6. helmikuuta 2010

Eeva V:n muistolle



Muistan miten tohkeissaan tyhmemmät oikeusneuvokset olivat erään harvinaisen matkan jälkeen tavattuaan Tampereen raastuvanoikeudessa – saattoi olla jo käräjäoikeus, ehkä ei – alituomarin, jossa oli ainesta.

Vanhastaan korkeimman oikeuden jäseneksi valikoitui, jos istui ruotsinkielisen lainopillisen yhdistyksen (JF) kokouksissa eikä kuorsannut kovaa eikä varsinkaan käyttänyt puheenvuoroja.

En koskaan kirjoittanut väitöskirjaani, miksi niin monilla etevillä tuomareilla ei ollut lainkaan julkaisuja ja useimmilla ei liioin lainvalmistelusta. Laintarkastuskuntaa, joka on lakkautettu, pidettiin lomailukohteena.

Vakiovastaus on aina ollut: liikaa työtä. Ei ehdi.

Paljastan todellisen vastauksen: kirjoitusten laatimista ja julkaisemista paheksuttiin. Oikeusneuvoksilla oli sellainen käsitys todellisuudesta.

Miettinen sanoi, että Osvi Lahtisen väitöskirjaan suhtauduttiin samoin kuin esittelijöiden väitöksiin – rinnastettiin kärsittyyn kuritushuonerangaistukseen. Kysymyksessä oli siis dismeriitti. Harvempi muuten tietää, että sama Miettinen hävisi kuin apina äänestyksessä haettuaan peräti esittelijäneuvokseen virkaa. KKO jopa vaivautui perustelemaan, että hakija oli vailla sellaista kypsyyttä ja taitoa, jota tehtävä olisi edellyttänyt. Muutamia kuukausia myöhemmin hän kumminkin istui ylimääräisenä ja pian vakinaisena jäsenenä.

Joku voisi laatia vaikka vain viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajalta jäsenten julkaisuluettelon. Poikkeuksiksi säännöstä osoittautuisivat Haarmann ja presidentti Heinonen.

Niinpä eläkkeelle siirtyvä korkeimman oikeuden jäsen – hyvin harva kuolee virassa ollessaan – haihtuu kuin etäinen pilvi taivaalle.

Se on sääli. Vaikka tuomioistuinten ratkaisut ovat parantuneet paljon, paljon jää myös arvailujen varaan. Vastaukset olisivat ikuisesti salaisissa ”lapuissa” eli jäsenten ja esittelijän papereissa ja konseptin reunoissa.

Tuomioistuimen neuvottelusalaisuus on pyhä ja kallis asia. Lisäksi osa näistä salaisista lapuista ja promoista on niin häpeällisen tyhmiä, että käsitys tuomarikunnasta voisi järkkyä, jos kaiken maailman professorin rentut pääsisivät repostelemaan niitä.

Päivän kirjoitukseni asia on tässä: ylioikeus on kollegio. Hovioikeudessa asian ratkaisee kolme henkilö, ja perään katsoo esittelijä. KKO:ssa ratkaisijoita on tavallisimmin viisi, ja joskus esittelijä on todellinen spesialisti.

Kauan sitten eli prosessioikeuden professori, joka arvosteli JFT:ssä usein kiukkuisesti korkeinta oikeutta. Hänelle tehtiin jäynä. Hänet pyydettiin ylimääräiseksi jäseneksi. Muutamassa kuukaudessa myös asianomainen itse käsitti, ettei työstä tullut mitään. Tämä kärkäs kriitikko oli sekä haluton että kyvytön yhteistyöhön.

Viime aikoina paljon äänestävät ovat kai lähinnä halunneet tuoda itseään esiin. Homman idea, joka todella toimii käytännössä, on kumminkin ryhmätyö. Esittelytilaisuus voi olla silmänlumetta. Asiallinen keskustelu eri ratkaisuvaihtoehdoista voi olla sinänsä kömpelöä lappujen kierrättämistä, mutta se tuottaa tulosta. Hyvin usein myös eriävän mielipiteen jättänyt jäsen on ollut mukana rakentamassa ratkaisun runkoa.

Kirjoitin eilen insinöörityypeistä ja analyytikkotyypeistä. Kommenteissa esiintyi väärinkäsityksiä myös insinöörin työstä. Minun olisi pitänyt selittää, että ”insinööriluonne” on joskus juristin suussa haukkumasana. Tällä tarkoitetaan ihmistä, joka suhtautuu taikauskoisesti numeroihin.

Sillan pettämisen hetki ei ole ennakolta laskettavissa – syy sitä vastoin on, jälkeenpäin.

Tällainen huonompi insinööri pitäisi panna laskemaan rekka-autoilla liikennöidyn jäätien kantavuutta. Siinä on nimitäin lehti puussa ennen kuin jää tiheys ja mahdolliset railot on kartoitettu, alla olevan veden dynamiikalla saatu arvot ja laskelma on valmis. Sijaan tarjoan rukkassääntöä: ”Tällä järvellä 40 cm riittää.”

Kun oikeusasia on ratkaistu, ”laskelma” on sataprosenttinen. Vaikka ratkaisu osoittautuisi myöhemmin virheelliseksi, se on kuitenkin oikea, koska juristille riittää muutoksenhakukeinojen puuttuminen.

15 kommenttia:

  1. KKO on hyvä suojatyöpaikka harjoittaa laajamittaista välimiestoimintaa. Välimiesoikeusneuvokset, jotka kenties pystyisivät jotakin kirjoittamaan, eivät kai sitten ehdi kirjoittaa välimiespuuhiltaan.

    Toinen syy on se, etteivät tuomarit rohkene kirjoittaa arvostelun pelon takia. Ajatellaan, että KKO:n arvovalta voisi kärsiä, jos jonkun neuvoksen artikkelista tms. julkaisusta löytyisi jokin pilkkuvirhe, asiavirheistä nyt puhumattakaan.

    Nykyisessä KKO:ssa lähinnä MT on kova poika äänestämään, mutta hänen äänestyslausumansa ovat useimmiten sangen suppeita. Toisin kuin Kemppinen - löytyihän se tämänkin viikon erimielisyyden aihe sentään (!) - "pidän" itse siitä, että eri mieltä olevat lausumat pannaan näkyviin eli KKO:ssa äänestetään. Se on rikkaus, ei mikään osoitus "yhteistyön" puutteesta.

    Tuomareiden pitäisi olla, nimenomaan juuri KKO:ssa, itsenäisiä ja riippumattomia myös kollegojensa mielipiteistä - niitä tulee tietenkin kunnioittaa, mikä on eri asia. Tuomarin pitää minusta olla tiettyyn mittaan asti pikemminkin v-mäinen kuin mukavan miehen maineessa.

    Kaikkein heikoimmat KKO:n tuomiot ja ennakkopäätökset syntyvät juuri silloin, kun jäsenet "lammastelevat" liiaksi eivätkä rohkene tuoda esiin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja perusteluja,

    Minusta Kemppinen korostaa yleensäkin liiaksi KKO:n kollegiaalisuutta, samoin kuin esittelijöiden merkitystä. Minusta koko esittelijäjärjestelmä KKO:ssa on hyvin kyseenalainen systeemi. Ei oikein sovi riippumattoman tuomioistuimen rooliin, että ylimmän oikeuden tuomarit perustavat ratkaisunsa joidenkin virkamiesten ehdotuksiin.

    Esimerkiksi Norjaan KKO:ssa ei ole lainkaan esittelijöitä ja siellä kukin jäsen lausuu aina erikseen oman mielipiteensä ja ratkaisut myös kirjoitetaan tällä tavoin. Norjassa ei ole erikseen "kohoa" (KHO), sillä Höysteret käsittelee myös hallintoasiat. Höysteretin ratkaisut ovat paljon laajemmin perusteltuja kuin Suomen KKO:n ratkaisut.

    Norjassa useat ylimmän oikeuden jäsenet myös kirjoittavat, eivät vain artikkeleja vaan jotkut jopa laajoja oppi- ja käsikirjoja.

    Säännönmukaisesti ylin oikeus viittaa Norjassa - samoin kuin Ruotsissa - myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Suomessahan tämä näyttää sen sijaan olevan kiellettyä pres. Koskelon tultua virkaansa. Tästäkin ilmenee, ettei KKO:ssa oikein arvosteta sitä, että jäsenet kirjoittavat juridiikkaa.

    VastaaPoista
  2. Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän uskomme.
    Paitsi KKO:ssa. Siellä on vahva usko yhteen(äiseen) ainoaan totuuteen. Kari Uotia koskeva purkuratkaisu oli heille pelkkä anomalia.

    Go figure.

    Pyydä kolmea insinööriä rakentamaan silta ja kaikki rakentavat sillan. Pyydä kolmea juristia rakentamaan silta, niin yksi rakentaa, toinen empii ja kolmas pitää koko ajatusta mahdottomana. Pyydä kolmea (tai viittä) KKO:n jäsentä rakentamaan silta ja he rakentavat jotain, minkä vain he ymmärtävät sillaksi.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - olen kaikin osin samaa mieltä Virolaisen kanssa, myös esittelijäjärjestelmästä.

    Pidän itsekin äänestyksiä erittäin hyvänä asiana. Niistä käy havainnollisesti ilmi, että asiasta voi olla perustellusti eri mieltä.

    En tähdentänyt, että moittiessani tarkoitin oman, menneen aikani eräitä ilmiöitä - jotkut vastustivat perustelemista äänestämällä: "Hyväksyn hovioikeuden päätöksen."

    VastaaPoista
  4. Kemppisen mainitsema prosessioikeuden proffa oli ruotsinkielistä virkaa Hgin yliopistossa 1950-1960 luvuilla hoitanut professori Bo Palmgren. Kuuntelin hänen oikeuslaitoskritiikkiään joskus radio-ohjelmista 1960-luvulla.

    Palmgren lanseerasi tutun sanonnan: Suomen tuomioistuinlaitos on kun pajatso, kun sinne vie juttunsa, ei koskaan tiedä, mitä tulee ulos.

    BP:n aikana KKO ei ollut vielä ennakkopäätöstuomioistuin, vaan ratkaisi juttuja samaan tapaan kuin hovioikeudet. Jäsenet joutuivat perehtymään jokaiseen juttuun ja lukemaan akteja hirmuisia määriä. On selvää, että yliopiston professoria tämä ei oikein huvittanut ja siksi hän palasi kiireesti takaisin yliopistolle.

    Samanalaisen visiitin KKO.een teki perintöoikeuden apulaisprofessorin paikalta KKO:n vakinaiseksi jäseneksi v. 1961 nimitetty Martti Rautiala. Hän kesti KKO:n jäsenyyttä 1,5 vuotta, minkä jälkeen hänet nimitettiin v. 1962 Ikaalisten sporttelituomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Tuomiokunnan alueella tehtiin paljon kesämökkikauppoja ja muitakin kiinteistönkauppoja, joten lainhuudatus- ja kiinnitysasioista kertyvät sporttelit olivat suuret. Tuolloin sporttelituomarit ansaitsivat normaalisti 2-3 enemmän kuin KKO:n jäsenet.

    Tuomiokunnissa auskultantit eli notaarit istuivat 75 prosenttia jutuista. Lainhuudoista yms. asioista vastasivat kokeneet kanslistit. Ikaalisissa Rautiala saattoikin keskittyä kirjojen kirjoittamiseen. Hän julkaisi 1960-luvulla kai kymmenkunta perhe-, perintö-, holhous- ja testamenttioikeudellista oppikirjaa. Opiskelijoille tuli tutuksi etenkin Zitting-Rautialan Esineoikeuden oppikirja.

    Martti Rautiala oli edeltäjiäni Ikaalisten tuomiokunnassa/käräjäoikeudessa, meidän välissä virkaa hoiti 2-3 vuotta muuan Ukko Kiviharju. Tapasin eläkkeellä olleen Rautialan pari kertaa Ikaalisissa, jossa hän asui yksin vanhassa ja isossa (punaisessa) talossaan pesäpallokentän laidalla.

    Kerrottiin, että virassa ollessaan Rautiaa, jota puhuteltiin aina oikeusneuvokseksi, yleensä sulkeutui päivin virkahuoneeseensa, jossa hän kirjoitteli Remingtonillaan kirjojensa tekstiä. Oikeusneuvosta ei saanut tuolloin häiritä. Oven ulkopuolella oli pieni pöytä, jolle lainhuuto- ja kiinnityspöytäkirjoja kirjoittaneet kanslistit veivät päivän "saaliin," jotka sporttelit kuitannut oikeusneuvos sitten illalla allekirjoitti.

    VastaaPoista
  5. Kemppisen ja Virolaisen esiintuoma kuva KKO:sta on hyvin kuisallinen. Kansalaisen turvaton olo oikeusturvansa kannalta vain pahenee entisestään.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen tilasi julkaisuluettelon, pitääpä palata, kyse nimenomaan KKO:n jäsenenä julkaistut, kyllähän nykyjäsenillä ennen sitä on yhteenlaskettuna painavasti julkaisuja (pääosalla laatu korvaa määrän).

    Äänestykset ovat varmaankin suola, niistä olisi mielenkiintoista lukea selvitys. Miten esim Tulokkaan ja Lehtimajan, tuotteliaiden dissaajien, erilaiset taustat näkyvät heidän äänestyslausumissaan. Äkkiä miettien voisi luulla, että teknisen virkataustan ON puuttuisi herkemmin juridiseen tekniikkaan (äänestys perusteluista, vaikka sama lopputulos).

    VastaaPoista
  7. Sinänsähän pätevöityminen (pomojensa vertaiseksi tai yli) ei ole synti vain oikeuslaitoksessa. Ja aivan. se sama voi koskea, pahimmillaan edellisen ohella, ylenpalttista keskustelua ja artikkeleiden rustaamista ammattilehtiin, tai pahimmassa tapauksessa vertaisarvioitaviin julkaisusarjoihin.

    Suomalainen alikessumentaliteetti ei käännä, ei osaa kääntää tätä vahvuudeksi.
    Tässon selvä ero (Lasse Lehtinen mukaan) ruotsalaisten mentaliteettiin. Meillä alikessut "ovat ehtymätön luonnonvara". ne nousevat siviilissä työnjohtotehtäviin ja luovat suomalaisten työpaikkojen ilmapiirin, jossa elää aliupseerikoulutuksen hedelmä.

    VastaaPoista
  8. Ad anonyymi:Po.rakennuttavat.Kaikkien teoreetikkojen kohdalla.Kunnia sinne minne se kuuluu.

    VastaaPoista
  9. Kun Paavo Väyrystä haukutaan ,ettei hän ole lukenut Dostojevskiä kunnolla ihan yhtä hyvin voisin sanoa, että joku Thors ja vastaavat, jotka koulukiusatun tytön muistavat ja laulavat siitä omasta muististaan jotain (varsinkin kun minun tapaus mielestäni säestettiin auktoriteettien avulla eli opettajien taholta) niin sellainen lausunto tai mielipide on yhtä väärä kuin mitä Väyrysestä sanotaan. Jos ei minuun viitsitä tutustua aikuisena eikä kukaan välitä, että saan tuloksia niin sitten olkoon hiljaa. Jos joku ei tiedä miten ja missä Väyrynen käyttää ilmaisua/vertailua/keskustelua
    Dostojevskistä sillä ei ole mitään väliä. On yhtä paljon ihmisiä, jotka eivät ikinä ole edes aikoneetkaan lukea Dostojevskiä; miten heihin pitäisi suhtautua? Onko siis Väyrynen huonompi tai parempi joka on kuitenkin nopeasti lukassut? Miksi joku, joka ei ole lainkaan lukenut mutta joka osaa nauraa räksyttää tai ivallisesti viiltää toiselta uskottavuus oman pöllömäisyytensä takia - olisi parempi? Miten tämä arviointikyky tässä maassa oikein menee ja kenen (ivallinen, sisäpiiri-kiusaamisella auktorisoitu lopullinen vihainen) ääni on se, minkä mukaan tässä mennään?

    Jo on oksat poikki voisin sanoa: mitäs jos antaisi ihmisten olla ja tehdä ja tuottaa - eikä kytätä, observoida, soittaa ja hihkua, tiedustella, ottaaa selvää jne oman maun mukaan asioita - ja sen jälkeen aiheuttaa lisää kustannuksia jälleen kerran maalle.

    Minä olisin voinut tuottaa miljoonia - siitä syystä jouduin taakaksi yhteiskunnalle. Kateudella on oudot tavat selittää kuten suomenruotsalaisilla on annettu mahdollisuus koska suomalaiset ihailevat silti.

    Mutta eivät kaikki suomenruotsalaiset pöllöjä ole eikä muutenkaan pahoja. Moni on vain hyväuskoinen ja vie aikansa että erottaa mikä on mikä siinäkin sakissa.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - sivullinen ei voi tietää, että kirjoitamme Virolaisen kanssa menneestä ajasta. Ennen vuotta 2005 KKO:n esittelijä on tasavallan presidentin nimittämä tuomari, toisin kuin hovioikeudessa. Sama status, sama palkka.

    Mutta laki on muuttunut.

    VastaaPoista
  11. Kun kirjoitin esittelijäjärjestelmän soveltuvuudesta/soveltumattomuudesta, en suinkaan puhunut "menneestä ajasta." Mikään ei ole po. suhteessa asiallisesti muuttunut, vaikka esittelijöillä ei enää olekaan tuomarin statusta eikä TP nimitä heitä virkoihinsa.

    Esittelijän palkka ei ollut tietenkään aiemminkaan (ennen v. 2005) sama kuin KKO:n jäsenillä.

    JV

    VastaaPoista
  12. Minkä hiton takia JK ja JV lyttäävät esittelijäjärjestelmää on on aito suomalainen lainkäytön voimavara kuten Nokia. Siinä nuori, virkku ja työkykyinen, mutta pienipalkkainen valmisteelee juttua tehden raa'an työn vanhemmalle, vähemmän työkykyiselle, mutta viisaammalle ja hyväpalkaisemmalle opetellen jutun tutkimista, kirjoittamista ja muita tuomarintaitoja. Ei ole parempaa tuomarikoulua. Tuskin missään muualla vanhat tuomarit todella tekevät itse rutiinityön. Ranskalaisessa maailmassa erilaiset julkis-/valtionasiamiehet korvannevat esittelijäjärjestelmän.

    VastaaPoista
  13. Onko Eeva V. jo kuollut? KIrjoituksen otsikko viittaa tähän.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi: - voi olla, että otsikko on muunnelma Brechtin runosta "Marie A:n muistolle", joka oli ennen pitkää kuin täinen pilvi.

    VastaaPoista