista on tuossa on ollut: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/459018/articles/59460
PoistaJolloinkin 70-luvun puolimaissa julkaistiin ohuena niteenä koonnos Irmari Rantamalan teksteistä, "Viimeiset kirjoitukset". Tulin sen silloin nuorena henkilönä lukeneeksi. Vaikutuin, jo pelkästään yliluonnollisen kauniilta väistämättömän tappion edessä vivahtavan tyylin ansiosta. Nide on minulta jo kauan sitten hävinnyt maailman tuuliin, mutta pysyvän muistijäljen se jätti.
VastaaPoistaMitään mielen järkkymisen tai psykoottisuuden oireita en tuolloin havainnut. Ehkä niitä sitten kuitenkin oli, kun kerran sanotaan. Ehkäpä terveitä olivat (ja ovat) Eino Railot ja muut, jotka kurkkivat uteliaina yli reelingin, kun laukaukset kajahtivat. Tervein kaikista on ameeba, kirjoitti jo Egon Friedell.
Normaaliajan yksikkö on sekunti. Millainen on epänormaali sekunti?
VastaaPoistaSekun on sekuntantti?
Poista"Aikaisemmin johtava tutkija", sallikaa minun nauraa!
VastaaPoista
VastaaPoistaVapaus veljeys / sisaruus tasa-arvo. Noin kirjoitettuna riesakseni pannuille hegelleille ja aristotelekseille, kenties valkenisi että tasa-arvo tarkoittikin luokkaretkeä eli yhtäläisiä lähtötelineitä, darvinistisia.
Monopolit veks, kilpailu sisään. Sitten vapausasteita kohotettiin ja kas kummaa isompi D otti pienemmän. Rockefeller ja Morgan nimet yhä loistavat. Oikeastaan he liittivät kilpailijat yhteen antamalla Standard Oilin osakkeita ja yhtiökokouspaikan ja osinkovirtaa. Morgan teki GE:n ja US Steelin. Rautatiejätit puristettiin kartelleihin lisäämästä enempää rinnakkaislinjoja. Ihan samaa kuin nytkin kapasiteetin vähentäminen jakamasta markkinaa.
Tämä on ollut tuon Enso Gutzeitin osa ja Suomen, globalisaatiossa. Miten meidät siihen lahjottiin jos kerran Esso ja GM:kin koottiin houkuttelemalla pienemmät antautumaan, dumppauksen pelolla mutta osinkojen seireenillä ? Suomi putosi polvilleen kun 20 perheen säätiö ja palkansaajarahasto ottivat sitä konsensusta Ilmarisessa. Siivuja Indonesian ja Bolivian ja Taiwanin isoissa transnationaaleissa tulisi meillekin pääomatulojen ja eläketulojen lupauksina, että siitä vaan. Niin ja valtioLippo tuli ammentamaan sekin niinistölehtoon. Enso Gutzeit oli kumpaakin pahaa, myytiin pois maailmalle Ruotsin kautta ja kapasiteetti leikattiin Kemijärveltä alkaen Pohjois-Amerikaa myöten.
Uusista saamme osingot. Emme edes tiedä nimiä asioitamme hoitavista varainhoito/järjestely organisaatioista. Että kohta pukkaa alan prosessuureja Suomenmaan täydeltä -ja asia on pläkkiselvää tätäpäivää. Kaiken takana ovat rahasta käyvät välipuheet (=sopimus ja säädöstenpurku svaboda) sekä erotuomarien pikaoikeudet "irti" -ja vahvempi ja ajanmukaisempi käsivarsi ylös. Se on alkuperäistä käräjää eli lautamiesoikeutta eikä roomalaiseen keisariEU:hun pysäköintiä.
Lykkyä vaan valtioyhtiöpohdinnoille, Kuisman kirjaa hypistelinkin jo. On vaan niin pirusti kaikkea muutakin. Ja pahemmaksi menee kun nämä reformaattorien tepsivät salatieteet alkavat paljastua kirjojen niminäkin. Kuinka Mervyn King saattoi mennä Goldman Sachsiin vihattuaa sitä koko elämänsä ? Goldman Sachs on kesytetty. Tankit ajetiin sittenkin Wall Streetille. Occupy liike ja Sarah Palin voitti. Pahikset ottavat lukua kanveesissa ja kokevat haroa saalissäkkejään piiloon. Siellä varjellaan eläkkeitäkin, sailaiden rahaa.Jukka Sjöstedt
Eilisestä sanomalehdestä tulee nopeasti toissapäiväinen ja vanheneminen nostaa ainakin vuosien kuluessa kiinnostavuutta. Ehkä tuo lehtimiesten sanonta rajautuukin vain eliseen ja vielä vähän sitä vanhempaan sanomalehteen.
VastaaPoistaAsia oli toissapäivänä hyvinkin ajankohtainen sodan aikaisten Suomen Kuvalehtien osalta. Vaikka kyse onkin aikakauslehdestä eikä sanomalehdestä, tilanne lienee oleellisesti sama.
Vaimo löysi navetan vintiltä pinon näitä vanhoja lehtiä. Tarkoitus oli tehdä ankaraa puhdistustyötä ja heittää roskiin kaikenlainen tarpeeton roina. Tuntui että historialliset Suomen Kuvalehdetkin oli pakko heittää pois. Ei yksityishenkilöillä ole mahdollisuuttaa korvata museolaitosta.
Katse osui kuitenkin osoitelipukkeisiin. Yhdessä välähdyksessä valkeni, että ainakin ne sisälsivät korvaamatonta tietoa. Niistä näkyi milloin vaimon isovanhemmat olivat olleet evakossa ja missä. Paikkakunnat eivät olleet yllätyksiä, mutta ajankohdat. Niin mieli hellä on ihmisellä ja lehdet säästyivät.