Otsikon sanonta merkitsee ”on täysin sopimatonta”.
Porthanian alakerran miestenhuoneen erillistila oli ilokseni pitänyt pintansa
ja seinille sopii. Se on ollut pitkään merkittävä platformi eli alusta.
Internetin ajatus toteutettiin siellä kauan ennen digitaalisuutta aivan
analogisesti kuulakärkikynällä oveen, tarvittaessa seinän kaakeleille jatkaen.
Sukupuolielämän huippujen ja alakuolokohtien sijaan ruotsin
kielen asema maassamme näyttää saavan siellä suurinta huomiota. Mielipiteiden
vaihto oli vilkasta.
Räpyttelin silmiäni, kun muistin. Isoissa tenteissä oli
kusikummit, yleensä aina assistentteja. Suorituspaikka oli Porthania ykkönen,
iso sali. Ja mieleen nousivat siviili-, hallinto- ja finanssioikeuden tentit.
Ainakin kahden viimeksi mainitun alan koukeroisimpiin sääntöihin tuntuu
iskostuneen vakinainen virtsan haju lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Olin tänään
tullut junalla arvellen, että ehkä juuri tämä päivä on 50-vuotis
taiteilijajuhlani. Silloin saavuin eri junalla samalle rautatieasemalle ja
tiesin, että edessä olisivat arvaamattomat kohtalot. Tiedekunnan pääsykokeesta
en muista mitään, paitsi kirjat, Wrede ja Merikoski. Makkaratalon paikalla oli
Skoha, väittää muistini, ja WTC:n kohdalla Kestikartano, jossa tarjottiin kansallispukuisia
ruokia.
Yliopisto ei tehnyt silloin sanottavaa vaikutusta, mutta nyt
teki. Oli myös hyvin helppo loihtia mieleen muistettujen ihmisten soihtukulkue.
Opettajistani laskeskelin joka ainoan kuolleen. Opiskelutovereiden nimiä ja
kasvoja pulppusi mieleen. Ajattelin että onni, kun tässä laitoksessa ei
järjestetä luokkajuhlia. Ei niissä koulun juhlissakaan tiedä, mitä sanoisi.
Korkeintaan että oletpa sinä muuttunut, tai toisaalta et, valitettavasti. Ja
sellaisen lauseen jälkeen kaikilla olisi paha mieli. Ei sellainen sovi
seinillekään.
Pelkäsin jopa kadulla hiukan poliisia. Harjoitin nimittäin
asiatonta oleskelua. Jatkuvasti olen ollut kaupungilla joko menossa johonkin
tai sitten tulossa. Tällä kerralla mielessä oli päällimmäisenä koeajaa tätä
jalkaa, jossa on ollut sitä tulehdusta, johon on syöty penisilliiniä. Oma
henkilökohtainen lenkkipolkuni on Helsingin Aleksanterinkatu, ja jos mieleen
tulee huvitella aivan holtittomasti, tarjolla on Kruununhaka hämmentävinä pikku
liikkeineen.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat viettäneet 50 vuotta kellon ison
ja pienen viisarin välissä, enkä halua kannattaa edes järjestettyä lomailua.
Kun en viitsi polkea toisten reviirille, en halua Baudelairen varpaille.
Mielestäni ”flaneur” on päätoiminen vetelehtijä, joutilaan luokan edustaja.
Hampparoiminen muuten vain tuntuu sitä vastoin puolustettavalta.
Porthanian kirjakauppa on tällä hetkellä nimeltään ”Rosebud”.
Niinpä siellä noin sadan DVD-levyn valikoima oli aika kiistattomasti historian sata
parasta elokuvaa, Vittorio de Sicaa ja sellaista. Mukaan lähti pari Tsapea,
jotka eivät aina selviydy kotona hyllyssäni jälkeläisten vierailuista.
Kirjakauppa on alan ihme, Liken omistama. Aina kun olen ajan
kanssa maajalassa kaupungilla, silmään sattuu Liken kirjakauppa, ja seuraavalla
kerralla sitä ei enää ole. Syy ei ole taikuus, vaan myymälöiden muuttaminen tai
lopettaminen. Itse kustannusliikkeen myyminen Otavalle joitakin vuosia sitten
oli aivan ällistyttävä veto, ja toivottavasti onnistunut. Minusta se suoraan
sanoen kuulosti samalta kuin setämiesten jousikvartetti olisi lyönyt hynttyyt
yhteen kellariloukossa harjoittelevan raskaan metallin yhtyeen kanssa.
Kirjojen valikoima oli mykistävä. Tein muistiinpanoja
mieleeni samalla kun koetin rajoittaa ostoksia kohtuulliseen määrään.
Akateemisessa tahtoo lompakko nyrjähtää. Erinomaisia kirjoja on niin paljon.
Täällä kirjat olivat vieläkin erinomaisempia, mutta niitä oli rajallisesti.
Yleiskatsaus syntyi. Niinpä kävi ilmi, että olen ollut väärässä – Suomessa julkaistaan
aika paljon korkeatasoisia tietokirjoja sekä alkuperäisinä että käännöksinä.
Kun ajattelee markkinoiden pienuutta, tilanne on jopa rohkaiseva. Joku voisi
heittäytyä ylpeäksi.
Suuri muutos, joka on aiheuttanut minulle taittovirheen, on
kustantajien jako suuriin ja muihin. Suuria oli ennen kolme ja pieniä viisi.
Muita ei tarvinnut ottaa huomioon, koska ne eivät merkinneet mitään. Pikku
liike ja omakustanne olivat polttomerkkejä. Kirjakaupan asiakas näki niistä,
että käsikirjoitus ei ole kelvannut kenellekään kunnialliselle kustantajalle.
Toisaalta olen itse ollut huokailemassa kustannusliikkeessä, kun oli
julkaistava jonkun pöljän professorin täysin tarpeeton tekele. Niitä sitten
julkaistiin.
Nyt sekä tuotanto että jakelu ovat siis sirpaloituneet. Jos
kirja selvittää asiantuntevasti antiikin historiaa, se ei enää olekaan
itsestään selvästi WSOY:n, koska itsestään selvää WSOY:tä ei enää ole. Katsokaa
vaikka Bulevardilla. Voi olla, että joku kerta lankea polvilleni
Uudenmaankadulla kilpailijan kirjamyymälän kohdalla kuin kiovalainen
mellakkapoliisi.
Lukija huomaa, että karttelen ajankohtaisia aiheita, joista
kaikki kirjoittavat. Yksi sellainen on Upa Kankaan kuuluisuuteen viskannut
mummujen ruokko.
Pieni korjaus. Rosebud-kirjakauppa ei ole Liken omistama, vaan se lienee oma yhtiönsä ja sitä ja stadin kaikkia laadukkaita Rosebud-puoteja pyörittää Paloviidan Hannu, Like-kustantamon entinen pyörittäjä.
VastaaPoistaOma kokemukseni on, että tällä hetkellä eräs parhaita historian, myös antiikin historian, kustantajia on SKS. Se on ottanut julkaistavakseen Historiallisen seuran julkaisusarjan ja tulokset ovat olleet hyviä.
VastaaPoistaMyös MPKK on aika mielenkiintoinen julkaisija. Taso on vaihteleva, mutta julkaisut ovat pääosin ilmaiseksi verkossa. Esimerkkinä todella mielenkiintoisesta tutkimuksesta voisi nostaa Janne Mäkitalon tutkimuksen jugoslavialaisesta sotataidosta kylmän sodan aikana. Kerrassaan ajatuksia herättävä kirja.
Tästä olen samaa mieltä. SKS;n oman myymälän lisäksi on mainittava innostuneesti Säätytalon kupeessa oleva Tieteellinen kirjakauppa.
PoistaKirjoitus 1970-luvulla Tukholman Vanhan Kaupungin olutkapakan Stampenin pisuaarin yllä:
VastaaPoista"You don´t buy your beer here. You just rent it."
Lukija Laihialta
"Isoissa tenteissä oli kusikummit"
VastaaPoistaAh, kusikummit ja ah aika jolloin pystyi kirjoittamaan ison tentin (4 tuntia) ilman, että olisi ollut ajatustakaan tuollaisen tarpeesta.
Kuka pystyisi kutsumaan menneet päivät takaisin!
"Niinpä siellä noin sadan DVD-levyn valikoima oli aika kiistattomasti historian sata parasta elokuvaa"
VastaaPoistaTuhannet kitokset vihjeestä!!!
"Yksi sellainen on Upa Kankaan kuuluisuuteen viskannut mummujen ruokko."
VastaaPoistaAjatuksessa hämmensi vain julkaisuaika: eihän ollut aprillipäivä taikka heinäkuu, jolloin kesätoimittaja kaivaa esille Ruokolahden leijonat tms.
Etkö kajoa edes Krimiin? Minua tässä asiassa mietityttää se, kuinka paljon maassa pitää olla venäläisiä, jotta Venäjä katsoo oikeudekseen puolustaa heitä tykein, ohjuksin, panssarein ja miehityksin?
VastaaPoistaMäärälle ei liene olemassa vielä yksikköä, joten keksin sen: yksitoista venäläistä olkoon yksi päkmanni. Riittääkö puoli päkmannia oikeutettuun apuun? Vai tarvitaanko hehto-, kilo- tai peräti megapäkmanni?
Arvaus: eiköhän siihenkin rannikkotaajamaan (Simferopol) saada hyvin pian "Terijoen hallitus".
PoistaRosebudin löytää myös Kuopiosta. Liike sijaitsee vielä hetken Kauppakadulla Ravintola Sampoa vastapäätä ja 1.3. alkaen Kuopion kauppahallissa http://satamantarmo.fi/ajankohtaista/uusi-kauppa-avataan-kauppahallissa/
VastaaPoistaTästä tuli mieeleni Leo. Näin hänet ensimmäisen kerran latinan luennolla. Aluksi en pitänyt hänestä koska hän näytti vähän turhamaiselta. Hänellä oli tuolloin porkkananpunainen punk harja hiuksiksi ja kuoulukirjoja hän kantoi varhais-Brežneviläisen aikakauden pahvi matkalaukussa. Möhemmin ilmesi, että ensimmäinen vaikutelma oli ollut väärä. Leo osoittautui lahjakkaaksi filosofian opiskelijaksi, joka ehti paljon ja ei murehtinut koskaan. Luentojen välissä hän pelasi shakkia Wernerin kahvilassa, illalla toisessa kahvilassa bridge'ä tai sitten koripalloa jossain. Jos meillä olivat bileet, hän oli aina paikalla ja alussa, kun hänellä ei ollut vielä vakituista tyttöystävää. hän seurasi joka kerta yhtä pientä rituaalia. Hän, näet, astui vilpittömästi ja uljaasti esnsimmäisen ja sitten toisen ja kolmannen paikalla olleen tytön eteen ja kysyi vakavalla ilmeellä kohteliaasti ja selvästi että saisiko hän myöhemmin naida tyttöä. No ja se oli sitten näin, että usein joku löytyi. Energinen Leo ehti "kustantaa" myös pientä sanomalehteä. Lehden nimi oli "Sitatorn" eli Paskatorni tai Tower of Shit. Ja todellakin lehdi käsitteli alusta loppuun tavallista paskaa. Siellä oli "uutisia", filosofiaa, "toimittajan sarake" ja jopa pilapiirrokset. Jos halusi, jokainen sai kirjoittaa artikkelin Sitatorniin. Vaan sisällön piti jotenkin koskettaa paskaa. En muista montako numeroa ilmestyi. Niitä monistettiin xeroxilla ja jaettiin bileissä tai koulussa. Yliopistossa Leon tutkimusohteet olivat Nietzsche ja jos oikein muistan - Adorno. Nyt hän on filosofian tohtori. Väitöskirjan teema oli nihilismin ja kirjallisuuden suhde jotain. Hänen tekstejä voi löytää filosofian ja kirjallisuuden aikakausilehdistä "Akademiasta" ja "Vikerkaaresta", Leon asiantunteviä kirjoituksia kirjallisuudesta ja pedagogiikkasta (koska hän on myös opettaja) olen nähnyt Opettajien lehdessä, sekä suurimmissa päivälehdissä.
VastaaPoistaMiksi tämä pitkä kommentti Leosta? Siksi, että halusin näyttää, että useimmin ei ole väliä mistä kirjoitetaan (tai puhutaan - esimerkiksi tytöille), vaan MITEN.
No mutta ? Hämmentävän hyvinhän merkitys välittyi. Tuo yksi sana saattoi olla syypää, hymyä huuleen !
PoistaHurriganes se tämän tiesi, It Ain't What You Do.
ih (hih!)
Ammoniakilta lemahtavat monet intensiiviset omatkin muistot PI-tenteistä. Valmistumisesta parikymmentä vuotta, silti kuin eilinen. Viisi tuntia ne tentit minusta kestivät, loppuun saakka kannatti hioa. Kummit oli matkassa, muistan miettineeni mikä ristiriita kirjoitusta täynnä olevien seinien suhteen, tosin niistä teksteistä oli parasta olla lunttaamatta.
VastaaPoistaNo yksiköistä viis- Krimillä nyt kuuluu tilastojen mukaan olevan isä aurinkoisen ajoista n. 60% velivenäläisiä- poikkeaa siis kait aika merkittävästi Karjalan ja Eestin vanhasta väestöpohjasta. Ettei suuresti ihmetytä, vaikka"Terijoen hallitus" sinne saataisiinkin! Ja suurempi kysymys on Sevastopolin meritien vapaan kulun varmistaminen- ei kukaan itseään kunnioittava suurvalta sellaista riskeeraisi. Maa vaan jakoon, niin kukin osa saa haluamansa ja pienenee EU:n maksutaakka puoleen!
VastaaPoistaEntä miten luku poikkeaa Krimin "vanhasta väestöpohjasta"? Krimin tataarithan kyydittiin herrakansan alta pois.
PoistaEikä siinä Venäjän sotilasopissa, jossa kansalaisia uhataan puolustaa asevoimin missä vain, puhuta mitään vanhasta väestöpohjasta. Nykytila ratkaisee.
(Kuulitteko muuten kolahdusta? Suomen Nato-ikkuna siinä vain sulkeutui.)
Anonyymi olisi varmasti 1930-luvulla todennut, että mitä niistä suudeteista ja tsekeistä kunhan saada rauha meidän elinajaksemme. Kovasti saatiinkin.
PoistaOnhan tu sanailu mukavampaa kuin tarttua kangastukseen. Mutta kirjoille käy kuten äänitteille. Alusta pienenee kunnes katoaa verkkoon, jossa ilmaisen runsaus syö laatutarjonnan.Tai saamme mainoksia, joista olemme niin paitsi. Elokuvat pätkitään nakeiksi. Odotan Caruson pätkittyjä esityksiä sinappimainoksin.
VastaaPoistaMiten Tsekkoslovakia aikoinaan jakaantui niin kivuttomasti? Kyllä sen pitäisi olla mahdollista Ukrainassakin? Iljettää katsella, kun Janukovits palloilee Putinin helmassa ja miljardien vaje on valtion kassassa. Sanokaa minun sanoneen, tästä tulee vielä hankala juttu!
VastaaPoistaterv. pekka s-to.
Sanotaan, sanotaan... eli Pekka S-to liittyi hankaluuksien povaajana joukon jatkoksi.
PoistaNo, ei sitä nyt niin kauheesti tartte kailottaa! Minä se vaan jo 1987 lupasin latvialaisille itsenäisyyden ja tulihan se sieltä! Satuin nähkääs tapaamaan Gorban ja Raisan Helsingissä syksyllä -89! Jotta on näitä ennustaja-eukon lahjoja, hih! Ja toimeksikin on pantu...
Poistaterv. pekka s-to.