Otsikon kysymys on tuttu niin pitkältä ajalta kuin muistini kantaa. Tätä nykyä se on tavallisin tämän blogin kommenteissa. Viimeksikään en ymmärtänyt varmasti perusteltua moitetta jatkuvasta itsekehusta. En arvaa, mikä oli kirvoittanut kommentoijan. Epäilen että kysymyksessä oli vanhan suomennokseni julkaiseminen. Julkaisisin mielelläni kiinnostavampia ja parempia suomennoksia, mutta ujostelen kokonaisen runon siteeraamista. Voi tulla sanomista tekijänoikeudesta.
Sama koskee valokuvia. Käytän omia kuviani, koska pidän valokuvaamisesta, vaikka en opi sitä. Tästä minulla on usean asiantuntevan henkilön keskenään yhtäpitävät lausunnot.
Kiinnitän asiaan huomiota, koska luulen, että kulttuuri on muuttumassa. Urheilijat sanovat nykyisin uutislähetyksissä:” Olen tyytyväinen suoritukseeni.” Minua tuollainen lausuma oudostuttaa, koska mielestäni pitäisi sanoa, että miten sattuikin lipsahtamaan ja eihän siinä mitään kehumista oikeasti ollut.
Ehkä tuon uuden muodin takana on tietoinen markkinointiviestintä. En missään tapauksessa paheksu. Luonnollisesti elinkeinoharjoittajan on kehuskeltava tuotettaan, ja ammattiurheilijan tuote on hän itse. Mitä ihminen ei tekisi leipänsä eteen.
Toinen tausta voisi olla rokkarikulttuuri, se joka alkoi 60-luvulla. ”We are the best!”
Edes Nopolan sisarukset eivät ole uskaltaneet kirjoittaa tästä asiasta. Hehän kunnostautuivat tuomalla esiin kaikkien tunteman, laajasti vaietun ”Mitä siitä ihmisetkin ajattelisivat” –kansallisneuroosin (”Ei tehrä tästä nyt numeroo).
Jo kansakoulussa sai nyrkistä, olkavarteen, jos oli tunnilla viitannut ja vastannut oikein. Nyrkin perässä tui sähäys:” Mikä säkin luulet olevas!”
Jostain syystä on jäänyt mieleeni, että omien kavereitteni piirissä isäni toiminta herätti tavatonta paheksuntaa. Hän oli näet julkaissut kirjan, Lapista. Sellaista pidettiin todella ala-arvoisena menettelynä. Tuohon samaan menettelyyn törmäsin itse aikoinani korkeimmassa oikeudessa esittelijän. Kirjoitin siihen aikaan joka viikko Helsingin Sanomiin kolumnistina.
Minulle ei ole vieläkään valjennut, mikä tekee kirjoittamisesta erikoisen halveksittavaa. Kun äitini on kova keräämään ja järjestämään tarinoita, sekin lehtoleike saattaa olla tallessa, jonka isääni koskenut otsikko oli ”Kemppinen kirjoittanut kirjan!”. Huutomerkki oli paikallaan. Ainakin muistissani uutisen sävy oli kummasteleva.
Kun kävi ilmi, että tuo kirja (”Lumikuru”) , meni kaiken lisäksi kaupan, syntyi vaikenemisen tapa.
Voi olla, että tämä on jotain erityisesti pohjalaista. Eräs hiukan vanhempi tyttö, myöhemmin ammattikirjoittaja, sai lukiossamme jälki-istuntoa Vaasa-lehteen kirjoittamastaan artikkelista, joka oli ollut rehtori Rasinperän mielestä jollain arvoitukseksi jääneellä tavalla keisarillisen koulujärjestyksen vastainen. Kirjoitin itsekin sanomalehtiin, mutta en muista kuulleeni kommentteja. Luultavasti minun katsottiin laittautuneen inhimillisen avun tuolle puolen.
Voi olla, että se on pohjalaisuutta. Siellä silmitön kehuskelu, ”trossaaminen”, on nimittäin kuitenkin täysin sallittua. Kansanlauluista kolmannes on näitä – ”minä oon kasvanut sellaases koros, jotta kyllä mun olla kehtaa”. ”Hurja oli pappa jo aikoinaan – hurjempi vielä tuli poijastaan…”
Kukaties yhteisö päättää, kenellä on kehun valta, ja erehtyminen on ankara asia. Itse pitäisin mielelläni esikuvanani ”Pohjalaisten” Kaapoa, joka sanoo jotain siihen suuntaan kuin ”Sanoovat, jotta Kaappoo on huono mies. Ja voi olla, että asiassa on perääkin.” – Tai Linnan Leppäsen Preeti – ”ei meidän tämmösten miesten parane…”
Mutta kun tietäisi, mistä on vaiettava. Olen etsinyt vastausta Wittgensteinilta asti, mutta ei sitä ole löytynyt. Sitä paitsi hänen tunnettu lauseensa tarkoitti mielekästä keskustelua, ja minä haen tässä ohjetta mielettömäänkin puheeseen.
Olen 40-vuotias ja vedenjakalla. Näen hyvin nopolamaailman suvussani ja varsin selkeästi muutoksen minua hieman nuoremmissa. Näkö ei kanna niin tarkasti enää aivan nuorempiin, mutta tuntuman mukaan vielä nuorempaa porukkaa ei vituta ihan niin paljon. On kiva suoriutua hyvin eikä se ole häpeä, sen saa jakaa ihmistenkin kesken, ei vain facebookissa.
VastaaPoistaViimeisimmät talviolympialaiset suomalaisten osalta korostivat tätä: naishiihtäjien epätoivo ja sisäiset ristiriidat perinteisistä perinteisimmässä lajissa tahi nuori lautailijapoika joka kertoi viihtyneensä kisassa, jakaneensa hyviä muuvsseja kanssakilpailijoiden kanssa ja ylipäänsä nauttineensa; kappas, menestyikin.
Sotakirjallisuuden myyntilukujen kova nousu on vain huipennus ennen kuin alamme oikeasti selvitä siitä sodasta, johon ikäiseni saivat kosketuksensa kasvatuksensa kautta. Nykyään kaksi aikuista - nuorehkoa tosin - miestä voivat tehdä muutakin kommunikaationsa eteen kuin aliupseerimaisesti huutaa tai itkeä tyrskiä kännituskaansa.
Vitsi mökkiin menneistä suomalaisista, jotka neljännenkin päivän jälkeen mieluummin dokaavat kuin sanovat toisilleen sanasenkaan, on auttamattomasti vanhentunut. Ihan vitun jepa.
..."katsottiin laittautuneen inhimillisen avun tuolle puolen"...
VastaaPoistaJotenkin meikäläistä erityisesti miellyttää tällainen sanailu. Loistavaa.
Oletko Jukka ihan varma siitä, että tuo pohjalainen trossaus olisi vain yksisilmäistä itsekehua?
VastaaPoistaItse näen siinä kyllä vivahteita täydestä järjettömyydestä (kunnallisneuvos halusi laittaa taustalla olevan Könnin oikeaan aikaan ennen valokuvaa) käytännön camp-huumoriin (pirelkää mua, jotten mä revi rahojani).
Eli kun pohjalaasen mettäs "ei aurinko paista", se on vain tapa ilmaista, että pitäisi kaiketi tehdä harvennushakkuita.
Touko Mettinen
Tämä paheksuminen ulottuu muillekin alueille kuin kirjallisuuteen. Sain lukiossa rehtorilta ankarat julkiset moitteet siitä, että olin alkanut seurustella sellaisen pojan kanssa (= mieheni), joka oli meinannut rikkoa teinijuhlassa tyttölyseon uuden pianon. Hän soitti siellä nimittäin Heino Kasken "Preludin" - jossa on lopussa kolme äffää.
VastaaPoistaBlogistia kymmenen vuotta nuorempana koen vielä varttuneeni ihmettelyn, vähättelyn ja mitätöinnin Suomessa.
VastaaPoistaLapsena ja nuorenakin muistan olleeni intoa ja yritystä täynnä ja aika pitkälle aikuisuuden puolelle halusinkin ola jotain, mutta kyllä siitä vaivasta pikkuhiljaa parani, vaikka vieläkin joskus ikään kuin innostuu. Sitten säikähtää, eihän vaan kukaan huomannut...
(Blogivaeltaja)
Kaipa noitakin on vain siedettävä, saahan väliin kuulla hävyttömiä itsekehuja semmoisiltakin, jotka eivät kuulemma ikinä ole lukeneet yhtään kirjaa. (Onko se todellakin hyve?) Näihin on ihan mahdotonta reagoida millään järjellisellä tavalla.
VastaaPoistaJollekin se, että toinen on laaja-alainen ja vielä tuo sen avoimesti esiin, on itsekehua.
VastaaPoistaMinä ainakin luen blogia juuri sen vuoksi, että aihealue on laaja, pohdiskelu älykästä, mukavan itseironian ja huumorin sävyttämää.
Täällä on kommenteissa vilahtanut hyviä sanontoja. Minulla on lempisanonta, joka auttaa ainakin minua ylittämään "kynnyksiä", on eräässä tositilanteessa kuultu:
VastaaPoista"Parempi hetki hävetä kuin kauan katua."
Kirjat. Kirjat ovat syypäitä. Ne ovat syypäitä siihen, että on sanomaisillaan, tai jopa sanoo opettajalle, että kyykäärme ei pistä kielellään, tai että "Oh my Clementine"-laulussa "fortyniner" ei tarkoita mainarin ikää, tai että fagotti ei ole englanniksi fagot. On paha mennä myös kertomaan, että Vampire on puurakenteinen, varsinkin kun se poika, joka saa toisena valita joukkueen, kertoo kirkkain silmin, että kun sitä raaputtaa puukolla niin metallihan sieltä maalin alta paljastuu.
VastaaPoistaAikamoinen syypää on kuvassa näkyvä sarja Aakkoset-Döbeln, Ecuador-Höyrykone, Ibsen-Kiikari, Luxemburg-Näätäeläimet, Ohjukset-Rousseau, Rovaniemi-Tito, Tizian-Öljykasvit.
Tässäkin joitakin:
http://kariav-annat.blogspot.com/2011/03/viimeisia-sanoja.html
Ad Omnia: - hienoja kommentteja.
VastaaPoistaPidin mm. lumilautailija-viittauksesta. Suhtauduin lajeihin ja sen harjoittajiin epäluuloisesti, vaikka en urheilumiehiä olekaan. Sitten aloin aavistella lajin epätavallista sosiaalisuutta ja ihastella poikien ja tyttöjen iloisuutta.
Kauan sitten hyppäsin ilosta, kun nyrkkeijä (Feld?) selitti hiukan pönäkälle radiohaastattelijalle, miksi hän oli mennyt häviämään mitaliottelun:"... vittu kun mäen jaksanut."
Tuli suoraan sydämestä ja samalla selväksi.
" ... ja minä haen tässä ohjetta mielettömäänkin puheeseen." ... Semmoseen ei - ainakaan käypää - ohjetta saa.
VastaaPoistaMutta epäilen (tai en minä mitään epäile vaan oletan tietäväni) ettei itsetuntosi ihan kovin heikko ole.
Kunhan vaan härnäät meitä muita.
Ps. Luin pikkupoikana kaikki isäsi lapinkirjat. Seuraavat (noin 36) vuodet vietin kesälomani Lapissa. Kiitos hälle!
Jyri Kjäll, joka iski hopeaa MM-kisoissa, puuskahti erätauolla valmentajalleen - joka hoputti häntä että "iske sitä, lyö vasenta, iske sitä" - että "vittu, kun ei pysty...!".
VastaaPoistaTämä tuli suorana tv-lähetyksenä.
No, se kuubalainen olikin täysin ylivoimainen.
Ihan tiedoksi, että tuo täälläkin vieraillut katkera anonyymitär kulkee työkseen blogista toiseen ja heittelee happamia kommenttejaan. Tiettävästi kuuluu Tulva-lehden kantaviin voimiin. Hänet tuntee helposti tyylistä.
VastaaPoistaPysykäämme me muut vain rohkeasti jurvalaisen puusepän sanonnassa: "Hyvää yritetähän teherä, mutta priimaa vaan pakkaa tulemahan."
(murre on päin peetä, mutta haitanneekotuomitään?)
"Sotakamreeri"
JK: "Mutta kun tietäisi, mistä on vaiettava."
VastaaPoistaTämä on vain vakavamielistä pohdiskelua (ei siis salattua tietoa W:n tarkoistusperistä), mutta olen tuumaillut kiellon takana olevan ajatuksen, että sellaista mistä on vain hämärähkö aavistus, ei pitäisi yrittää sanoiksi pukea.
No, ehkä siitä voisi sentään yrittää tehdä runon (viittaan eilisen JK:n kirjoituksen alkuun).
Muuten olen sitä mieltä, että Hakkarais-Teukka on parasta, mitä suomalaisessa politiikassa on aikoihin tapahtunut.
Wittgensteiniin viittasi että siinä muodossa, kun kukaan ei ymmärrä substsanssia, ei ole vielä samaistumikohtia tarjoavia konkreettsia kiinnekohtia, tai pointteja kuten se nykyisin sanotaan ym. - ja yleensä lauseet pitkiä ja sekavia kuin vihreiden puolueohjelmassa - jep, on parempi vaieta.
VastaaPoistaHän piti mahdollisena myös kokonaan vaikenemista, jos ajassa ei löydy mitään kaikupohjaa; tässä hän viittasi ontologiaan.
Omien tekstien tai kuvien esiin tuominen ei ällötä, kyse on muusta, minkä asianosanen toki itsekin tietää vaikkei halua myöntää.
VastaaPoistaJos meikäläisen, kouluja käymättömän kirvesmiehen ja professori Jukka Kemppisen cv:t laitetaan rinnakkain seurassa, jossa elämänarvot punnitaan julkisilla aikaansaannoksilla, minä en ole mitään, mutta Kemppinen on jotain aivan yli-ihmeellistä.
VastaaPoistaTällä rinnastuksella koetan viitata siihen, mistä kateuden syyt voivat johtua. Ja muut ymmärtämättömyyden kuilut erilaisia aivokapasiteetteja omaavien ihmisten joukoissa. Tiedän tämän ilmiön toimivan jostakin kumman syystä molempiin suuntiin.
Tähdennän, että itse en osaa olla kateellinen kai mistään; samalla tavalla haudassa aikanaan lahotaan kaikki.
Mietinpä kuitenkin, tahallisesti alentuvaan sävyyn, että millä tässä elämisensä tarpeellisuutta edelleen pönkittäisi kun on käynyt jo selväksi, ettei suvun jatkaminenkaan, joka minulta on onnistunut yli suomalaisten keskivertojen, ole maapallon ilmeisen liikakansoittumisen vuoksi enää minkäänlaisen itsekehuskelun aihe. Joskushan se on ollut uroksen arvostuksen mittapuuna melkoinen plussa.
Ja kun mikään muu ei elämässä sitten olekaan onnistunut (tämä tuomio perustuu kokonaisnäkemykseen siitä, mitä ihmiseltä odotetaan yhteiskunnan jäsenyyden kannalta, ja mitä yhteenlaskuni mukaan viivani alle totean jääväksi).
Siitä olen kuitenkin varma, että ns. Janten laki on yleismaailmallinen, kaikilla tasoilla, kaikissa yhteiskuntaluokissa toimiva ilmiö. Raainta, ryysyihin käyvintä, sen pykälien mukaan toimittaneen pienissä kyläyhteisöissä, sivistyneistö osannee toimia näkymättömämmin.
Nykyisin lukijamäärillä mitattuina menestyneimmissä blogeissa ja muissa ajan internet-ilmiöissä Janten laki kai toimii selvimmin anonyymiyden suojista.
Ennen tämän lain alla heikot ja herkät (taiteilijat) murskaantuivat (murskattiin). Paksunahkoihin, tietyn kynnyksen ylittäneisiin sillä ei liene vaikutusta.
Itse luen, kadehtimatta tai väheksymättä, itsekehuisia tai niitä ilman olevia Kemppis-kirjoituksia ehkä jo siksi, koska viehdyin aikoinaan jo Hesarissa olleisiin kirjoituksiin. Olen kai näistä sitten saavinani jotain ymmärryksen tapaista jo opettajien aikoinaan tyhjäksi diagnosoimaan kallooni.
Valintaakin suoritan: Ne kirjoitukset, joita en ymmärrä tai aihe ei alkuunkaan kiinnosta, en lue, jätän kesken, unohdan. Osaan olla myös erimieltä asioista vaikka en sitä juuri koskaan ääneen lausukaan. Keskustelut, jotka näistä syntyvät, ovat myös yleensä kiinnostavia.
Varmaan jollekin kademielen omaavalle olisi mieltä ylentävää saada Kemppis-trofee olohuoneensa seinälle, mutta viittasin jo paksunahkaisuuteen aiemmin, joten ei taida onnistua. Herkkäsieluisia Timo K. Mukkia ei enää tähän yhteiskuntaan syntyne, tai jos sellainen vaikka tänne blogimaailmaan ilmestyisikin, hänet poljettaisiin virtuaalisuohon mitä pikimmiten.
Mainos. Eilen tuli uusintana radiosta loistava keskustelu Vihervaaran Annasta. Sivuaa myös päivän teemaa. http://areena.yle.fi/audio/1310296082054
VastaaPoistaOttaen huomioon blogistin kirjoituksen, voi vain todeta, että samuuden illuusion luoma näköharha identiteettien kohtaamisrajapinnassa voisi yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla yhä enemmän meitä ja blogistia haittaavia sosiaalisia kontrolleja.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta internetkulttuurisen kompetenssin merkitys blogin diversiteetin ylläpitämisessä avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti tulevaa kateutta ja itsekehumaista behaviorismia.
Piti ihan tarkistaa. DH Vampire todellakin on puurakenteinen. Se on pinnoitettu ohuella alumiinilevyllä.
VastaaPoistaKateellisten jutuista ei kannata välittää. Jopa vaatimattomuus katsotaan kehuskeluksi. Kun väheksytään omia tekoja annetaan kautta rantain ymmärtää, että toisten teot ne vasta onnettomia ovat. Kun on tarpeeksi näkyvä, haukkuja tulee aina, niitä on turha edes yrittää välttää.
VastaaPoistaMinulla on muuten aivan päinvastainen kokemus tuosta ikäluokasta ja itsekehusta. Olen ollut huomaavinani, että raja kulkee siinä, onko aloittanut elämöintinsä internetissä vai jossain muualla.
Hieman vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan taipumus markkinoida itseään, herättää huomiota ja vähän kehuskellakin. Uskon, että se on ollut ihan paikallaan ja toimivaa entisten medioiden kuten paperin tai television maailmassa.
Netissä asia on toisin, ja se johtuu aivan teknologiasta tai käyttökokemuksesta eikä mistään arvovalinnoista. Satunnaisella surffaajalla on jo etukäteen jonkinlainen käsitys mitä hän haluaa, ja hän joutuu kaivamaan tiensä kamalan infotulvan läpi päästäkseen minne haluaa.
Siksi ideaalista nettimarkkinointia on sivu, jossa kerrotaan ensimmäiseksi "Myydään sitä ja sitä, hinta se ja se, puhelinnumero, sähköposti ja kauppa auki silloin ja silloin". Kaikenlainen mielikuvien luonti ja alkufanfaarit vain ärsyttävät.
Tärkeintä on siis antaa lukijalle mitä tämä tahtoo mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tyrkyttämisen tunne itsekehuna leimaa joitain hieman vanhempia bloggaajia ja ainakin tuntemiani hieman iäkkäämpiä markkinointipuolen ihmisiä.
Itsekehu tuntuu olevan tabu ainakin omassa - netin parissa kasvaneessa - lähipiirissäni. Tai oikeammin niin, että arvolausumien sanominen koetaan toisten ajan haaskaamiseksi.
Tässä asiassa on toinenkin opetus: jos pitää valita kasvojen säilyttämisen (vaikka kehuskelusyytöksillä) ja informaation antamisen välillä, informaatio on aina tärkeämpää.
Ad Omnia: - kaiken asiasta julkaistun luettuani olen kohtuullisen varma Pohjanmaalla vallitsevasta tulkinnasta, jonka mukaan etenkin kenraali Hannuksela ja majuri Roos arvioivat pohjalaisten ylpistyneen ja oppineen liian leuhkoiksi talvisodan Taipaleella ja tapattivat näitä parisataa jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kumurissa ja parissa muussa paikassa. - Asia on tuskin tuttu sivullisille, mutta saattaa olla hirveimpiä kateuden ja kaunan ilmenemiä armeijamme uudemmassa historiassa. Varoitus: pohjalaiset tietenkin esittävät itse itsensä verrattomina sankareina, mikä nyt ei ole aivan koko totuus. Hyviä olivat mutta oli niitä muitakin (kuten Taipaleella köyhien kuntien hiljaiset miehet eli Polónin rykemntti)...
VastaaPoistaJuu, Laurilalta luulot & kunnia pois! Jos se nyt vähän maksaa niin mitäpä tuosta.
VastaaPoistaPitäisiköhän minun keksiä kekseliäämpi nickname, tämä "Anonyymi" on näköjään pöllitty ja sen suojasta oksennellaan sappinesteitä...
Paavo Haavikkokin taisi olla jonkin sortin narsisti.
VastaaPoistaPohjalaisia emme ole, savolaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis hämäläisiä.
VastaaPoistaVoi olla että olisin eri ihminen, jos olisin käynyt täällä koulun kokonaan. Isompaa yliopistoa täällä ei ole. Muistan oman yliopistoni ihmisten puhuneen alentuvasti Vaasan maistereista. Kun ei ole kovin monta tiedekuntaa.
VastaaPoistaMutta kerran vahingossa panin alle nimimerkin "Paha akka", joka herätti pahaa verta. Näissä pitäisi aina olla selitykset perässä. Paha akka siis ei ole paha, vaan hyvä hommissaan. Eikä se liioin ole akkapahainen. Paha akka on siis käsittääkseni tyypillistä trossoota.
Valitettavasti kirjoitus julkaistiin Etelä-Suomessa, enkä tajunnut etteivät tajua. Kyseessä oli aivan asialtaanen asia, niin että nimimerkin piti olla loppukevennys.
"Muuten olen sitä mieltä, että Hakkarais-Teukka on parasta, mitä suomalaisessa politiikassa on aikoihin tapahtunut."
VastaaPoistaPolitiikassa? Eikö pikemminkin sirkusviihteessä?
"Omien tekstien tai kuvien esiin tuominen ei ällötä, kyse on muusta, minkä asianosanen toki itsekin tietää vaikkei halua myöntää."
VastaaPoistaVihjailu on kuitenkin kaikkein ällöttävintä. Yritys lähettää viesti, että "minä olen kuitenkin eniten oikeassa". Pitäisi ainakin laittaa reilusti nimi alle!
Tunnetusti Tractatuksen 7 kuuluu luokkaan enimmäkseen väärin siteeratut lauseet. Ja edelleen tunnetusti Wittgensteinia ei kiinnostanut lörpöttelyn kieltäminen sinänsä, kuten Kemppinen toteaa.
VastaaPoistaVähemmän banaali mutta edelleen puutteellinen tulkinta on kuitenkin käsittää 7 filosofointia koskevana suorana ohjeena eli siis 6.53:n toistona. Ilmeisesti 7 ei kuitenkaan koske "mielekästä keskustelua" vaan se pitäisi lukea 6.522 ja 6.54 mielessä. Kyse on viittauksesta teoksen ja filosofian ja keskustelun ulkopuolelle ja tavoittamattomiin jäävään, siis aktiivisesta vaikenemisesta, kehotuksesta mystiseen tietoon. Valitettavasti, sanovat kenties vähemmän runolliset lukijat.
Yleistykset ovat 'hieman!' vaarallisia, mutta kun tassa retostellaan, niin haluan mukaan joukkoon tummaan...
VastaaPoistaKun joku osaa kirjoittaa näin näpäköitä, raflaavia, mielenkiintoisia teksteja, niin tottakai tietty prosentti (%) suomalaisista tai tietty prosentti pohjalaisista tuntee tarvetta yrittää nolata tämä 'tekijä' tai ainakin edes oikoa hänen juttujaan. Ei tässä liene mitään uutta eikä edes ihmeellistäkään. Näin on ja käy kaikkialla ymmärtääkseni. Taitaa käydä silloin tällöin meille itse kullekin?!
Ei kai tähän tautiin ole muuta lääkettä, kuin yrittää avoimesti kehua näitä juttuja ja ajatuksia tai oivalluksia. Yrittää sanoa julki se, mikä kutkuttaa sydänalaa niin kivasti.
Millä ihmeen vedenjakajalla? Mikä ihmeen vitun jepa? Nuoret ihailevat yleensä vanhempia eikä päinvastoin.
VastaaPoistaKun kuvista oli puhe, katsoin kuvaa. Mitäs käyttöä tuolla Suurella Tietokirjalla on? Sattuneesta syystä olen tyhjennellyt yhtä asuntoa ja huomannut maailmassa olevan paljon muutakin turhaa kuin luteet ja torakat - niin kuin nyt esim kirjat ;-)
VastaaPoistaMIllä periaatteella hyllyssä olevat kirjat on järjestetty? Luulin, että juristeilla kaikki on aakkosissa?
VastaaPoistaMiten ihmeessä tämä sama Wittgensteinin tekstikohta ponnahtaa tässä blogissa esiin yhä uudestaan ja uudestaan?
VastaaPoistaJa vastaus on sama kuin aina ennenkin: kaikenlaisten ehdokkaiden esittäminen "asioiksi, joista ei voi puhua" on tuhoontuomittu yritys, koska näiden asioiden mainitseminen tällaisina ehdokkaina on itsessään niistä puhumista. Ja silloin se, että ne voidaan esittää tällaisina ehdokkaina, todistaa jo välittömästi itsessään, että ne eivät ole asioita, joista ei voi puhua. Ehdottaja osoittaa tämän puhumalla niistä.
Wittgenstein ei viittaa mihinkään asioihin, "joista kannattaa mieluummin vaieta", "joista pitäisi (saks. soll) vaieta". Vaan sen sijaan asioihin, joista joutuu (saks. muss) vaikenemaan, halusipa tai ei.
Itsekehua on täälläkin ollut kahta lajia: Tätä sympaattista, jossa kyse on esittelemisestä ja esimerkistä. Sitten joskus vuosien mittaan muistelen esiin pilkahtaneen auktoriteettiargumentin tapaista, siis tilanteita, jossa listataan omaa kokemusta ikään kuin kyseenalaistettujen juttujen perusteluksi. Se ei aina ole ihan linjassa blogin muuten hyvin korkean tason kanssa, toki inhimillistä ja ymmärrettävää. Ja kiirehdin sanomaan, ettemme me kommentoijatkaan suinkaan usein ole liikkeellä kovat argumentit edellä.
VastaaPoistaErinäisistä syistä itselleni tietty anonymiteetti on tarpeen, ja aavistelen, jopa tiedän, että täällä aina joskus on liikkeellä anonyymejä ja nimimerkkejä, joilla olisi myös kaikenlaista meriittiä ja kaikupohjaa itsellään; sääli ettei se tule esille. Ehkä sitten kannattaisi olla hiljempaa, jos ja kun ei omalla nimellä operoi.
Ad Omnia: - auktoriteettiargumentaatio on väärin. "MINÄ tiedän tämän asian ja ole sinä kurja hiljaa." Kokemukseni mukaan siihen lipsahtaa joskus vahingossa ja joskus taas siihen menee tahallaan, kun ei muuta keksi.
VastaaPoistaMenetin kerran asiakkaan, kun sanoin, että hänen kirjoittamansa yhtiökokouksen päätös on moitteenvarainen. "Kyllä minä moitteet kestän", sanoi toimitusjohtaja ja löi oven perässään halki. Asiaan palattaessa sanoin, että minä tiedä nämä asiat (oikeustoimen pätemättömyyden eri muodot) paremmin kuin kauppatieteilijä, jolloin halkesi toinenkin ovi.
Tekisin edelleen saman. Väärin mutta milläs selität, kun toinen ei halua kuunnella. Siis että mielestäni aika vaatimattomiin oikeustieteen perustietoihin kuuluu kaikenlaisia sääntöjä ja määritelmiä, jotka vaikuttavat yleiskielisiltä (moitteenvarainen) mutta eivät ole sitä.
Siis juristille moite on tuomioistuimessa ajettu vaatimus oikeustoimen tai päätöksen toteamisesta pätemättömäksi eli tehoa vailla olevaksi. "Moitekanne" tarkoittaa myös mm. juttua, jossa vaaditaan esim. kiinteistönkaupan purkamista kompetenssivirheen perusteella.
Ad Rienzi et alii: - sitä minun on vaikea hyväksyä, että verkkomaailmassa toisen ihmisen perusteetonkin ruttaaminen suvaitaa itsestäänselvyytenä, mutta lause "olen suorittanut ensiapukurssin" herättäisi heti kommentin "et kai luule sen perusteella osaavasi mitään; kyllä ne kurssit tiedetään..."
VastaaPoistaAd TommiUschanov et alii: - olen samaa mieltä kanssasi. Luulen että tuo Wittgentsteinin väärinkäytetyin lause sai siivet M.A. Nummisen laulusta. Make muistaakseni luki teoreettisesta filosofiasta ainakin apron.
VastaaPoistaMuille: Wittgensteinin kuuluisa pääteos ja se, miten hän myöhemmässä tuotannossaan peräytyi teeseistään on aika teknistä tavaraa. En yritä selittää sitä.
Ad Omnia: - kirjahylly on vanhempieni; äiti oli kirjakauppias. Vanhentunut tietokirja pysyy hyllyssä, koska se miellyttää äitini silmää. Siitä ylöspöin on hyllyjä, joilla on vain oman perheen jäsenten kirjoittamia, suomentamia tai toimittamia kirjoja. Niitä on ainakin sata. Määrää lisäävät minun lukemattomat tilapäistyöni, etenkin kuvakirjojen käännökset.
VastaaPoistaVasemmalla näkyy isäni lapinkirjallisuuden kokolemaa, joka on erinomainen mutta hiipuu 90-luvulle tultaessa.
Onkohan Esko Ahokin tämän palstan lukijoita? Hänhän puhui tänään Porissa suomalaisesta negatiivisuudesta. Jotenkin siihen tapaan, että pienestäkin pahasta tehdään iso uutinen, mutta suurestakaan hyvästä ei saada irti edes yksipalstaista.
VastaaPoistaOlen jo pitkään seurannut julkisessa keskustelussa esiintyviä jakkupukukalkkunoita, joiden mielestä tässä maassa ei ole mitään hyvää. Miehet hakkavat akkansa rutiininomaisesti joka päivä, Suomi on maailman väkivaltaisin ja rasistisin maa, täällä naisia sorretaan ja maksetaan vain 82 senttiä palkkaa kun mies saa täyden euron. Hisseissä tuijotetaan tissejä ja miehet puhuvat saunassa tuhmasti naisista. On se niin hirveetä, niin hirveetä!
Tämän saarnaamisen suojissa ja varjossa sitten perustetaan erilaisia asiamiesten,(sic!) valvojien ja ylitarkastajien virkoja, jotka kaikki menevät kalkkunoille ja heidän läheisilleen. Jos tyrkyllä oleva ehdokas ei mahdu pääsyvaatimuksiin kerrotaan, että tässä on kyseessä positiivinen syrjintä. Kymppitonnin kuukausipalkka ja vapaa edustusoikeus on tavallista kauraa näissä hommissa, joiden ainoa tarkoitus on kiusata tavallisia, veroa maksavia ja kovaa työtä tekeviä ihmisiä.
Olisipa Catullus täällä! Hän saisi takuulla kalkkunoista aikaan runon, joka veisi runoilijan suoraa päätä valtakunnanoikeuteen.
"Sotakamreeri"
Sotakamreerille:
VastaaPoistaEi se nyt niin kauheaa ole.
Itävalta muuttaa kansallishymninsä tekstiä, koska alkuperäisessä tekstissä puhutaan suurten poikien kotimaasta. Naisjärjestöjen mielestä teksti on naissukupuolta syrjivä, sillä niiden mielestä Itävalta on myös suurten tyttärien kotimaa.
Suomessa kuuluu: Oi maamme Suomi, synnyinmaa. Tämä on hävytöntä. Suomen kansalaisia ovat useat täällä syntymättömät, joten laulun pitäisi kuulua: Oi maamme Suomi, asuinmaa,
Eivät ne voi mitään itselleen, ne "jakkupukukalkkunat". Se on se liika testosteroni (naisilla), joka teettää kaikenlaista sellaista.
VastaaPoistaJa hormonit on Herrasta.
Mutta se unohdetaan usein, että kaikki tunteet koskevat kaikkia. Ei yhdeltäkään tunteelta yksikään välty, olivatpa kulissit elämässä millaiset tahansa.
Tunteiden esiinmarssi voikin sitten olla näytelmä sinänsä ja musta muuttua valkoiseksi yleisön edessä.
Pirkko A
Aho vain yrittää haudata kaiken oman paskansa. Onneksi Aho on nykyään enimmäkseen poissa julkisuudesta, ei tarvitse hakeutua oksentamaan niin usein. Valitan alatyyliä, mutta olen vain niin raivoissani vieläkin tuon miehen surkeasta moraalista ja politiikasta.
VastaaPoistaTuskin Aho tätä blogia lukee!
Oli puhetta kauppiaiden omakehusta. Verkkokauppojen tuote-esittelyt ovat usein joko valheellisia tai yksipuolisia (omakehu?). Loistavan poikkeuksen tähän tekee Varusteleka. Olen usein ihmetellyt, miten Varustelekan porukka jaksaa ja viitsii vääntää hauskoja tuotekuvauksia
VastaaPoistaKs. esim.
http://www.varusteleka.fi/product/muut-paahineet/puolalainen-panssarijoukkojen-baretti-paha-uudenveroinen/_349125OFX
Saksalaisen ss nahkatakin tuotekuvaus on myös omaa luokkaansa.
Lauri K.
"Politiikassa? Eikö pikemminkin sirkusviihteessä?"
VastaaPoistaJuuri niin. Kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja, tiesivät jo perusroomalaiset.
Mutta Tommi U, päättelysi on kyllä ihailtavan notkeaa, mutta ehkä hieman insinöörimäisen järkevää - sillä miksi Wittgenstein olisi sitten mennyt tuollaisen itsestäänselvyyden sanomaan?
JK - eikös Hannuksela ole ilmajokisia? Omiaan siis tapatti? (Muuten olen Laurilasta samaa mieltä kuin kaikki kunnon pohjalaiset, siksikin kun äitini on Laurilan huonetta ja sukua.)
Tuttu oli kesätöissä apumestarina rivitalotyömaalla. Meni kehumaan pohjalaiselle kirvesmiehelle levytystyön laatua:
VastaaPoista"Siitähän tuli hieno!"
Vastaus:
"Ei tullu. Tartti tehrä."
Oletko koskaan ajatellut, että sinulla on ollut täydellinen kasvuympäristö: isoisällä elokuvateatteri ja äidillä kirjakauppa? Vaikka minulta puuttuu aito suomalainen kateuden geeni, täytyy myöntää, että se käy vähän kateeksi, sillä minun täytyi lukea kirjoja naapurissa asuvan toimittajan pölyisellä ullakolla tai lainata kirjastosta, jossa oli motkottava kirjastonhoitaja.
VastaaPoistaYmmärrän tältä pohjalta ilkeitä kommentoijia. Tätä blogia lukiessa tuntee lukija monesti itsensä Forrest Gumpiksi, ja miesten itsetunnolle se voi olla paha juttu.:)
@Sotakamreeri: Oikofobia lienee vuotanut Ruotsin puolelta meren lahden kautta Suomeen. Ruotsin pääministerinkään mielestä Ruotsilla ei ole mitään omaa kulttuuriakaan, vaan kaikki "alkuperäinen" täällä on vain barbariaa. O tempora, o mores. Muuten olen sitä mieltä, että EU olisi purettava pikimmiten.
VastaaPoistaJarMom: "Oi maamme Suomi, synnyinmaa. Tämä on hävytöntä. Suomen kansalaisia ovat useat täällä syntymättömät..."
VastaaPoistaNyt JarMom iski haukankatseensa sellaisen naulan kantaan, jota valistuneisto ei ole huomannut vielä paheksuakaan.
"Synnyinmaa" syrjii myös täällä asuvia, jotka eivät ole kansalaisia. Ovathan hekin suomalaisia, monikulttuurisuudestaan ja etnisestä kirjostaan huolimatta.
Ja miksi siinä on tuo "Suomi"? Ei alkutekstissä sellaista mainita. Tyypillistä perussuomalaista uhoa, katteetonta ja tympeää. Tosin alkutekstikin syrjii naisia – fosterland (= isänmaa) - sillä eikö tämä maa ole muka myös äidin maa?
Liekö Runeberg ollut edes aito hurri, kun tuollaiseen naista-arvostamattomaan runoiluun sortui... taitaa olla sekaan lipsahtunut vähän urfinneläistä junttiverta?
Näin sen laulun tulee kuulua: Voi vittu mikä maa, kyllä muualla on hienompaa.
Ei voi kadehtia muuta kuin sitä, johon samastuu. Lopettakaamme samastuminen ja käyttäkäämme siihen kulunut energia kivampiin, itse valittuihin juttuihin.
VastaaPoistaPirkko A
Mutta Tommi U, päättelysi on kyllä ihailtavan notkeaa,
VastaaPoistaEi se ole varsinaisesti minun päättelyäni, vaan lähes kenen tahansa muunkin (nykypolven) Wittgenstein-tutkijan päättelyä. Ajatus, että Tractatus § 7 olisi jotain muuta kuin tautologia, kuuluu Wittgensteinin vastaanottohistorian varhaisempaan vaiheeseen, joka alkaa olla tätä nykyä ohitettu, vaikka elää sitkeästi edelleen mm. populaariesityksissä.
mutta ehkä hieman insinöörimäisen järkevää
No, Wittgensteinhan oli itse koulutukseltaan lentokoneinsinööri ja kiinnostui alun perin koko filosofiasta juuri insinööriopintojensa kautta.
sillä miksi Wittgenstein olisi sitten mennyt tuollaisen itsestäänselvyyden sanomaan?
Ehkäistäkseen turhia yrityksiä puhua siitä, mistä ei voi puhua. Jos yrittää puhua siitä, mistä ei voi puhua, tulee silloin helposti puhuneeksi jostain - joka ei vain ole se, mistä oli aikomus puhua, koska siitähän jo määritelmän mukaan nyt vain ei voi puhua. Tällöin on helppoa uskotella itseäänonnittelevasti itselleen, että onnistui kuin onnistuikin puhumaan siitä, mistä ei voi puhua - vaikka todellisuudessa puhui epähuomiossa jostain muusta. Tavoitteena on ehkäistä tällaisen tapahtumista.
Tautologisuus ei ole mitenkään selitystä vaativaa, koska koko Tractatus on pitkälti eräänlaista itsestäänselvyyden ja tautologisuuden ylistystä. Sen eräs pääteema on, että koska logiikan lauseet ovat tautologioita (§ 6.1 ja seur.), niin logiikan omaa "loogisuutta" ei voida mitenkään erikseen todistaa, kuten mm. Frege ja Russell olivat toivoneet voivansa tehdä. Logiikan lait eivät ole itse alisteisia logiikan laeille (§ 6.123), vaan ne ovat sen mittapuu, mikä ylipäänsä on loogista ja mikä ei.
Vaikuttaa siltä, että kateus on hallitseva piirre tänne ilkeyksiä kirjoittavilla. Siksi siitä on kirjoitettava.
VastaaPoistaNetissäkin voi olla ystävällinen, varsinkin toisen blogissa vieraillessaan.
"Näin sen laulun tulee kuulua: Voi vittu mikä maa, kyllä muualla on hienompaa."
VastaaPoistaTämän uskomattoman aivopierun kunniaksi on luotava uusi vitsigenre, joten aloitetaan:
Persu meni äänestämään jytkyä ja kuuli että ehdokkaan numero pitää merkitä lappuun arabialaisin numeroin.
"Perkele, minähän en rättipäiden numeroita käytä, kyllä niiden suomalaisia pitää olla!"