Pääsiäiseen ei ole enää kahta kuukautta. On aika panna passiot
pyörimään. Pikkupojat ovat kuulemma pääsemässä laulamaan, joten tällä kertaa
täytynee laittautua kirkkoon.
René Jacob, joka aloitti passiossa kotikaupungissaan Gentissä
aivan tuon kuvan esittämän maalauksen vieressä poikasopraanona ja jatkoi
kontratenorina ja myöhemmin kuorojohtajana, on uuden levytyksen takana
(Harmonia Mundi).
Kun minulla on näitä Matteus-passion kokonaislevytyksiä
vasta 20, piti hankkia tämäkin, ja Chaillyn itsessään Tuomaskirkossa
paikallisten kanssa valmistama versio.
Seurasin alkutekstiä. Kyllä Luther on tietoisesti tai
tietämättään ottanut huomioon tekstin rytmityksen. Kreikan kielessä on niitä
pitkiä sanoja, jotka Bach on sitten sijoittanut saksan kielenä evankelistan
suuhun. Hymeis skandalistheesesthe – te loukkaannutte (minuun). Saksan
kirjallinen läpäisyvoima ei ole parantunut Lutherin päivistä. Esimerkiksi
Korintolaiskirje, joka tunnetaan hääseremoniasta, tahtoo mennä päähän. On se
niin rajun hellä.
Ensin luulin, että Jacobsin levyssä on jotain vikaa, ja
sitten, että äänityksessä. Olin utelias kuulemaan, miten suomalaiset Topi
Lehtipuu ja Arttu Kataja veisaavat. Etenkin Katajan ääni tuntui tulevan kovin
kaukaa.
Vihkosesta ilmeni, että tämä juuri on tarkoitus. Samalla
kävi ilmi, miksi solisteja on sellainen liuta. Heitä on kahdet.
Jacobs perustelee uusimman tutkimuksen tiedoin, että tapa
sijoittaa ne kaksi, oikeastaan kolme kuoroa vierekkäin, ei ole oikea.
Levytyksessä on toteutettu sellainen ajatus, että ne kaksi kuoroa olivat kirkon
päissä, todella etäällä toisistaan. Tuomaskirkko on 50 metriä pitkä ja 25
metriä leveä.
Ennen vanhaan tuossa kirkossa oli kahdet urut. Urkuja on
levyllä kaksin kappalein. Lisäksi Jacobs on korvannut passion säestyksissä
tavallisen cembalon luutuilla. Levyllä solisti ja kuoro kertovat tarinaa alttarilta
ja toiset kauhistelevat ja kommentoivat kuulemaansa kapellimestarin selän
takaa.
Siinä on kapellimestarilla tekemistä, vaikka kuorotkin ovat
maailman huippua. Jos aivan rehellisesti sanon, niin iskutuksessa ja joissakin
sisääntuloissa oli kyllä ihan pientä sanomista. Vertauskohtana tulee äkkiä
mieleen ainakin Harnoncourtin uusin passio-levytys, jossa äänellä on tilaa
soida ja wieniläiset osoittavat, miten kaikki tehdään todella viimeisen päälle.
Jos joku tämän lukiessaan kohtaa saman kapellimestarin toisen levytyksen,
kavahtakoon. Se vanhin passio-levy on menneeltä ajalta, jolloin naisia ei
huolittu mukaan laulamaan ja barokkisoittimia soitettiin raapimalla. Paljon on
onneksi muuttunut.
Valokuvista päätellen Leipzigin Tuomaskirkko on ollut aika
kummallinen tila. Kapeassa ja korkeassa holvistossa kaiut ovat varmaan
kiertäneet ihmeellisesti. Liittoutuneiden ilmavoimien ponnistusten 1943 johdosta
rakennus ei ole kovinkaan sama kuin 1700-luvulla, vaikka se on rakennettu
uudelleen. Yksi lehterikin puuttuu.
”Autenttisuuden” etsiminen ei ole tällaisessa musiikissa
erikoisen järkevää. Sitä on lupa miettiä, milloin teos esitetään ”oikein”.
Mielestäni paljon tärkeämpää on kuunnella ja seurata, miltä musiikkiteos
tuntuu. On se niin tunteen asia.
Klempererin levyn musiikkiin ja eräisiin muihin on hyvä
kääriytyä. Sitä vastoin esimerkiksi joidenkin suosikki, Joshua Rifkinin versio
on niitä, joita en kuuntele mielellään. Tämä henkilö päätteli, että nuo kaksi
passion kuoroa olivat nelihenkisiä eli siis soolokvartetteja, ja solistit
saavat hoitaa senkin puolen. Tulos on mielenkiintoinen ja hyvin puhdas, mutta…
Clara Schumannin väitetään nostaneen kytkintä kesken sen
kuuluisan esityksen, jolla Felix Mendelssohn toi Berliinissä Matteus-passion
sadan vuoden tauon jälkeen yleisön tietoisuuteen ja suosioon. ”Siinä on niin
paljon ääntä ettei musiikki kuulu”, hän ehkä sanoi. Kuulostaa andekdootilta.
Mutta tietenkin Mendelssohn toimi aikansa tavan mukaan ja onhan siinä eroa,
onko laulajia ja soittajia tuhat vai sata vain neljäkymmentä.
Ehdottaisin lukijoille, että passiot voisi irrottaa
pääsiäisperinteestä. Kun kysymyksessä on selvästi maailman rikkain musiikki,
jota voi esittää lukemattomin tavoin ja keinoin, miksi ei nauttisi siitä
esimerkiksi pitkin keväistä talvea. Ja kommenteissa esitetyn kanssa olen samaa
mieltä. Jos sinne autiolle saarelle saisi viedä mukanaan vain yhden kappaleen,
kyllä se olisi tämän passion ”Erbarme dich”.
Niin – ja suomalaiset esiintyvät edukseen. Suositellaan.
Kaupassa on ”tavallisia” levytyksiä kosolti. Älkää kuitenkaan sitä Karajania
ostako. Se on niin oopperaa.
Professori Erik Westbergin luoma Vokalensemble-kuoro on kyllä vertaansa vailla!
VastaaPoistaLevystä löytyy YouTube-puffi, joka on hyvin tehty: http://www.youtube.com/watch?v=bDLyPmx439Y
VastaaPoistaTutustuin 1980-luvulla korvalappustereoihin. Ne käyttivät C-kasettia ja laitteellani saattoi tarvittaessa äänittääkin (se oli syy ostoon; audiovalokuvat). Vein sen heti koeajelulle. Lähdin Helsinki-kävelylle Kaisaniemestä ja kiersin Töölönlahden hitaasti, Sennheiserin tyynyluurit korvillani. Erbarme Dich -osan kohdalla olin sitten Rautatieaseman hallissa ja kuullun sekä nähdyn yhteisvaikutelma oli.. hämmästyttävä, iskevä ja symbolinen.
Kokeilin vastaavaa sittemmin Lintsin Vekkulassa -- senhän saattoi kulkea läpi vaikka kuinka hitaasti ja jopa rekursiivisesti. Musiikkina tällä kertaa Pink Floydin Dark Side of the Moon, mutta kyllä Matteus-passio-kerta oli lumoavampi.
Tästä tulenkin musiikin äänitystekniikkaan ja konventioihin: ensimmäiset älppärini olivat äänitettyjä (populäärimusiikki) siten että kitara oli miksattu vain vasemmalle kanavalle ja muut soitimet sitten kaaressa bassoon asti oikealla. Pikkuhiljaa studioilla opittiin kuitenkin rakentamaan kunnon äänikuvaa, jossa oli myös syvyysvaikutelmaa -- studioihin saatiin moniraita-Studereita ja päästiin tekemään aitoa miksausta. Kuitenkin koko ajan ajatuksena on säilyttää "yhden pisteen" kuuntelukokemus, jonka jälkeen vasta liikkuva kamera ja sen mukana liikkuva äänen kuulopiste ovat tuoneet musiikkin tallennukseen. Sitä ei kuitenkaan sovelleta suurissa klassisissa teoksissa. Kuva näyttää soolon laulajan mutta miksaus ei saa nostaa laulajaa muiden edelle, sillä kuulijahan ei liiku esityksen aikana.
Valikoidun taiteen käyttö levyjen kansissa on monilta osin hyvä idea, mutta se kyllä haittaa kun tietyt mestariteoksen alkavat toistua - musiikkihan on peto imemään vaikutteita yhteen ja niinpä esimerkiksi tätä Jacobsin levyn kantta en voi katsoa kuulematta samaa kansikuvaa käyttänyttä JEG:n ja monteverdilaisten H-mollimessua.
VastaaPoistaOlenko kehunut kuinka Bachin teoksista motetit, varsinkin Jesu Meine Freude, soivat vangitsevasti pienillä esittäjävoimilla, kruununa tämä:
https://itunes.apple.com/fi/album/j.s.-bach-motets/id768757637?l=fi
Teknisen ongelman vuoksi en eilen saanut Spotify-linkkiä kehumaani motettilevyyn, vaan se tulee vasta tässä:
Poistahttp://open.spotify.com/album/054czWyZllbBv03vxbWgdt
Mistä tunteeä pääsiäisen?
VastaaPoistaKemppisen passsiblogista. Tervetullos Sinä odotettu!
Huh, huh! Alkaa taas olla kohta noiden pitkästyttävien passiopuheiden aika, huh!
Poistajes,jes...Alkaa taas kohta olla noiden ihanien passioiden ja miksei puheidenkin aika,jes!
PoistaTopi Lehtipuu on nykyään suosikkini YleRadio 1:n aamuhartauksien virrenveisaajana. Arvostin aikaisemmin Jorma Hynnistä - ja edelleenkin.
VastaaPoistaMatkustimme kerran Finnjetilla kotimaahan Saksan Lyypekistä. Kävimme siellä sikäläisten kirkkojen iltakonserteissa. Hienoja elämyksiä.
Paluumatkalla Finnjetilla oli Tamara Lund perheineen. Ko. edesmenneen loistavan laulajan esitykset, kuten "Lapin luonto luo...". on suuria suosikkejani. Turkulainen Tamara oli mielestäni parhaimpia laulajiamme kautta aikojen
Lehtipuun virsiesityksiä olen nähnyt cd:llä, nyt en kyllä löydä tietoa kuin täältä, pitänee kysyä Fugalta onko saatavilla jostain:
Poistahttp://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?culture=fi&ID=9c352e26-8645-4d91-87ba-61ab25cdec1c
Kysyin kerran Yleltä noiden Lehtipuun virsien perään. Sanoivat, etteivät saa julkaista levynä tekijänoikeussyistä.
PoistaRifkinin Bachista voi olla monta mieltä mutta hänen Joplin-levytyksensä 1970 on aivan ylittämätön. Se mm. puhalsi Puhallukseen hengen.
VastaaPoistaEn kuuntele piäsiäismusakkia, enkä nykyään paljon mitään muutakaan kun korvat soipi enämpikovvaa kuin radio. Ja jos pitäisi mitään musiikkia kannen kuvituksen perusteella mennä hankkimaan, niin kylläpä tuollainen kaameus jäisi hyllyyn: parvi havukoita vonkaamassa, että vuotasipas tuo elukka nyt äkkiä kuiviin että piästäs mässäilemmään, on tuota tuas paastottukin.
VastaaPoistaTodella maailman rikkain musiikki! Olen onnistunut joskus 80-luvulla tallentamaan C-kasetille tuon Erbarme dich Monica Groopin esittämänä ilmeisesti Johanneksen kirkosta livenä ja suomeksi! Aivan käsittämättömän syvälle uppoava esitys.
VastaaPoistaTulevana suvena Matteusta voi kuunnella Kuhmossa auringon laskieksellessa .Esittäjät pääasiassa kotimaisia huippuja.Kuhmon kamarimusiikin aloittaa paljon harvinaisempi Bachin Markus-passio, siinä mukana Pietarin kamarikuoro.
VastaaPoistaEhdin nyt vasta kuunnella. Hyvä Suomi! Valitettavasti Erbarme dich soi tällä kertaa kovin koleasti.
VastaaPoistaKommentoijan mainitsema Groop sopii äänellisesti loistavasti Bachiin:
http://open.spotify.com/album/20oy8PZFdYbdwXvRlj3zDH