Sivun näyttöjä yhteensä

4. elokuuta 2016

Juopottelusta




Juopottelun käsikirjoja on ilmestynyt harvakseltaan. Tietoja on kohdittain juomavarastoista, esimerkiksi se kuuluisa tilitys Turun linnasta 1500-luvulta, jonka mukaan sotilaille päiväannos oli viisi litraa olutta, naisille vähän vähemmän. Mutta millaista se olut oli?

Suoralta kädeltä ei voi sivuuttaa ajatusta, että jokin osa maailmanhistorian kulkua muuttaneista päätöksistä on tehty tilassa, jonka vertaaminen normaaliin harkintaan on suuri erehdys.

Tiedot psykotrooppisista aineista ovat nekin kovin huonoja. Millaisen pöhnän saa syömällä kuusi kärpässientä? Hamppuvalmisteita lienee käytetty useita vuosituhansia. Kirjojen mukaan roomalaiset ja kreikkalaiset sekoittivat viiniin runsaasti vettä, mutta silti jopa korkeasta kirjallisuudesta löytyy hyvin runsaasti mainintoja, että tämä tai tuo kuuluisa menneisyyden ihminen oli niin sikäkännissä, että kykeni vaivoin liikkumaan. Epäilyjä herättää sekin, että joistakin suurmiehistä mainitaan erikseen, että he olivat pidättyväisiä alkoholinkäytössä.

Tässä on miettimistä, varsinkin kun poltettu eli tislattu alkoholi tuli niin myöhään käyttöön, Suomessa käytännössä vasta uudella ajalla.

Toisaalta 1800-luvulla tarjottiin piispalle pappilassa aamulla suoraan vuoteeseen 16 tai 24 senttilitraa paloviinaa, jotta saisi silmänsä auki. Kivi selvästi isotteli mainitessaan Laurin saarnassa hiidenkiveltä nykymitoin sopivaksi annokseksi väsyneelle miehelle 0,75 litraa viinaa ja 1,4 litraa olutta.

Kanalaissodasta on muualtakin kuin Viipurista tietoja, että apteekit juotiin puolin ja toisin tyhjäksi spriistä. Muistelen että jääkäreillä olisi Viipurissa ollut käytettävissään 50 kiloa pirtua yhden illan tarpeiksi; tämä olisi ollut se soitannollinen ilta, jolloin Toivo Kuula surmattiin.

Usein ennenkin olen maininnut, että ”Vänrikki Stoolin” Sven Dufva on niin selkeä kertomus suomalaisen humalaisen toilailusta, ettei asiasta voi erehtyä. Tien korjaajat, joihin Sven kuului, pitivät lystiään lähitalossa. Eiköhän tuo tarkoita juopottelua, samoin kuin Sandelsin ihmeellinen törmäily.

Carl Michel Bellmanin viinan ja humalan ylistys ei ole samaa paria tuotannon laajuuden ja korkeatasoisuuden kanssa. Ainakin runoilijoilla näyttäisi olleen viimeksi kulunut kaksi tuhatta viisisataa vuotta tapa liioitella juomistaan ja kehuskella känneillään. Bellman kyllä meni rappioille. Julkaistuissakin aikalaiskirjotuksissa (esimerkiksi Årsta-rouvan päiväkirjat) Bellman on merkillinen henekilö, joka kuljeskelee nurkissa norkoilemassa ryyppyä.

Asiantuntijoiden ja alalla itse olleiden kuvailun haluaisi uskoa. Alkoholismi on vakava ja usein traaginen sairaus, jossa perimällä ja aineenvaihdunnalla on suuri merkitys.

Toisaalta se nykyaikainen ajatus, että häpeän tunteet tuon taudin ympäriltä pitäisi kukistaa, vaikuttaa käytännössä mahdottomalta.

Istuin ikätoverin kanssa Kosmoksessa wieninleikkeen ääressä pari päivää sitten. Juuri siellä ei tarvitse erikseen muistella, miten isoja tarjottimia täynnä ryyppylaseja tarjoilijat kuljettivat lounasaikaan ja miten riuskasti asiakkaat viskelivät juomat kitusiinsa. Iltaisin sitten mölinä, tupakansavu ja mielenkiintoiset hajut – seassa myös käymälöistä kantautuva – loivat tunnelmaa.

Tässä asiassa ei tarvitse miettiä, itsekö on muuttunut vai maailma. Kyllä maailma on muuttunut, mutta alkoholin kulutus suomalaista kohti oikeastaan ei. Kulutus on tilastojen mukaan laskenut vuodesta 2007 mutta kieltolain kumoamisesta 1932 kulutuksen määrä on kymmenkertaistunut. Lisäksi vieraan viinan määrä on tietymätön.

Häpeästä puhuminen on paikallaan, mutta se tieto ei mene läpi, että alkoholi on syövän suuruinen aikuisväestön tappaja. Parantaako kohtuuton alkoholin käyttö kuitenkin elämisen tasoa, sitä en tiedä. Loogisesti ajatellen juopottelu on kuin nälkä, elimistön ja hermoston tarve, joka on tyydytettävä ja siis hyvä asia. Mutta toisiakin näkökulmia on.

Itse en ajattele näin. Taustani on synti, seksi ja syyllisyys. Olen samanlainen ihminen kuin Adolf Eichmann. Hannah Arendtin mukaan Eichmann häpesi itseään vain yhden kerran Jerusalemin oikeudenkäynnissä, jossa hänet tuomittiin historiallisesti ainutlaatuisen laajoista kansanmurhista ja käsittämättömästä pahuudesta. Tuomari näet huomautti, että on noustava seisomaan tuomioistuimelle puhuttaessa. Silloin Eichmann häpesi ja punastui.

Olen saman hengen lapsi.

Jottei kenenkään tarvitse suotta nähdä sen asian kommentoinnin vaivaa, niin oma alkoholin käyttöni kuihtui ja loppui kokonaan 1981 terveydellisistä syistä. Silloin puhuttiin sydämen rytmihäiriöistä. Luultavasti kysymyksessä oli paheneva sarja flimmereitä. Viinavalmisteet auttoivat niihin, aluksi. Nykyisin usein auttava luomuratkaisu on nukkuminen, mielellään kunnon päiväuni. Ja betasalpaajat eivät haittaa muuta elämää pahasti.

Omituisen kahtia jakautunut suhtautuminen liialliseen ryyppäämiseen perustuu toiseen ajatukseen. Emme tiedä. Muutamasta syystä selvittelin muistikuviani ja hankittua tietoa Suomen stalinismista, joka oli hyvin erikoinen ilmiö ja kummallinen vaihe.

Siihen päälle tuli nyt tieto Turkan kuolemasta; en ollut fäni, mutta kirjoittajana pidin häntä suurenmoisena. Tietoja ja kokemuksia hänen opetustyöstään on kertynyt jokin määrä, ja televisioelokuvista on omakin mielipide. Mielestäni Turkan taika ei toiminut filmillä.

Mutta emme tiedä. Ihminen, asia tai ilmiö saattaa ennen pitkää osoittautua aivan muuksi kuin sitä on kuvitellut. Ehkä tarvitsemme myös sellaisia ääri-ilmiöitä, jotka aluksi pelottavat tai tuntuvat hyvin vastenmielisiltä. Kerran elämässä tein kovasti lähetystyötä perustellakseni, että sellainen roska kuin Aku Ankka (Carl Barksin) ja Tintti ovat merkittävää kirjallisuutta tai taidetta. Mahtaako nyt kukaan olla eri mieltä? Palatakseni viinaan – ellei olisi sosiaalisesti sallittua tapaa hölmöillä, eikö tilalle syntyisi kiellettyjä, vaarallisia tapoja. Eivätkä kouluampujat ja joukkomurhaajat olekin enimmäkseen raitista ja kunnollista väkeä, kuten Hitler ja esimerkiksi Eichmann?




26 kommenttia:

  1. Samaa mieltä siitä, että Turkka hieno kirjailijana. Aikoinaan "Aiheita" kohautti ja luettuani sen, en ihmettellyt ollenkaan. Aikamoista mielikuvituksen tulitusta. Myöhemmin huomasin, että moni tuore esikoiskirjailija ja kirjoittaja mainitsi "Aiheita" inspiraation lähteekseen. Pahus, "Häpeä" on jäänyt lukematta, siis kipinkapin kirjastoon. Terv. TarmoP

    VastaaPoista
  2. Iisalmelainen panimo on saanut alkunsa raittiuden puolustajana, hämmentävä tosiseikka selittyy kun hoksaa että olut on mieto alkoholijuoma. Turun linnan miehistön oluen vahvuutta voi vain arvailla mutta kyse on varmasti ollut enemmän elintarvikehygieniasta, oluessa ei ole ollut taudinaiheuttajia kuten sen aikaisissa kaivovesissä ja varsinkin jokivedessä on ollut.

    Kuinkahan kävisi jos alkoholia myytäisiin ympäri vuorokauden? Tietysti hinta olisi neljän aikaan aamuyöstä korkeampi Alkon kioskeissa ja jonot melkoiset. Vältyttäisiin silti krapulan terveyshaitoilta. Asetaldehydi on myrkkyä.

    Nyt ollaan kansalla suomassa se armo että kauppiaat saavat piakkoin myydä noin prosenttiyksikön verran enemmän alkoholia sisältäviä juomia kuin nyt on luvallista. Hurraa ja jippii, sanoo vennamolainen kansa joka kyllä tietää että koko kabinettidiili on kuin räätälöity lonkeron myyntiä silmälläpitäen. Suosituin alkoholijuoma nykyisin. Tähän saakka on vaatimuksena ollut että kaupoissa myytävä lonkku on käymisteitse valmistettu. Alkoissa on teollisella etanolilla "maustettu" vahvempi laatu. Arvatkaapa kumman kate on parempi? Ei tässä kansanterveyden parissa puuhastella.

    Kuolla pitää, ei ole suotavaa jäädä eläkkeelle keikkumaan. Syöpä tai juopa. Silviisii sitä kansaa pitää hoitaa. Saahan siitä sen sädekehän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipila: Ennen koiralta kusi loppuu kuin asiansa osaavalta juopolta.

      Poista
  3. Kustaa Vaasan määräyksistä voidaan päätellä aika paljon siitä, miten suuresta ongelmasta oli kysymys.

    Samoihin aikoihin käynnistää suomalaisen kirjallisuuden myyttisen humalakuvauksen Mikael Agricola:

    "Ia quin Kevekylvö kylvettin, silloin ukon Malia iootijn.
    Sihen haetin ukon wacka, nin ioopui Pica ette Acka."

    Vaikkapa Aleksis Kiven ja Elias Lönnrotin elämäkerroista voi päätellä, millaista oli alkoholinkäyttö Suomessa ennen suuria nälkävuosia. Vaikka Väinö Voionmaa oli raittiusmies, hänen lukunsa vanhan ajan juoppoudesta Tampereen historiassa on herkullinen, kirjoitettu hymy suupielessä.

    Arvelisin, että nälkävuosia edeltävän juopottelun tasoa ei Suomessa ole saavutettu keskioluen vapauttamisen jälkeenkään. En tiedä, pystyykö asiaa luotettavasti empiirisesti vertaamaan. Sellainen käsitys minulle on tullut, että ennen vuotta 1870 humala oli lähtökohtainen elämän perustila monelle, mukaanlukien virkamiehille ja kirkon arvohenkilöille. Niin ei kai enää sittemmin ole ollut.

    VastaaPoista
  4. Älkääpäs kuulkaapas, ettehän vain ole radikalisoitumassa?
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Olisi kiintoisaa pohtia laajemmin, kuinka viattomat lyöntivirheet voivat avata aivan uudenlaisia näkökulmia. Tässä tekstissä kanalaissota hiveli mukavasti mielikuvitusta. Hienoa!

    Viimeiseen kappaleeseen olisin kyllä lisännyt vielä Corto Maltesen.

    VastaaPoista
  6. "Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja määrä väsyneen miehen kurkkuun ja päähän" saarnaa Lauri Hiidenkivellä.

    Turun museokeskuksen julkaisun "Tiu, tiima, tynnyri" mukaan edellinen on pikemminkin 1,3 litraa ja jälkimmäinen 6,5 litraa.

    Blogisti saattaa silti olla oikeassa ilmoittaessaan määrät "Porvoon mitalla". Siihen aikaan syrjäseutujen mitat olivat aina runsaampia. Tällä ylläpidettiin tavaravirtaa periferiasta "kasvukeskuksiin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! ("Oho" on lapualaasen anteeksipynntö) Tulipa pilkku väärään kohtaan. Siinä olikin Porvoon mittaa kymmenkertaisesti.Kaksi korttelia piti siis olla 0,65 litraa.

      Poista
  7. Tiedäpä tuota, mutta tarinan mukaan johtavat herännäispapit hautausta toimittaessaan olivat niin humalassa, etä sai peljätä heidän horjahtavan hautaan itsekkin. Toisaalla Espanjassa on tavallista, että kunnon duunarin tullessa lounaalle eteen kannetaan olut- tai viinipullo ja melkein aina iso salaattilautanen.

    VastaaPoista
  8. Sienten ja muiden "psykedeelisiksi" mainittujen aineiden kulttuurihistoria on kovin kiehtova. Innostuin aiheesta Ylen erinomaisen "Huume-Suomen historian" perusteella. Ilmeisesti psilosybiinisieniä ei Suomessa liene huumaustarkoituksessa käytetty ennen kuin tieto niistä levisi tänne 60-luvun yleisen vapautumisen seurauksena, vaikka esimerkiksi suippumadonlakki lienee kasvanut maassamme luonnonvaraisena aina. Sitä vastoin punakärpässieni on jo kauan kuulunut pohjoisten kansojen uskonnon harjoitukseen. Kai Donner raportoi sienikokemuksistaan Siperiassa. Tuli kuulemma kova humala. Psykedeelien kansainvälinen kriminalisointi 70-luvun alussa on yksi esimerkki moraalipaniikista. Nixon ja hänen eri maissa vaikuttaneet kuvitteelliseen "hiljaiseen enemmistöön" nojaavat poliittiset hengenheimolaisensa halusivat oikeasti kriminalisoida tietyn maailmankatsomuksen ja elämäntavan, mutta koska bongorumpuja ja solmuvärejä oli vaikeampi kriminalisoida, kohteeksi valikoituivat LSD ja psilosybiini. Tämä siitä huolimatta, että psilosybiinillä ei voi edes hankkia yliannostusta yrittäessä eivätkä psykedeelit ole varsinaisesti addiktoivia. Vasta viime aikoina ollaan palattu jälleen tutkimustuloksiin, jotka näyttäisivät osoittavan näiden aineiden merkittävän terapeuttisen hyödyn. Kysyin tutulta anestesiologilta, millä lääketieteellisellä perusteella näiden luonnossa yleisesti kasvavien sienten käyttö on kielletty. Lääketehtaiden voitot oli ainoa peruste, jonka hän keksi.

    VastaaPoista
  9. Suomen stalinismi, jota myös taistolaisuudeksi on kutsuttu, "oli hyvin erikoinen ilmiö ja kummallinen vaihe". Taistolaisuus oli lähinnä kulttuuri- ja kulttuuripoliittinen ilmiö, jonka kukoistus- ja valtakausi voidaan määrittää jopa päivämäärän tarkkuudella: alkoi 21.3.1966 Lapualaisoopperan ensi-illalla ja päättyi 4.12.1978 "Sodan ja rauhan miehet" -tv-sarjan ensimmäisen osan ensiesitykseen. Neuvostoliiton suurlähettiläs ilmaisi kielteisen kantansa tv-sarjaan kahta päivää myöhemmin Keijo Korhoselle itsenäisyyspäivän kutsuilla. Korhosta ohjaaja Matti Tapio käytti esiintyvänäkin asiantuntijana. Tiedonantaja kohdisti kritiikkinsä Korhoseen ei ohjaaja Tapioon, joka ehti kuolla ennen sarjan ensiesitystä. Vuoden 1984 nuorisofestivaali Moskovassa oli suomalaisittain jo vaisuhko tapahtuma. Nuorisofestivaaleihin osallistuminenhan oli olennainen osa taistolaisuutta. Itä-Berliinin festivaaleilla olivat mukana muiden muassa keskustan Esa Härmälä ja kokoomuksen Ilkka Kanerva. JR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs kirjoitaja kvaak -sarjakuvapalstalla kiteytti aikoinaan 70-luvun kotimaisen vasemmistolaisuuden hyvin suhteessa Venäjään: Neuvostoliitossa ei keskusteltu keskuskomission päätöksistä tai putkaa ja pamppua heilui. Suomessa sai keskustella, eikä se johtanut muuhun kuin julkilausumiin, satunnaisiin mielenilmauksiin ja krapulaan, näin vapaasti muotoillen.

      Poista
    2. Moskovan festivaali oli 1985. Muistin väärin vuoden. Ylen nettiarkistoista löytyy tietoa taistolaisajan festivaaleihin osallistuneista: Pertti Paasio, Esko Aho, Lauri Ihalainen ... Yle-puhe onkin öisin lähettänyt arkiston helminä festivaaliosanottajien haastatteluja ja muuta festivaaliohjelmaa. Erillistä Esa Härmälän haastattelua ei löydy. Tietoni hänen osallistumisesta on muistinvarainen yöohjelmasta: pyydän anteeksi, jos se on virheellinen. Osallistuminen taistolaisaikana festivaaleihin oli runsasta ja puoluerajat ylittävää. Oliko se taistolaisvaikutusta vai Suomen ulkopoliittisesta asemasta johtuvaa? JR

      Poista
  10. Ryyppääjät koheltavat yleensä vain sen yhden kerran, tai ovat sitten alkoholin ja vankilapalvelujen suurkäyttäjiä.

    Muuten, myös Trump on absolutisti…
    /Y

    VastaaPoista
  11. Tuskinpa maltan olla odottamatta kommentteja viina-aiheeseen, kun kerrankin pöytiintarjoilu. Turkan humalaa halveksiva asenne oli uskaliasta. Muistattehan: ainetta sanottiin muinoin väkijuomaksi.-timo

    VastaaPoista
  12. "Kanalaissodasta on muualtakin kuin Viipurista tietoja, että apteekit juotiin puolin ja toisin tyhjäksi spriistä."

    Irene Nemirovsky kirjoitti kansalaissodan juomingeista novellinkin, suomennettu nimellä "viinihuurut".

    VastaaPoista
  13. Tässä tosi-tv-tarina yhden alkoholistipariskunnan elämästä.

    http://areena.yle.fi/1-2469429

    VastaaPoista
  14. Ystäväni Nyla, eli Eero Nylund, oli kauhee juopottelee. Mutta myös käsittämättömän älykäs. Biologina hän aikoinaan kehitteli äärimmäisen monimutkaisia matemaattisia kaavoja, ehkä kolmannen asteen yhtälöitä - en minä niitä ymmärtänyt - millä hän yritti todistaa millä eläimen syömä ravinto(määrä) korreloituu ihmisen intellektuaaliseen kokemusmaailmaan. Siis, nyt vähän oion hänen aksioomaansa... siis jos esimerkiksi Hevonen syö ylimääräiset kaksi kiloa (2 kg) heinää, niin eikö se vastaisi samaa kuin ihminen olisi lukenut jonkun (ohuen) runokirjan, esim. Jyrki Pellistä? Sit se piirteli ihan kummallisia kaavoja, ja alkoi tuijottaa minua kysyvästi. No minä nyt en ymmärtänyt mitään, tai ainakaan Eeroa, mutta kun pakko oli jotain vastata, mä kysyin siltä "paljonko sen hevosen pitää syödä heiniä että se 'ikäänkuin' olisi lukenut Tolstoin Sodan ja Rauhan?". Eero rupes itsekseen laskeskelee, murahteli aina välillä, joi taas lisää viinaa, yskikin välillä, mut ei se sit kumminkaan mulle mitään vastausta antanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en ihmettelisi vaikka Nylundille pysytettäisiin vielä Forssaan patsaskin. Niin paljon häntä muistellaan ja muistokirjoituksia löytyy "maisterista" netistäkin. kannattaa googlata. -Murphy_

      Poista
  15. Puolittaista huumoria:

    Yritä tässä maassa olla raitis niin heti vedetään keskusteluun joukkomurhaajat ja Hitler.

    Vakavammin. Eikös SS-miesten ja muiden saksalaisten joukkomurhaajien alkoholinkäyttö ollut huomattavan merkittävää? Oli yhtäältä niin kammottavaa touhua ettei selvin päin kestänyt, ja toisaalta ryhmäkännäyksellä rakennettiin sosiaalisia siteitä yksikössä (se kuuluisa sosiaalinen liukastin): jos ryhmähenki oli hyvä, kukaan ei halunnut leimautua pelkuriksi tai ikävien tehtävien välttelijäksi ja osallistui murhaamiseen.

    VastaaPoista
  16. Kalle Ankassa ei järin paljon viinaa viljellä mutta Tintin sarjakuvissa on Georges Remi osannut luoda vallattoman mutta myös erittäin sanavalmiin juopon Kapteeni Haddockin hahmossa. En ole aivan varma onko Herra Haddock belgo vaiko ranskalainen mutta ainakin hän osaa kiroilla ranskan kielellä tänään tulkittuna erittäin huvittavalla tavalla.

    Aikalaistieto tosin kertoo, että Remi keräsi ideoita Haddockin monenkirjaviin kirosanoihin sen ajan monista juutalaisvastaisista pikkujulkaisuista.

    Ota tuosta sitten selvää.

    VastaaPoista
  17. Ei Kemppisen provokaatio Hitleristä ja joukkomurhaajista täysin kohtuuton ole. En oikein tiedä, mikä siinä on, mutta kaikki tuntemani raittiusihmiset ovat poikkeuksetta takakireitä, vittumaisia pikkunilkkejä. Itsekin olin kokonaan juomatta, kunnes vanhemmalla iällä katselin ympärilleni, kauhistuin ja aloitin kohtuukäytön.

    VastaaPoista
  18. Ovatko kapteeni Haddockin hauskat (!) voimasanat bloginpitäjän suomentamia?

    VastaaPoista
  19. Ilari Aalto kertoo kirjassaan Matkaopas keskiajan Suomeen, että sotamiehille annettava olut vastasi lähinnä tämän päivän kotikaljaa. Upseereille annetussa oli sitten enemmän ytyä, aseman mukaan.

    Kaljan/oluen idea oli hänen mukaansa myös siinä, että samalla soturi sai päivän vilja-annoksen.

    VastaaPoista
  20. Ensimmäisistä Tintti-käännöksistä on jäänyt mieleen kapteeni Capu ja malspiikki-viini, sekä professori Kierto.

    AW

    VastaaPoista
  21. Tunnettu roomalainen valtiomies ja filosofi Seneca opasti ko. asiassa seuraavasti: "Ei ole syytä harrastaa juopottelua liian usein, ettei se vain tulisi huonoksi tavaksi. Välistä on kuitenkin syytä jatkaa juhlimista ihan riehakkaaseen hillittömyyteen saakka ja unohtaa hetkeksi ikävä nuhteettomuus."

    VastaaPoista