Vastauksia

Kolmen miljoonan lukijan raja menee rikki näinä päivinä. Site Meter ei kerro uskottavasti, kuinka moni näitä kirjoituksia lukee. Vertaamalla muihin lähteisiin voi päätellä, että paljon on.

Te lukijat seuraatte varmaan verkon tapahtumia paremmin. Olisin utelias tietämään, kirjoittaako kukaan muu näin itsepäisesti joka päivä.

Se ei ole arvo sinänsä. Nykytekniikalla voisi olla parempikin kirjoittaa esimerkiksi kerran viikossa. Siten tulisi parempaa tekstiä ja painavampaa asiaa. En vain usko, että se olisi hyvä päämäärä. Verkkoon tarvitaan keskinkertaista tekstiä ja painoltaan vaihtelevaa aineistoa.

Monet papit ja tietenkin piru lukevat Raamattua joka päivä. Opiskelijat tekevät sitä eli keskittyvät ainakin kerran päivässä. Se muuten on paras opiskeluohje paljon lukemista vaativiin aineisiin, kuten esimerkiksi juridiikkaan ja historiaan. Kannattaa pitää kiinni että lukee joka päivä tai ainakin kuutena tai vähintään viitenä päivänä viikossa annoksensa. Annoksen suuruus riippuu sitten lukijasta ja luettavasta.

Jos tämä olisi jotain muuta kuin blogi, en olisi jaksanut kirjoittaa kuutta vuotta. Kommentit ovat ainakin toinen puoli asiaa, ehkä enemmän.

Luultavasti vastaan kommentteihin suhteellisen vähän. Tuntuu hauskemmalta, kun lukijat vastaavat toisilleen ja samalla antavat vihjeitä kiinnostuksensa kohteista. Joskus tietysti syntyy kommenttikeskustelua ja harvakseltaan myös sanaharkkaa.

Olen pitänyt näkyvissä kansansivistystyön lippua. Teen niin siitä huolimatta, että usein lukijat ovat sivistävämpiä kuin minä ja asioihin paremmin perehtyneitä.

Taustalla on pieni huoli. Eilen illalla televisiossa pyöri oikein viihdyttävä elokuva Churchillista. Hiljan tehdyn tutkimuksen mukaan Isossa Britanniassa toisen asteen koulun (peruskoulun) käyneistä 19 prosenttia osaa mainita nimeltä jonkun 1900-luvulla toimineen pääministerin eli esimerkiksi Churchillin. Hieman suurempi osa tietää, elikö Hitler ennen vain jälkeen Kristuksen syntymän eli ajanlaskumme alun.

Tavallinen akateemisen loppututkinnon suorittanut ihminen, siis maisteri, insinööri tai vastaava, ei ole selvillä siitä ainoasta asiasta, jonka yliopisto saisi mielestäni opettaa nuorisolle: heidän omien tietojensa hajanaisuudesta ja sattumanvaraisuudesta. Ei historia ole välttämättä edes hyvä esimerkki, ja todellisuudessa vaikkapa lajinvalinnan eli Darwinin oivalluksen selittäminen on aika vaikeaa ja Newtonin mekaniikan selostaminen on niin vaikeaa, ettei se onnistu edes luonnontieteistä maisteriksi tai diplomi-insinööriksi valmistuneilta.

Kokeilkaapa mekaniikan kolmatta lakia. Se ei ole intuitiivisesti helppo: maa vetää pöydällä olevaa lautasta (Arabia, Pekka-sarja) puoleensa. Se on selvä. Mutta lautanen vetää maata puoleensa. Jokaisella voimalla on vastavoima. Miksi vain Modesty Blaise on hyvä tappelemaan vedessä? Koska veden kitka on vastavoima. Mestarinyrkkeilijäkään ei saisi vedetty kehuttavaa koukkua toisen uimarin turpaan, uimasiltaan.

Yleissivistystään ei pysty kehuttavasti kohentamaan lukemalla blogia. Eivät siihen oikein auta edes sanomalehdet. Saksasta on suomennettu muutama kirja ja englanniksi on pari teosta, joista vakuutan olevan hyötyä. Kuolleiden kuninkaiden tai pääministerien nimillä ei ehkä ole juuri väliä. Ammattimiehen ja lahjakkaan tutkijan tai vastaavasti ymmärtäväisen kansalaisen erottaa toisistaan kyky yhdistellä asioita.

Yritän ehkä näinä päivinä kirjoittaa esimerkin. Kadun etten opettanut tohtoreilleni enempää historiaa. Edes käytännön ongelmissa ei ole haitaksi tietää, että Manneer-Euroopan tekijänoikeus- ja patenttilakien käsikirjoissa esitettyä parempi selitys on yhden henkilön nimi: Bismarck. Hän oli se joku, joka käsitti, että on saatava lisää parempia sotamiehiä ja näille entistä pätevämmät pyssyt, ja siihen tarvitaan rahaa, ja siihen tarvitaan kauppaa ja teollisuutta. Keisarikunnan myötä syntyivät toimivat yksinoikeuslait, jotka olivat keskeinen osa taistelua Euroopan hegemoniasta. Bismarck oli lukenut lakiakin, ja hänen kavereihinsa kuului useita ajan johtavia tuomareita ja mm. v. Savigny, edelleen kuuluisa oikeudellinen ajattelija.