Vihaan synkeästi pysäköintitaloa, joka nyt peittää
Kirkkonummen näkymät, myös kirkon. Olisi varmaan hyvä selvittää kysymällä,
millaisiin kirkosta eroamisyhdistyksiin kaavoituspuolen virkamiehet kuuluvat.
Sain kuitenkin sysäyksen selvittää nyt avokätisesti kaikelle
kansalla tarjottujen mainioiden karttojen avulla, miten Kirkkonummen kirkon
rantaan on joskus purjehdittu. Tietääkseni kaikki harmaakivikirkot ja niiden
mukana siis kirkonkylät on sijoitettu vesitse liikkumista ajatellen. Espoon Kirkkojärvellekin,
joka on nyt kuivattu, pääsi kerran purjeilla. Vantaan eli Helsingin pitäjän
kirkosta en osaa sanoa, mutta on siinäkin ympärillä epäilyttävän alavaa seutua.
Reitti on ollut merenlahti nykyisen Syväjärven kautta
Kantvikin pohjukasta. Maan kohoaminen on näillä seuduilla hidasta. Omiin
mielikuviini vaikuttaa Pohjanmaan rannikko; siellä näyttää Raippaluotoon pian
pääsevän kuivin jaloin. On laskettava moneen kertaan. Kirkkonummella metri
tuhannessa vuodessa lienee oikein. Merenkurkussa maannousu on ainakin
kolminkertainen. Geodeettisen laitoksen sivuilta löytyy jännittävä
videoanimaatio, jollaista kaipaisin myös etelärannikolta. Vuodet pyörivät kuin ”Maa
on niin kaunis” –laulussa eli miespolvet haihtuvat unholaan, mutta niin vain
Oulukin nousee merestä, luultavasti liput liehuen.
Mielestäni kirkkorakennuksilla ei ole juurikaan tekemistä
uskonnon kanssa. Valitettavasti valistuksen henki on Saksan romantiikaksi
kehityttyään suotta pyrkinyt täsmentämään sellaisia pilvisiä käsitteitä kuin
uskonnollisuus, isänmaallisuus jne.
Mielestäni uutistieto sotien Pro Patria –marmoritaulua
uhanneesta kohtalosta päätyä uuden puuhakkaan ja arvattavasti
ulkomaalaistaustaisen henkilön komeaksi pöytälevyksi on ajatuksena ikävä. Itse
en tarvitse siihen isänmaallisuutta. En liioin kiillottaisi kenkiä mummon
merkkaamalla liinasella, vaikken ole mummonmaallinen. No, varmuuden vuoksi en
kiillota kenkiä ollenkaan, en omia enkä muiden. Mutta eleiden järjen ulottumattomiin
jäämisen ymmärtää esimerkiksi sadatuksista, jotka epäilemättä ovat lukijallekin
tuttuja. Johdonmukaisesti on tapana luvata pyyhkäistä eräs tietty tarpeellinen
ruumiin kohta sillä tai tällä paperilla, kirjeellä, kirjelmällä, kirjoituksella
tms.
Kirkkonummella parenteesin eli Porkkalan vuokra-ajan jälkeen
juuri hautakiviä löydettiin mitä mielenkiintoisimmista paikoista. Vastaavia
löytöjä on tiettävästi tehty enemmänkin luovutetusta Karjalasta.
Halu ymmärtää toista ihmistä ja jopa paneutua tämän
tilanteeseen voi olla kiinni tällaisista taikauskon rippeistä. Esimerkiksi nyt
kirjallisuus. Muuan tuttava, jonka kanssa ei kai sitten ole tullut poristua sen
suuremmin, reagoi johonkin repliikkiini, jossa sanoin ”Mielikirjailijani Kalle
Päätalo”. Hän sanoi, että sama mielikirjailija. Toistamiseen asiasta kuultuna
hän selvitti, että kai monen vuosikymmenen ajan pirtissä oli luettu Päätaloa,
ajoittain kai ääneenkin. Samalla hän osoitti hallitsevansa suvereenisti mestarin
30 keskeisintä nidettä.
Tässä tapauksessa luulen osaavani täsmentää, mikä meitä
yhdisti niin että jos eteen tulisi ongelmallistakin asiaa – Jumala kiellä –
niin siitä selvittäisiin todella kevyesti. Päätalon tapauksessa moraalinen
vakavuus on luullakseni keskeistä. Noissa teoksissa mennään sekä maisemien että
sielunmaisemien halki. Kysymys on vain näennäisesti yhden kallen häpeän ja
ylpeyden aiheista. Puheena on suuri joukko, ehkä unholaan vaipumassa ollut
sukupolvi, jonka muistoa ei kunnioiteta. Muistoa ei pidä kunnioittaa. Sitä pitää
ymmärtää, eikä se ymmärtäminen käy aina helposti. Esimerkiksi vanhan kunnon
herravihan käsittämiseksi on hyvä seurata tarinoita työnjohtajista, hengellistä
esikoisuutta edustaneista talollisista, joiden ahneus ja mielen kovuus eivät
tunteneet mitään rajoja, ja yleinen pelkurimaisuus, jonka kulissina monet
pitivät herraskaista asua ja alentuvia äänenpainoja.
Lainasin tuon käsitteen (”moral seriousness”) David Foster
Wallacelta, joka saattoi olla kaikkein paras sotien jälkeisten sukupolvien
esseisteistä, tosin epätasainen, kuten esseistin itse asiassa kuuluukin olla.
Hänestä muuta pätevää syytä kirjoittamiseen ei oikeastaan olekaan. Koska
järkevät ihmiset eivät yleensä halua ottaa onkeensa, kun heille puhuu järkeä,
on syytä käyttää kalamiehen keinoja eli houkuttelevia vieheitä ja taitavaa
syötin sijoittamista. Eikä pidä tömistellä maata!
On turha käyttää suoraa tietä, jos epäsuora reitti on
otollinen. Moraalinen vakavuus tarkoittaa korkeuskäyrien tunnistamista. Nyt
puhe ei enää ole Kirkkonummen kirkon korkeudesta merenpinnasta eikä siitäkään,
että Jolkbyn mäki oli luultavasti asuttu paikka jo pakanuuden aikana, kuten
Luoman ja Espoonkartanon välillä oleva suojaisa laakso; itse asiassa viimeksi
mainittu paikka kuuluu olleen asuttu vuosituhansia.
Otettiin valokuva, jossa vasemmalla on blogin kirjoittaja ja
oikealla luultavasti blogitrolli. Jos jompikumpi tieto osoitetaan epäiltäväksi,
olen valmis muuttamaan mielipiteeni. Mutta trolli on siis pehmo.
Löysin kokoelmistani kopion kirjeestä. En missään tapauksessa
sano, että tuon Helsingin Sanomien herra toimittajalle eli yleisön osastoon
tarkoitetun mutta sieltä hylätyn kirjeen kirjoittaja olisi ollut
prosessioikeuden professori pohjoisesta, allekirjoituksesta huolimatta.
Otsikko kuitenkin oli ”Kemppinen pysyköön runoissa”, ja
sisältö vakuuttava todistelu, että Kemppinen ei ymmärrä kerrassaan mitään
oikeudellisista ongelmista ja että asia on aiheuttanut mielipahaa korkeissa oikeudellisen
alan viranomaisissa jo pari vuosikymmentä. Kirje näet oli vuodelta 1991. Siinä
tultiin siihen tulokseen, ettei Kemppinen taida ymmärtää mitään muistakaan
asioista. Viestin moraalinen vakavuus ja
lisäksi jotkut tyylipiirteet vaikuttivat ilahduttavan tutuilta joistakin tämän
blogin kommenteista.
Blogi ilman trollia on kuin talo ilman aitanpolulla kulkevaa emäntää
VastaaPoistaKyllä tota vatsaa on näemmä vielä jonkin verran jäljellä...
VastaaPoistaSumopainija hyvässä kilpailukunnossa.
PoistaEläköitynyt sumopainiskelija, joo!
PoistaVuoden blogihönöksi on valittu Hönö, äänin 1-2.
PoistaKemppinen säpsähdytti minut miettimään, minne Jyväskylän Lyseon sankarivainajataulut sijoitetaan, kun koulunkäynti yli satavuotiaassa rakennuksessa on nyt päättynyt. MInulle se merkitsee myös Lyseon loppua, vaikka oikeastihan se tapahtui jo 40 vuotta sitten.
VastaaPoistaSiirrellyistä muistikivistä sanottu järkyttää - voin ymmärtää miksi valloittaja saattaa haluta häpäistä valloitetut, koska siinä on tunnevektorien suunnat; mutta nyrjäyttää tyhjilleen evakuoidun valloitus- tai vuokraamaan symboliset kivet voi olla tarkoitettu vain tekijän itsensä säväytykseksi.
VastaaPoistaAi niin, pehmeästä trollista piti sanoa: perheen pienimmillehän peleistä on sopivin AB Rio, koska siinä ei surmata vaan vapautetaan. Tämä uusin AB Go! on aivan mainio, tosin pienille tosin liian vaikea, aikuisille turhan koukuttava.
VastaaPoistaHelsingin pitäjän (Helsinge) kirkon lähistölle on rakentamis aikoihin, 1400-luvulla purjehdittu. Helsingin vanhankaupungin koskea ei silloin ollut. Vähäistä vuolaampi veden virta ei estänyt nousua mereltä vantaan-keravanjoelle. Mahdollisesti vantaanjoen vesistön rannoille rakennetuille Tuusulan ja Nurmijärven kirkoillekin pääsi tuolloin purjehtimaan.
VastaaPoistaOlen mainostanut tuota kyseistä joki-sarjaa työkavereilleni jo varmaan heidän mielestään piisalle asti. Ja olen alkanut ajatella, että teenkö lähimmäiselleni rakkauden teon houkutellessani mukaan uittoon. Meinaan valvokit voivat kestää kauan. Monet ns. suosikki kirjat, kun niihin palaa vuosien päästä ovat käyneet jotenkin sielulle ahtaaksi. Vielä niin ei ole käynyt tuon "Jii joki-sarjan", niinkuin alivaltiosihteeri huumori sakki sitä nimitti, kanssa. Frangen ja kumppanit ilmeisesti viittasivat Jordan-jokeen ja moosekseen.
VastaaPoistakuulopuhetta mutta kuitenkin, joihinkin edellisiin blogeihin viitaten...
VastaaPoistaJyväskylän Lyseossa sai joskus (30-luvulla) opetella valinnaisena pikakirjoitusta.Oppilas X menestyi aineessa erinomaisesti ja opettajansa kannustamana jatkoi taitojensa kartuttamista ja päätyi eduskuntaan pikakirjoittajaksi. Joskus lomallaan kotikaupungissaan tapasi entisen opettajansa jonka kanssa kuulumisia vaihdettuaan tämä totesi että kuinka hyvä ja hyödyllinen tämä lisäaine olikaan. Tähän oppilas että "kyllähän se hyödyllinen taito on mutta jos oikein kiire tulee niin kyllä minä sittten kirjoitan tavallista".
Apple Store: i-jokisarja.
VastaaPoistaPohjoisen professori pitaa ansiokasta blogia, mutta ei nayta paasevan eroon turhasta ihmisten haukkumisesta kommentteja oikoessaan. Sääli. Mitäpä sitä luonnolleen voi, vaikka on kuinkakin professori!
VastaaPoistaPohjoisen mies yrittää ehkä pitää yllä tasoa, myös kommenttipuolella, kommentit a la Hönö eivät kelpaa.
PoistaTämä on todellakin ärsyttävä piirre kyseisessä herrassa. Jos olet eri mieltä hänen kanssaan niin hän ei yleensä julkaise kommenttiasi lainkaan, ja jos sen tekee niin saat kuulla olevasi idiootti. Arvostan suuresti Kemppisen blogia kun isäntä julkaisee nekin kommentit joissa kyseenalaistetaan blogistin ajatuksenjuoksu. Se on hienoa.
PoistaTämä pohjoisen proffahan loukkaantui verisesti taannoin kun eräs kommentoija purki tuntojaan Kemppisen blogissa, kun ei saanut kommenttejaan julki proffan omassa blogissa. Niinpä niin, minkä taaksensa jättää, edestään löytää. Turha sensuuri ei ole koskaan hyväksi. Se tuppaa kostautumaan, tavalla tai toisella.
Hän haukkuu blogissaan taitamattomia tuomareita menettelyvirheistä. Hän on kuitenkin itse ollut pitkän aikaa koulutusvastuussa juuri tuleville tuomareille prosessioikeudellisista kysymyksistä. Monta kertaa hänen luonnollaan olleella voin todeta, että hän on "luennon johdossaan" yhtä surkea kuin moni käräjätuomari prosessinjohdossaan.
Poista"Otettiin valokuva, jossa vasemmalla on blogin kirjoittaja ja oikealla luultavasti blogitrolli. Jos jompikumpi tieto osoitetaan epäiltäväksi, olen valmis muuttamaan mielipiteeni. Mutta trolli on siis pehmo."
VastaaPoistaLoistava päättelyketju, ja siihen onkin saatu mahdutettua kaksi suomalaisen kvasitieteellisen keskustelun perushelmeä:
- ensin: kategoria. Se on kotikutoinen, ”oman mielen mukainen” - mutta oikeasti suomalaisessa virkamiestyössä loistaa kyvyttömyys ymmärtää perustellun kategorioinnin, ja kategorioidun tiedon funktiota. EU:ssa tämä oli uutta huttua Suomen jäsenyyden myötä, mutta nyt siihen on jo pitkälti totuttu.
- Jossakin rikosluokissa, esim. vanha päätoimittaja-vastuu, todella toimi käänteinen todistustaakka, mutta ei missään muussa argumentoivassa keskustelussa:
eli sä olet se joka todistaa oikeaksi sen mitä väittää, jos haluat oikeutusta asiallesi, tai luovut suosiolla inttämisestä,
eikö?
Olen ollut siinä käsityksessä että Kemppisen mielikirjailija on Haanpää? Kuten niin monen muunkin älykön, Paasilinnan, Haavikon, Linnan, Meren jne mielestä. Kyseiset herrat eivät tainneet arvostaa Päätaloa kovinkaan korkealle. Enkä yhtään ihmettele.
VastaaPoistaP.S. tuo samainen prosessioikeuden proffa lienee myöskin todennut että tämä kaikkien alojen asiantuntija Kemppinen tunnetaan lähinnä vitsinä lakimiespiireissä..
Olen siinä käsityksessä, että tätä yhtä anonyymia kalvaa jokin kummallinen ja ehkä aavistuksen matalaotsainenkin kauna.
PoistaMissä voimme tutustua ao. anonyymin omiin hengentuotteisiin ja älyn säilän välkkeeseen, jotta voimme vähän vertailla? Vai onko kyseessä vain tyhjä huutelu ilman mitään substanssia?
tässä taas yksi sellainen kategoria-koplaus - kirjallisuusmaku kriteerinä jonkin muun osa-alueen indikoinnissa, vai kuinka? - että eipä näitä kyllä maailmalla paljon tapaa, jotain jenkkien Teekutsu-liikkeen sorvaamia julistuksia lukuun ottamatta.
PoistaKemppinen ei ole vitsi puhuttaessa immateriaalioikeuksista, tietosuojaperiaatteista ym. - sieluttomat juristit kokevat sen tietysti tuskallisena jos he voivat aistia todellisia oikeustajun ja laillisuusajattelun linjauksia, ja tämän taustalla vielä syvempiä periaatteita siitä, mikä olisi kenties oikein ja mikä taas väärin. Seurauksena dissaus.
Heh, heh! Kylläpä tuon "toisen proffan" blogi ym. jaksavat kummasti kiinnostaa ja innostaa Kemppisen blogin kommentoijiakin!
PoistaÄlyköt. Miksiköhän meidän pitää leimata (leimakirves), pilkata (pilkkakirves), olla siis vihamielisiä erilaisuudelle. Haanpää ja mainitut herrat lienevät kaikki avoimen auktoriteettivihamielisiä, kumoavia, kaatavia. Metsään menee, metsäläisiäkö? Kuitenkin esim. Haanpään koko tuotanto on sopua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta hakevaa. Vain keinot ovat metsästä, taistelua, eivät rakentamista.
PoistaTutkija uskoo että akateemiset piiritkin tulevat tajuamaan Päätalon merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa.
VastaaPoistaJuttu
Taitaa meistä kommentoijista suurin osa pukata jo horsmaa ennekuin tuo toteutuu.
"Tutkija: Kalle Päätalon merkitys tulee vielä kirkastumaan suomalaisille"
PoistaKeitä ne ovat nämä "suomalaiset"? Eiköhän se ole niin, että tavallisille suomalaisille Päätalon merkitys on jo vuosia ollut kirkas kuin pläkki, mutta rusettikaulainen sivistysväki ja sellaiseksi pyrkivät nyrpistelevät nenäänsä.
Pompöösi mikä pompöösi, sietämätön sellainen!
VastaaPoistaEx-kirkkonummelaisena arvostana aina näitä tietoja entisestä kotikunnastani, kiitos! Olin itse kuvitellut, että purjehdusreitti kirkolle tuli Espoonlahdelta. Mutta entäs se mäki Bron kohdalla? Ilmeisesti reitti on kulkenut Syväjärveltä Tolsan suuntaan ja sieltä sitten kirkonmäelle. Mistä pysäköintitalosta on oikein kysymys? En ole vuoteen käynyt Kirkkonummella, ilmeisesti jokin uusi rakennelma.
VastaaPoistaMinun tietoni mukaan, porkkalan niemen ollessa ennen saari, on nylyisen Tolsan seisakkeen eteläpuolella sijainnut kirkkoveneranta josta on loppumatka kävelty kirkolle. Vesiyhteys siis Espoonlahdelta kantvikiin.
PoistaIkävä tapa pesiytynyt tällekin palstalle kun eräät kommentoivat pelkästään kommentoijia, mitään sanottavaa itse asiaan ei tunnu olevan, kunhan vaan päästään sivaltamaan kommentoijaa. Noh, huvinsa kullakin.
VastaaPoistaMuutokset maanpinnan geometriassa voivat muutaman sadan vuoden kuluessa aiheuttaa sen , että Näsijärvi alkaa kaataa vetensä Vanajaa pitkin Vantaanjokeen ja siitä Suomenlahteen. Sitten voidaan rakentaa etelän miehellekin pari vesimyllyä sähköä jauhamaan; eivät kasva siirtohäviöt liikaa.
VastaaPoistaJoulutoiveissa Kunnaksen Ilkka
Kiitos, MEG, tuosta Tolsan venesatamatiedosta. Kirkkonummen historia on mielenkiintoinen ja monipolvinen, mutta mahtavatko tulokkaat olla siitä kovinkaan kiinnostuneita. Sinne hautautuu historia kuten kirkko parkkitalon taakse. Ei Kirkkonummi tosin nykyarkkitehtuurin suhteen ole sen kummempi kuin muutkaan suomalaiset kirkonkylät, yhtä rumia kaikki.
VastaaPoistaViimeksi kun Kirkkonummella kävin niin ällistelin autojen määrää. Liikennevirta oli tavallisena arkipäivänä katkeamaton. Mutta niin kai se sitten on, sillä kun Autioniityntiellä Jorvaksessa asuva kaverini viimeksi minulle entistä kotikuntaani laajemmalti näytti niin huomasin, että joku on ostanut ruotsalaisia pastellivärisiä omakotitalopaketteja oikein enemmänkin, täyttänyt niillä haulikon patruunoita, asettunut pellon laitaan ja ampunut talot taivaalle. Sinne ne ovat sitten pudonneet pitkin ja poikin peltoja. Aivan hassua, sillä Suomessa kun rakentaa talon pellolle niin pihapuista ehtivät nauttimaan lastenlapset. Ja sitten ne talot ovat kilometrien päässä kirkonkylästä ja kaupoille on tultava autolla ja se auto on jätettävä johonkin.
Anonyymille kiitos tuosta Näsijärvi-huomiosta. Siitähän ei ymmärtääkseni ole pitkä aika kun Saimaa puhkaisi Imatran kohdalle lasku-uoman Laatokkaan?