Otsikon sanonta on viipurilainen. Muuan esittelijä istui ja
murehti viikon kaksi, kun jaoston puheenjohtaja oli sanonut näin. ”Mitä minä
tein väärin. Mikä tässä ei kelvannut?” Yritin selittää, että jopa mummoni sanoi
joskus näin noustessaan poikkeuksellisen rikkaasti lastatusta kahvipöydästä.
Joskus on tapana puhua ”käänteishuumorista”. Se on osattava erottaa
vähättelystä.
Joka sanoo kodistaan, puolisostaan, lapsistaan tai
elämästään, että menetteleehän tämä, tarkoittaa että hurjatkin odotukset on
ylitetty.
Tämä muuten on suomalaisuutta. En näe siinä hyvettä,
taikauskoa kyllä. Einoa Leinoa vähäteltiin ”helkyttelystä”, koska senkin ajan
muoti suosi tunkkaista tekomielisyyttä. Leino kirjoitti oivaltavimmat rivit
kansanelämästä kaupungissa. Aarteen haltijoille hän etenkin antoi hyvän neuvon.
Aarre on kaivettava huomaamattomaan paikkaan seitsemän sylen syvyyteen ja
sitten pidettävä suu napissa. Onnestakin on syytä olla kiljahtelematta.
Kirjoituksen kuva muuten on hakukoneesta ja viittaa Aku Ankan
lataamoon. Tunsin huimausta tutkiskellessani ikiaartehia, jotka ovat nyt
pilahintaan kenen tahansa käytettävissä. Pidän sitä henkilökohtaisena
omituisuutenani, että vanha tekstaus ja etenkin korjaamattoman suomennokset
viehättävät minua vielä enemmän 1950-luvun hienoissa sarjoissa, mutta – kiitos tästäkin
vähästä.
Jäin vastaamaan kommentteihin, jotka koskevat tämän blogini
kierrätyskäyttöä.
Kommentoijat tietävät itsekin, että heidän kirjoituksensa
ovat ikuisesti karsaitten katseiden kohteena vapaakappaleina. Itse annan, kun
sitä on kauniisti pyydetty, tunnetuille julkisille laitoksille omat tiedostoni,
mutta ne ovat siis vanhastaan tallella aivan samalla tavalla kuin kaikki se,
mikä on painettu lehtiin ja kirjoihin.
Kommenttien ja omien kirjoitusteni tason putoamista on
epäilty. En ole oikea mies arvioimaan asiaa. Luulen että se jää arvioimattakin.
Kaksi huomautusta kuitenkin tulee mieleeni.
Pitäisin omituisena, että järkevät ihmiset lukisivat
vuodesta toiseen näitä juttuja. Kyllä heillä on parempaakin tekemistä ja oma
elämänsä elettävänä.
Sanomalehti, joka tuntemassamme muodossa taitaa tehdä
kuolemaa, on sadan, korkeintaan kahdensadan vuoden parenteesi. Miksi
tiettävästi kukaan ei ole yrittänyt korvata keskinkertaista tai huonoa
paikallislehteä kääntämällä paljon paremman ulkomaisen?
Siksi että sanomalehti sisältää niin paljon ”meidän”
asioitamme ja kun emme ole vilpittömästi kiinnostuneita ”muiden” kuulumisista,
paitsi onnettomuuksista ja murhista.
Äsken sanotusta on poikkeuksia. Ympäri Eurooppaa, myös Ranskassa,
on myyty vuodesta 1887 International Herald Tribunea englanniksi. Se perustuu
nykyisin New York Timesiin. Aikakauslehdistössä on julkaistu kauan ”Digest” –tyyppisiä
julkaisuja, joihin on koottu lukijakunnan himmeäksi arvioitua ymmärrystä
kunnioittavia lyhennelmiä eri tahoilla jo julkaistuista artikkeleista. Suomessa
Valitut Palat (Reader’s Digest) on muokannut mieliä lähes yhtä kauan ja
laajasti kuin Aku Ankka.
Se suuri ero on raha. Lehti oli ennen maksullinen; tosin
monien maiden kaupungeissa on voinut istahtaa lukemaan lehdet kahvilassa.
Tämä ero on näennäinen. Viimeksi Janne Virkkunen
muistelmateoksessaan totesi hyvin selvästi, että sanomalehti houkuttelee
ihmisiä katiskaan ja myy kulloisenkin saaliin mainostajille. Mainos- ja
ilmoitustulot ja valtion maksama lehdistö- ja kuljetustuki tuottavat. Tilaus-
ja irtonumerotulot ovat niin pieniä, ettei niillä temppeliä rakenna.
Blogin lukija on oman kokemukseni mukaan
ilmaisjakelujulkaisun kuluttaja. Kirjan tai lehden ostanut suhtautuu
puolueellisesti tuotteeseen. On ikävä tunnustaa valinneensa väärin. Ilmaisjakelun kohde on kuningas, joka hyväksyy
tai hylkää tuotteen, useimmiten hylkää.
Lehdet ovat kyllä oikealla tiellä ja verkko väärällä.
Tärkeää ei ole että puhuu totta. Tärkeää ei ole, mitä sanoo. Tärkeää on kuka
sanoo. Kun selaa vanhoja, kiitettyjä kirjoja, niissä on eroja vain siinä, miten
paljon kirjoittajat erehtyivät. Tshehov ja Strindberg lähestyivät tulevaisuutta
oudosti ja loivat pitämättömiä ennusteita. Juuri se tekee heistä
mielenkiintoisia. Mitäpä muuta hyvä kirjailija tekisi kuin heijastaisi omia
pelkojaan ja omaa vajavaisuuttaan tekstiinsä. Lukija on henkilö, joka luulee
tuntevansa vaikka sadan euron setelissä oman kuvansa.
Ruotsin ja ehkä Tanskan käsittämätön menestys romaaneissa ja
televisiosarjoissa on hämmästyttävän laajasti entisten tai ehkä edelleen uskon
sirpaleita säilyttäneiden maolaisten työtä (Mankell, Guillou). Ehkä siksi
meillä Suomessa poliisijohtaja ja sisäministeri keskustelevat televisiossa, ja
vaikka molemmat puhuvat hyvin, kukaan ei ymmärrä. Poliisin asema on veitsen
terällä. Tarvittaisiin toisenlaisia rikosromaaneja. Käy kateeksi, että niitä on
todella paljon Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa.
Näin kautta rantain kysyn, onko blogi kuoleva ilmiö. Parhaat
tietämäni blogit ovat puhdasta asiaa, pikatiedotusta hyvin taustatiedoin. Muut,
myös tämän, voisi käyttää ohjelmassa ”viikon luontoääni”.
Minusta professori vain kiihdyttää kirjoitustahtia. Näitä on todella mukava lukea. Ovat vähän kuin vanhan ajan pakinat: kaikki ei aina yhdellä lukemisella avaudu, vaan voi nautiskella ja lukea saman jutun toistamiseen. Sanomalehdet voivat kyllä mennä itseensä: taso on pudonnut räjähdysmäisesti vaikka 1970-luvun lehdistä, kun verrataan sen ajan toimintaedellytyksiä nykyisiin. Surkeinta on, ettei enää osata edes äidinkieltä, vaikka nyt kaikki olisi sekunnissa netistä tarkastettavissa. Vanhan ajan kirjurit kuulemma joutuivat kirjoituskoneella naputtelemaan kiireessä suoraan valmista tekstiä, koska latomossa ei hyväksytty, että käsikirjoituksessa olisi ollut useita lukemista hankaloittavia korjauksia. Vieläkö muuten jostakin voi lukea Kemppisen viikon pistoja, joita kirjoititte muistaakseni 1990-luvulla Hesariin? Hyvää talven odotusta Teille!
VastaaPoistaJK:sta on kirjoittajana tullut ikävuosien myötä jo niin hyvä, että harva enää kiittää häntä kirjoituksista, koska hän on parempi kuin lukija itse. Niin suomalaista että...
VastaaPoistaKommentti on tuttu myös kauhavalaisille.
VastaaPoistaKauhavalaisissa ei ole mitään vikaa! Tänään kun pimeässä katselin taivaalle, näin ne tutut tähdet. Jukan upeisiin pakinoihin solmioitui ajatus: katsooko kukaan enää nykyään enää sinne taivaalle!
VastaaPoistaKun kiitellään, haluan minäkin kiittää. Great stuff sanovat jenkeissä Jukan kirjoituksista. Br. Erkki Liesmäki, old school -toimittaja, Suomen ainoasta urheilulehdestä, jossa julkaistiin, krröööh, myös kuolinilmoituksia. Hyvää talven odotusta Sinulle, Jukka!
VastaaPoistaSanomalehti on seuraintalo, ei pelkästään ilmoitustaulu. Jos se ajatellaan ilmoitustauluna, mietittäköön sitä seurakuntaa joka kokoontuu taululle ja tietää, että nuo kaikki muutkin saman tietävät; he tuntevat olevansa osa yhteisöä.
VastaaPoistaTämä "Saima-aspekti" unehtuu varsin usein sanomalehtineekereiltä. Tätä kannataisi käyttää hyväksi sanomalehden tulevaisuutta pohtiessa. Sanomalehti oli jo alkujaankin sosiaalinen media.
Jyrki Virolaisen blogi on lähellä "puhdasta asiaa", joten sinne kirjoittaminen ei innosta ,on kuin kommentoisi jumalan sanaa.
VastaaPoistaMiten pohjoismaiden dekkari-buumi liittyy suomen poliisin ongelmiin?
Tsehov oli suoraviivaisen eurooppalaisen kehitysuskon kannattaja. Dostoevski, mystikko ja irrationalisti ennusti oikea suuntaisesti totalitarismin nousun.
Blogisti Virolaisella on lisäksi ikävä tapa kuittailla kanssakirjoittajilleen kommenteilla "typerys", "pölkkypää" jne. Se ei ole oikein rakentava lähtökohta keskusteluun.
PoistaKatsopa Virolaisen blogia tänään otsikolla "Kenestä Suomen kansallisaarre"? Kaukana "asiasta".
PoistaJaa puhdasta asiaako?
Poista"Ruotsin ja ehkä Tanskan käsittämätön menestys romaaneissa ja televisiosarjoissa on hämmästyttävän laajasti entisten tai ehkä edelleen uskon sirpaleita säilyttäneiden maolaisten työtä (Mankell, Guillou)."
VastaaPoistaMelkein koko kirjallisuushan on Suomessa vasemmiston käsissä. He suosivat omiaan palkintojen jakamisessa, kääännettävien kirjojen valinnassa jne. Lukijat kapinoivat ajoittain lukemalla Remestä ja muita "vääräoppisia".
Minusta on hienoa, että joka aamu saan lukea Kemppisen pakinan. Pakko minunkin on todeta, että Etelä-Suomen Sanomien taso on poliitikoiden kaikilla mittareilla mitattuna pudonnut - tyrmäävästi. Ihailen järkeä ja kirjoitustaitoa - upea yhdistelmä. Joku voi heittää hyvän läpän kolme-neljä kertaa vuodessa, mutta Kemppinen tekee sen päivittäin!
VastaaPoista" Pitäisin omituisena, että järkevät ihmiset lukisivat vuodesta toiseen näitä juttuja. Kyllä heillä on parempaakin tekemistä ja oma elämänsä elettävänä. "
VastaaPoistaMillainen on järkevä ihminen ?
Onko jossain jokin Järkevien Ihmisten Yhteisö, jonka jäsenet alati lunastavat itselleen oikeuden järkevyyden tunteeseen toistamalla yhteisesti sovittuja järkevyyksiä ?
Olen lukenut ja kerrannut näitä juttuja vuodesta toiseen. Luulin olevani järkevä ihminen. Kerrankos sitä erehtyy... En kuitenkaan aio luopua pahasta tavastani.
VastaaPoistaEikö sinne pohjalais-karjalaiseen piipunpäähän nyt millään mahdu, että yhdessä pohtiminen on arvo sinänsä? Olin aikoinaan perustamassa Suomeen aforismiyhdistystä. Välittömästi pojat ryhtyivät järjestämään kilpailuja, että kuka on etevin ja verbaalisti näppärin. Ei sen niin pitäisi mennä! Eikä Kempin pidä huolestua jälkimaineestaan. Laitat pohdintasi päivittäin blogiin. Joskus tulee, kuten monasti on tullut, aivan järkyttävän terävää tarinaa. Toisinaan taas omahyväistä höpinää, vaan ei sekään haittaa. Harva meistä on rautaa! Vaan alusta jossa sopii pohtia ja seurata itseään fiksumpien pohdintoja on ainakin minulle päivittäisen tärkeä. 65v. tuli tänään mittariin, mutta pohdinnasta en ole peräksi antamassa.
VastaaPoistaRiuskin terv. pekka s-to.
Ainakin yksi blogi on hiljentynyt FB:n takia, kirjoittaja viettää siellä enempi aikaansa.
VastaaPoistaJa FB on hiljentänyt foorumeitakin.
Tämä taas näyttää voivan hyvin
http://roskatiede.wordpress.com/
ehkä siksi että koska haluaa olla nimetön+kasvoton niin vaikea olisi ollakin FB:ssä..
M
FB.
PoistaNe iiiihanat lomatunnelmat. Ja keskustelu on niin aitoa ja rehellistä.
Maailman parhaan blogin isännältä toivon: älä lopeta koskaan! Tämä kommentti saattoi äsken lähteä anonyymina.
VastaaPoistaOmaksi ostetussa on minusta se yhteinen piirre ilmaiseen, että niitä ei tule kunnolla käytetyksi (siis luetuksi/kuunnelluksi/katseluksi) määräpäivän puuttuessa. Kaverin tai kunnan kirjastosta lainatulla on aika etusija. Kauppalehti tai Talouselämä ovat siitä poikkeus, että ajantasaton ei pärjää small talkissa.
VastaaPoistaKemppisen blogin osalta olen useamman kerran todennut, kuinka kommenttikeskustelun aikaikkuna on suppea, ikäänkuin monikaan ei tilaisi jatkokommentteja emailiinsa. Se saa edelleen yrittämään päivittäistä lukemista.
Kiitos kaikesta.
Kiitos - kaikesta huolimatta!
Poista