Eilen 19.8. HS:n Olli Kivinen julkaisi pääkirjoitussivulla kolumnin Maailmanpolitiikan suuri käänne.
Monella on aihetta tyytyväisyyteen.
Eilen 19.8. pääministeri Vanhanen sanoi televisiossa, että Venäjä on myös Suomelle sotilaallinen uhka.
Hyvä että sanoi. Niin on. Etenkin kun kaupankäynnin ja väkivallantekojen yhdistäminen on otettu jälleen käyttöön.
Kivinen on ollut monta kymmentä vuotta kirjoittajana ennen kaikkea asiallinen ja asiantunteva. Juuri nyt on vaikea olla joutumatta vouhottajan kirjoihin kuvailemalla pelkästään totta ja tapahtunutta kuluneen viikon aikana. Kiviseltä se näyttäisi silti onnistuneen.
Demaritaustaisen poliitikkojoukon uskottavuus on järkähtänyt. Lisäksi he valitsivat puheenjohtajaksi keskinkertaisia mainoslauseita latelevan henkilön.
Pinkki ei pue Hakaniemessä.
Esko Seppänen, vouhottaja Jumalan armosta, on jo ehtinyt surkutella välien viilenemistä Venäjään. Kukaan ei silti vieläkään kerro, mitä ihastelemista nykyvasemmisto näkee nyky-Venäjässä.
Minun tulee mieleeni Willi Münzberg – vähän tunnettu NKVD:n saksalainen asiamies, jonka NKVD onnistui lopulta hirttämään erääseen oksaan Ranskassa 1940. Tämä Willi luultavasti tiesi, missä määrin Gestapo toimitti kommunisteja päiviltä NKVD:n (myöhempi KGB) laatiman ostoslistan mukaan. Lähteenä hiukan arveluttava Artur Koestler kertoo hänkin ikäviä asioita näistä puuhailuista Espanjan sisällissodassa, ja George Orwell säestää. Hitlerin ja Stalinin hyvä yhteistyö, joka jatkui ainakin koko 1930-luvun, on useimpien mielestä ikävä puheenaihe.
Münzberg”löysi” johdonmukaisesti yhteyksiä Neuvostoliiton kulloistenkin poliittisten tavoitteiden ja yleisinhimillisten pyrkimysten välillä. Hänen suosikkejaan olivat Bertrand Russell, Andre Gide ja uskomattoman monet muut. Sekään ei ole suosittu puheenaihe, että USA:n sotien jälkeen järjestämät noitavainot eivät olleet aivan perusteettomia.
Cambridgessa ei ole muistolaattaa Münzbergin ja Kim Philbyn tapaamisten muistoksi.
Todella taitavaa propagandatoimintaa on vaikea vastustaa. Joku kirjoittaa: ”Meidän on ponnisteltava yhdessä”, ja Kreml vastaa: ”Hiiop!”
Iltapäivälehti viestittää presidentti Medvejevin tähdentäneen eilen, ettei Venäjä eikä Neuvostoliitto ole milloinkaan hyökännyt toisen valtion kimppuun. Kun suomalaiset talvisotineen ovat varmaan vaimeita, jäämme odottamaan tahdittomuudestaan tunnettujen puolalaisten arviota. Heilläkin oli 17.9.1939 alkaen unohtumattomia kokemuksia Neuvostoliiton rauhantahdosta. Unkarilaiset varmaan muistavat veljellisen avun 1956, ja ehkä Afganistaniin ei lainkaan hyökätty 1979 vaikka rauhaan pakottaminen kestikin kymmenen vuotta.
Olen pahoillani, että otsikkoni on ivallinen ja liittyy väärään maahan, mutta kommunistivaltioiden ja niiden seuraajien ”suuret hypyt” ovat tavanneet johtaa nälänhätään ja katastrofeihin.
Eurokansanedustaja puhuu suomalaisten provokaatiosta puutullien yhteydessä. Eikös myös tämä sota ole jo julistettu Hitlerin liittolaiseksi arvellun Saakashvilin provokaatioksi?
Putinin piti kai hankkia ulkomailta investointeja maahan. Mahtaako nyt osoitettu luova tapa suhtautua sopimuksiin edistää aietta? Viimeisen uutisen mukaan sovittu vetäytyminen ei sitten tarkoitakaan vetäytymistä.
Arvioin että sota jatkuu yhdeksän vuotta. Luulen että amerikkalaiset ovat soikeita onnesta. Kansainvälistä konfliktia he toivoivat saadakseen suistuneen taloutensa kuntoon, eikä heidän tarvinnut edes aiheuttaa sitä itse!
Olen tuossa kirjoitussarjassani Venäjästä yirttänyt selittää, osin itsellenikin, miksi Venäjä on sellainen kuin se on.
VastaaPoistahttp://uusi.ihmiskunta.org/index.php/home/historiaa?layout=default
Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi" (Putinin kuudes linjapuhe Kremlissä huhtikuussa 2005.
VastaaPoistaTässähän on selitys kaikkeen Georgiassa tapahtuneeseen; vähän niin kuin Karamozovin veljeksissä, jossa on kuulema kaikki.
Suomessa Naton kannattajien ja vastustajien raja alkaa railona aueta. Tai voisi jopa puhua kuilusta.
Georgian kriisihän on selvä osoitus siitä, että Suomen pitää ehdottomasti liittyä Natoon, mutta yhtäpitävästi se on selvä osoitus siitä, että Suomen ei pidä missään nimessä liittyä Natoon.
Nato-jäsenyyden vaihtoehto Suomessa ei tunnetusti kuitenkaan liity mitenkään maamme puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Nato on Suomen löysille poliitikoille lähinnä sisäpoliittinen keppi, USA-angstisen kansan pelotteluväline, jolla vaalikarjaa kyörätään oikeaan suuntaan.
Näin on ollut. Ja näin luultavasti tulee aina olemaan.
Eityisen ilahtuneina kalistelevat nyt sapeleitaan kotimaiset prikaatinkenraalit tultuaan nöyryytetyiksi sisäministeriön kansliapäällikön nimityksessä.
VastaaPoistaLuulisi, että moderni johtaminen ministeriöissäkin perustuisi asiantuntijoiden johtamiseen, mihin sotaväen komentokulttuuri kovin huonosti sopii.
Sitten on tietysti tämä suomalaisen yhteiskunnan kova ydin: sisäinen turvallisuus, mikä vaatii valmiutta "kylmentää joka kynsi puolesta Suomenmaan". Yhä uudestaan ja uudestaan.
Minulle setä Nicolo opetti sen mitä pitää tietää liittolaisista.
VastaaPoistaMinä olen ajatellut näin (ja silloin katson luultavasti ihan eri asioita merkkinä mielipiteelleni kuin te, sillä minä en ole a) seurannut maailmanpolitiikkaa niin tarkasti ja niin pitkään kuten moni teistä ja b) luen muutenkin lähinnä kasvoista ja puheista pelon merkkejä tai omnipotenssin merkkejä. Lähden siis tavallaan kasvattajan silmin liikkeille; mikä olisi good for you (vaikka turvallisuusassioissa ei ole kylläkään mikään good for you joka on sääli).
VastaaPoistaMinä olen tätä mieltä tällä hetkellä ja minä en yleensä ota kantaa näihin aika monimutkaisiin asioihin ja olen saanut myös tuta, että minua luetaan joissakin piireissä jo nyt uteliaasti ja se on tavallaan myös vastuuta asettava. Ei pidä sanoa sellaista, jota voi myöhemmin katua. Mutta toisaalta ellei kukaan puhu mitkään asiat eivät myöskään voi selvitä.
Pitää jälleen ottaa riski: voihan sitä oman subjektiivisen näkemyksensä sanoa:
1. Olen ollut aika skeptinen Natoon sillä minunkin mielestä se on ollut sotahulluuden inkarnaatio eikä rauhaa rakastavien edelläkävijä ja sotahulluus on yhtä infantiilista kun kannibalismi: jos ihmiset voivat kuolla nälkään syömättä toisiaan niin nyt olisi aika kyetä olemaan ilman sotaa vaikka on erimielisyyksiä.
Rajanveto älyllisen ihmisen kirjoittamana.
Tämähän on se surullinen alue; loanheitto johtaa infantiilisuuteen ja kiusaamiseen ja kaikenlaisiin provosoinnin tilanteisiin. Mutta: ei pidä provosoitua eikä pidä mennä mukaan kiusaajien joukkoon, oman nahan pelossakaan.
Itse olen seissyt sanojeni takana vaikka lähes kaikki kiusasivat. En ole kuollut vaikka yrittivät lopulta käyttää jopa Uutisvuotoa ja kas kun eivät laittaneet kuvia minusta mediaan. Taisi ollakin tapaus, joka johti syytteeseen. Näitä pitää siis kyetä näkemään näinpäin: vankilaan nuo hävyttömät.
2. Nato on samalla länsimaisen ajattelun suojakilpi ja minä en ainakaan ole Amerikkapelkoinen mutta infantiilisuutta luen kyllä sieltä. Ovat unohtaneet realiteetit kun ovat mössöttäneet vaaleanpunaisia munkkeja päivät pitkät. Pidän amerikan vapaus-aatteesta ja yrittäjyydestä. Se on minun mielestä oikea malli kunhan nämä sivuvaikutukset saa oman mahdollisuuden poistua pelistä.
3. Minä olin heti sitä mieltä, että Venäjän hyökkäys Georgiaan tarkoitti öljyputken osalta sitä, että haluavat estää länttä saamasta sitä kautta öljyä. Estäminen on sitä mitä itse koen saatanallisena tässä elämässä: kun ihmiset lähtevät estämään toista elämään.
Kuollahan siinä voi ja sitä eivät lapsellisuudessaan ajattele. Öljy on sittenkin puhtaampi vaihtoehto kuin ydinenergia mutta kinastelu on johtanut siihen, että ovat keksineet sen päästäkseen eroon ylimielisistä öljykuninkaista ja kaikenlaisesta pakotuksesta kyykkiä muiden pillin mukaan saadakseen edes energiaa.
4. Kun luen tämän päivän Hbl ja Hannes Nykänen (filosofi) kirjoitusta siitä, että se oli Georgia joka härnäsi Venäjää sodan puhkeamiseksi niin minä uskon häntä, että niinkin voi olla. Tähän oli syy se, että minun mielestä mm Stubbin kasvoilmeet olivat liian myhäileviä alusta alkaen ikäänkuin koko sota olisi ollut etukäteen tiedossa. Näin ei kuitenkaan voinut olla, kukaan ei 2000-luvulla lähde tappamaan siviilejä siksi, että olisi kiva vähän näyttää muille miten muuten voi käydä. Niin alas en usko, että edes Nato tai kukaan sodan kautta voittoa saava rupeaa vajoamaan. Jos tämä pitää paikkansa niin voi samalla ajatella että köyhien maiden ruokakriisi hoidettaisiin kuten Irlannissa kirjoitit: vähemmän köyhät voivat syödä niitä lapsia, joita tosi köyhät "tuottavat" lihaksi. Tämä on niin sairas ja raaka ajatus mutta taitaa sota näytön vuoksi olla ihan yhtä sairas. Minne siis maapallo menee, jos näin alhaiset oliot saavat demokratialta luvan toimia?
Eikö todellakaan löydy eettisempää kansaa johtamaan? Missä nämä kirkon leivissä ovat? Syömässä raukkamaisesti hummeria sotaveikkojen kanssa? Onpa moraali voidaan sanoa. Onpa siviilirohkeutta. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä.
5. En siis kannata Natoa ja kannatan sitä. Se riippuu minkälaisista johtajista meillä on sekä EU:ssa, kansallisvaltioissa että Natossa itsessään. Mutta kasvot ovat luettavissa myös: kaikki, jolla on putsatut kilvet eivät silti ole gloriansa arvoisia.
6. Koska hyökkäys on paras puolustus maailman pitää tajuta se, että habitit ohjaavat: kun on pitkään ollut ilman tupakkaa ei sitä enää kaipaa. Ajalla on tietty vaikutus ja se on tässä ehkä kaikkein tärkeintä: voi ylläpitää suojatoimia mutta ei puhua niistä.
Puhuminen alkaa herättää hyrrän lailla vääriä vibroja ja pelko kasvaa samalla lailla kun poliisien liikkuminen kaduilla. Jos on liian monta kerralla ja koko ajan ihmisistä tulee pian pelokkaampia.
Eräs virolainen kunnan virkamies, entinen puna-armeijan insinööriupseeri, muisteli, että kun piti lähteä komennukselle Afganistaniin, varuskunnan upseeristoon iski yllättäen raju flunssaepidemia, joka pakotti monet jäämään kotiin sairastamaan.
VastaaPoistaPuna-armeijaa hän kiitti hyvästä koulutuksesta teknisen osaamisen ammattiin.
"Arvioin että sota jatkuu yhdeksän vuotta. Luulen että amerikkalaiset ovat soikeita onnesta. Kansainvälistä konfliktia he toivoivat saadakseen suistuneen taloutensa kuntoon, eikä heidän tarvinnut edes aiheuttaa sitä itse!"
VastaaPoistaOlet harvinaisen oikeassa, nyt Irak painuu taka-alalle ja talous, siis sotasektori, lähtee uuteen kasvuun.
OL
Jaa että Esko Seppänen edustaa nykyvasemmistoa? Melkein sain pyyhittyä kahvit pois kauluspaidalta...
VastaaPoistaAd Anonyymi (OL):
VastaaPoistaKokemuksen mukaan sotakonjenktuuri ulottuu mm... metsäteollisuuteen ja elintarviketeollisuuteen.
Olemmehan täällä Suomessa menestyneet pitkälle niiden turvin. Valitettavasti en kerro, mitä sotahankkeet ovat vaikuttaneet Suomen tietotekniikka- ja tietoliikennesaamiseen. Jo Väisänen siirtyi 1950-luvulla Yhdysvaltoihin muka tunnettuna geometria tuntijana. Hänen tehtävänsä oli laskea maan pinnan muotoa ballistisia ohjuksia ja tulevia risteilyohjuksia ajatellen.
Sitä minä ihmettelen, että kuinka he kehtaavat jatkaa tämän stalinistisen valheen esittämistä, etteivät muka ikinä ole hyökännyt kenenkään kimppuun?
VastaaPoistaUskovatko he todella itse siihen? Uskooko Medvedev? Entä Putin, joka sentään oli KGB:n upseeri?
Uskooko muu Eurooppa? Uskooko USA? Uskooko Esko Seppänen?
Vai olemmeko me kaikki suomalaiset harhaan johdettuja? Ammuimmeko me sittenkin Mainilan laukaukset?
Meillä vasemmistossa (olen Puolueen jäsen itsekin) on tapana asettua sen asemaan, jota porvarit eniten haukkuvat. Tästä syystä toisinaan jopa sosiaalidemokraatit ovat saaneet sympatioita vasemmalta.
VastaaPoistaMutta on muitakin syitä, miksi Venäjä saa kaltaisiltani suomettuneilta isänmaanpettureilta edes laimeita ystävällisyydentunteita.
1. Neuvostoliitto. Suomalaiset sosialistit, kommunistit ja molempien ryhmien ay-delegaatit kävivät paljon Neukkulassa ja tunsivat maan aika hyvin. Tällä tarkoitan myös ja ennen kaikkea sen huonoja puolia. Vankileirit eivät toki kuuluneet Inturistin matkakohteisiin, mutta tavallisen neuvostokansalaisen puutteellinen elämä oli silti kuin tarjottimella meidän rikkaiden länkkärien edessä. Kenenkään vasemmistolaisen mieleenkään ei tulisi, ei silloin eikä nyt, väittää keskimääräistä venäläistä iljettäväksi imperialistiksi. Hehän tässä ovat itse alusta asti eniten kärsineet. Russofobia onkin yleensä niiden ihmisten ominaisuus, jotka eivät ole venäläistä nähneet kuin televisiossa.
2. Uusi Neuvostoliitto. Porvarimedian (eli kaiken median) retoriikassa Venäjä = Neuvostoliitto. Puhutaan "venäjämielisyydestä", mikä pitää sisällään ajatuksen venäläisyyden viidennestä kolonnasta Suomessa (SDP ja Vasemmistoliitto). Kokoomus, joka on Yhtenäisen Venäjän sisarpuolue, ei näyttäydy sellaisena. Ts. politiikassa ja mediassa maksellaan 70-luvun kalavelkoja ja samastetaan venäläisyys taistolaisuuteen. Koska oikeistolla ja yhä enenevässä määri äärioikeistolla on tiedotusmonopoli, joutuvat vasemmistolaiset menemään tähän leikkiin mukaan. Siitäkin huolimatta, siis, että suurin osa nykyvasemmistosta imi tuttia ja konttasi ruskeissa froteekankaisissa potkupuvuissaan siihen aikaan, kun Teiniliitossa pelattiin valtapelejä.
3. Sotahulluus. Venäjä, niin ydinasevaltio kuin onkin, on suomalaisen pasifismin tärkeimpiä tukijalkoja. Sen suunnaton Nato-vastaisuus auttaa suomalaisia pitämään päänsä kylmänä amerikkalaisten siirtomaasotien seireeninkutsujen edessä. Kun Venäjä näyttäytyy vastapoolina, voidaan myös rehellisesti puhua edelleen sitoutumattomuudesta tai puolueettomuudesta.
4. Vastakkainasettelu. "Vihollisen vihollinen on ystävä". Kuten alussa mainitsin, Venäjä ja venäläiset ovat länsimaisen oikeiston hampaissa koko ajan. Loogisesti tästä seuraa se, että jotakin hyvää heidän on ollut pakko tehdä. Miksi oikeisto sitä muuten vastustaisi?
5. Nationalismi. Venäjä on nykyisellään liiankin nationalistinen valtio. Sitä kehitystä on vastustettava. Mutta sitä ei pidä sekoittaa venäläisten vastustamiseen. Sehän on puolestaan suomalaista nationalismia. Vasemmistossa on aina ja johdonmukaisesti vastustettu kansallista kiihkoilua, rasismia ja ksenofobiaa. Tämän hetken suomalainen ja länsimainen retoriikka Venäjää kohtaan on sitäkin kammottavampaa, kun muistetaan, että venäläiset eivät ole Suomelle pahaa tehneet. Suomen ja Neuvostoliiton (ei siis Venäjän, huom!) sodasta on jo aikaa pari sukupolvea eikä sen pitäisi painaa vaa'assa muita historiallisia sotia enempää.
Tätä en uskalla kirjoittaa edes nimimerkillä: oletteko varmoja, ettei Yhdysvallat vaikuttanut tilanteen syntyyn?
VastaaPoistaKun en varmasti tiedä, minkä propagandan uhri olen maailmanpolitiikan suhteen, tyydyn ihmettelemään päivän kuvaa ja harjoittamaan taiteen tulkintaa, joka vasta nastaa propagandaa onkin. Mitä tahtoo valokuvaaja kertoa?
VastaaPoistaNo, melko laajalle alueelle on punainen puolukka levitetty. Ei näy pinkkiä marjaa joukossa, vaikka pari on raakaa. Yksi kauhistavan musta astia on ujutettu vaaleiden joukkoon. Nopeasti kun katsoo, luulee helposti, että tuon punaisen alla on pohjakin, piirakkaan tai johonkin muuhun järkevään, mutta eipä olekaan. Roskat on siivottu pois, kaikki vihreä samalla, ja jäljelle jäävä on kuin verta tarjottimella. Vai aatteen väriä? Joku ei ehkä erota sitä verestä enää. Noiden puolukoiden eteen on varmaan yhdessä ponnisteltu.
Mutta niin ihmeellistä on, että vaikka tuossakin on rajoja, yhdet puolukat omassa astiassaan, toiset toisessa, kovin näyttävät samoilta rajan kummankin puolta. On siinä sitten hautuumaat kommunismille tai sodan uhreille. Jälkimmäisille ei taida olla seisomapaikkoja jaossa, rahallakaan.
(Kahdeksan muovitarjotinta ja yksi metallinen yhdessä taloudessa on minusta aika maaninen määrä.)
Espanjan sisällissodasta:
VastaaPoistaKen Loachin elokuva -Land and Freedom (1995) kertoi aika hienosti tasavaltalaisarmeijan sisäisistä kahinoista. Venäjän tukemat kommunistit julistivat muut sissiliikkeet pettureiksi ja hajottivat ne väkivalloin ilmeisenä tarkoituksena varmistaa että kävi miten kävi, hommia ohjattaisiin Kremlistä.
Jotenkin samanhenkistä toimintaa Georgiassa. Jos kerran venäläiset komppasivat Abhaasian ja Ossetian toimintaa ja olivat lisänneet joukkoja ja toimintaa rajalla jo jonkun aikaa, niin ilmeisesti Saakasvili meni venäläisten virittämään miinaan ? Spekuloida voi että vahingossa vai tahallaan.
Minä suosittelen kaikille tätä kertomusta:
VastaaPoistaArkadij Babtjenko: Krigets färger
Luin sen ruotsiksi käännettynä, tässä painoksessa ei mainita venäjänkielistä? alkuteosta. Kirjoittajan nimikin on väännetty ruotsiks.
ISBN: 978-9188858368
"Suomen ja Neuvostoliiton (ei siis Venäjän, huom!) sodasta..."
VastaaPoistaTuo riittäköön esimerkiksi.
Neuvostoliitto oli Venäjän imperiumi, jossa valtaa pitävät venäläiset orjuuttivat muut kansat. Muun väittäminen on semanttista sumutusta.
Mutta sumutuksenhan venäläiset ja heidän myötäjuoksijansa osaavat:
"Hehän tässä ovat itse alusta asti eniten kärsineet."
Suomen liittomattomuus tuntuu sikäli hyvältä, ettei ole olemassa "joko tai" elämää vaan ihminen pyrkii aina olemaan jotenkin parempi kuin jokin muu ja näin hän tarvitsee ikäänkuin vihollisensa vaikka sana vihollinen ei tarkoita muuta kuin erilainen. Minäkin olen mieheni vihollinen sillä minä en ole samanlainen. Mutta jos taitaa ja jaksaa tajuta juuri tuon, että koska maapallo ei voi olla kaikki samanlaisia niin ero eli raja on oltava jossain. Olkoon se sitten Suomen kohdalla ja vaikka se on meille raskaampaa kun ei voi tuudittautua sosiaaliseen turvaan ja ikuiseen konsensukseen se on samalla älyä/tervettä järkeä ylläpitävä voima (ellei se käänny aggressiiviseksi) sillä dialogit ja vastakohdat raikastavat näkyä.
VastaaPoistaPumpulin sisällä ei näe vaaroja ollenkaan. Olkaamme siis sitoutumattomia jos voimme. Minäkin pidän siitä ajatuksesta mutta se vaatii vahvat johtajat ja hyvää diplomatiaa. Samalla se on parempi maailmanrauhaa ajatellen, että on tämmöinen rauhallinen ja vähän introvertti ja vähän metsäläiskansa airbag'ina idän ja lännen välissä mutta sotia tänne ei saa tuoda. Onneksi ei ole syytäkään; Suomi on aina saanut korkeat pisteet muilta, koska meillä ei ole suurudenhulluutta ikinä ollutkaan. Ainakaan ei valtiona vaikka yksittäisillä "pelastajilla" ja diktaattoripojilla on sitä kenties.
Mutta suomettumisen aika on ohi. On hyvä ymmärtää juuri sitä mitä kirjoitatte, että minun ikäiset konttasivat ruskeissa frotteepotkareissa (hyvä muistikuva) kun oli monenlaista kädenvääntöä. Emme siis omaa sitä tunnetasoa enää: minä olen ainakin positiivinen sekä USA:n vapaus- ja yrittäjyysideologian suhteen mutta samalla ihailen venäläistä syvyyttä ja kauneutta (Dostojevskij jne passiot ja tarkkaavaisuudet) ja näitten ristikohta on oletettavasti aika hyvä lähtökohdaksi. Miksi siis mennä yli äyräiden kun voi olla puolitäynnä? Half and Half; puoleksi lemonaadia ja puoleksi teetä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Arnold_Palmer_(drink)
Olen ajatellut että ehkä puheenjohtajavalintaan vaikutti pelko vaalirahoituskohun leviämisestä demareihin. Pinkkipaita on uskottavasti tietämätön ja jos kova paikka tulee, sopiva uhrilammas on valmiina.
VastaaPoistaAd Mummo:
VastaaPoista"...herrojen kanssa marjaan..."
Tarjottimet ovat kirpputorilta erästä takavuosien ituprojektia varten.
Assistenttini on muuten koko peto löytämään tavaraa kirpputoreilta ja on sanonut lähes ystävällisesti, ettei minun kannata vaivautua.
Ad ruzaccho:
VastaaPoistaKiitos vastauksesta. Tässä oli totta puhuen muutamia minulle uusia näkökohtia ja näkökulmia.
4 "Vastakkainasettelu" ei ole looginen vaan pragmaattinen johtopäätös, jonka vakuuttavuudella on kyllä rajansa.
Ad Heikki Rönkkö
VastaaPoistaTämä nyt on virheellinen väite, että sotaväki olisi pelkkää komentokulttuuria. Varusmiestasolla tietenkin onkin, muttei enää esikuntatasolla. Sotaväessä ainakin Pääesikunnassa asiat puidaan perusteelliseti ennen päätöksentekoa.
"Ts. politiikassa ja mediassa maksellaan 70-luvun kalavelkoja ja samastetaan venäläisyys taistolaisuuteen."
VastaaPoistaTässä ammutaan molemmin putkin ohi.
Kyllä kait suomettumisen ja rähmällään olon aikaa on käsitelty mediassamme aika iisisti, neutraalisti ja asiallisesti. Vailla suurempaa kostomentaliteettia.
Tietenkin toivon ruzacchon puolueen ja sen tovereiden harjoittaneen syvää itsekritiikkiä katsellessaan 70-luvulle.
"Koska oikeistolla ja yhä enenevässä määri äärioikeistolla on tiedotusmonopoli, joutuvat vasemmistolaiset menemään tähän leikkiin mukaan."
Tätäkään ei nyt kyllä voi allekirjoittaa. Tarkoitatko monopolilla Yleä??
Russofobiasta puhuminen ja tämä kohta tekstistäsi:
" ja Sen suunnaton Nato-vastaisuus auttaa suomalaisia pitämään päänsä kylmänä amerikkalaisten siirtomaasotien seireeninkutsujen edessä."
on natovastustajien laaksomaisia ja seppäsmäisiä perusargumentteja, joilla Nato leimataan USA:n käsikassaraksi, jota se ei mielestäni ole.
Ranska ja Saksa eivät vastanneet Bush-pojan seireenikutsuun kun paraatimarssia Irakiin aloiteltiin...
Vielä lyhyesti.
VastaaPoistaTuossa kun korjailin tyttöni pyörää pihalla kuului Hailuodosta uhkaava laukausten kumu. Siellä sitä sorsia kylmenee.
Äänet toivat mieleen sen, että 40 vuotta sitten laukaukset taisivat kajahdella Prahan kadulla ja silloin kylmeni Prahan kevät.
Joten ainakaan tänään ei saa kovasti puolustaa Itänaapuria...
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7553/TMP.objres.3923.html?sequence=1
VastaaPoista"Eilen 19.8. pääministeri Vanhanen sanoi televisiossa, että Venäjä on myös Suomelle sotilaallinen uhka.
VastaaPoistaHyvä että sanoi. Niin on."
Mitä arvelet Jukka Kemppinen: Olisikohan pääministeri(kään) pari vuosikymmentä sitten saanut lausua moista julkisuudessa? Eiköhän meillä ole ollut aika lailla hyssynhyssyn-mentaliteetti mitä tulee Venäjään/Neuvostoliittoon sotilaallisena uhkana. Siis kun ei sanota asiaa ääneen, niin sitä ei ole.
Olisiko todellakin tuo tasan 40 vuoden takainen shokkihoito, joka saa minussakin tunteet edelleen kuohahtamaan, kun kuulen puolusteltavan imperialismia?
VastaaPoistaNythän Venäjä sitten tietysti antaa itsenäisyyden myös omille separisteilleen, tshetsheenit etunenässä?
Ad Anonymous:
VastaaPoistaKirjoitin tuon maininnan Vanhasesta, koska kysymyksessä oli ensimmäinen kerta minun elämässäni - siis pääministerin lausuma Venäjän sotilaallisesta uhasta.
Tai Neuvostoliiton.
"Kirjoitin tuon maininnan Vanhasesta, koska kysymyksessä oli ensimmäinen kerta minun elämässäni - siis pääministerin lausuma Venäjän sotilaallisesta uhasta.
VastaaPoistaTai Neuvostoliiton."
Eihän sitä ollut uskoa todeksi. Jotain muutosta on siis tapahtunut.
Olen ollut mukana joissakin Internet-keskusteluissa vuoden 2004 alusta asti (Kiiltomato). Muutos tuosta ajasta nykyhetkeen on suunnaton, kun ajatellaan avoimuutta mielipiteitten esittämisesä.
Silloin sai vastaansa nettikivityksen ryöpyn, jos uskalsi vähänkin arvostella suomettuneen Suomen piintyneitä käsityksiä.
Traagista on, että lehdistössä, politiikassa ja kulttuurissa vallassa ovat edelleen enimmäkseen suomettuneen ajan sankarit, ja heidän käsityksensä ovat siirtyneet osalle nuorempaa polvea niin täydellisinä, että he vaikuttavat menneisyyden henkilöiden klooneilta. Turha on heidän puolustella olleensa 1970-luvulla tutti suussa.
ad Amnell
VastaaPoistaMinä olen ollut ammattilaisena mukana verkkokeskusteluissa 11 vuotta, enkä ole koskaan huomannut, ettei olisi voinut ryöpyttää Neukkulan nuoleskelijoita niin paljon kuin haluaa.
Paljon vaarallisempaa on ollut puuttua vaikkapa siihen naisten väliseen syrjintään.
"3. Sotahulluus. Venäjä (...) on suomalaisen pasifismin tärkeimpiä tukijalkoja. Sen suunnaton Nato-vastaisuus auttaa suomalaisia pitämään päänsä kylmänä amerikkalaisten siirtomaasotien seireeninkutsujen edessä. Kun Venäjä näyttäytyy vastapoolina, voidaan myös rehellisesti puhua edelleen sitoutumattomuudesta tai puolueettomuudesta."
VastaaPoistaPiti ihan varmistaa mitä vuotta eletään: Ainakin päivän lehden ja tietokoneen kalenterin mukaan eletään vuotta 2008. Siis 56, 68, 79 eivät ole "siirtomaiden" suuntanumeroita? "Siirtomaan" pitää siis seireenien takia olla merentakainen alue? Muuten, suomettuneita tai ei niin onneksi ainakin yhdessä instituutiossa on aina tiedetty mistä ne aikoo meitin jyrää, jos ovat jyrätäkseen. Tästä ei ollut epäselvyyttä edes 70-luvun lopulla. Useimmat onneksi tajusivat ja tajuavat yhä, että pakko mikä pakko. 1340 km:n maaraja on pitkä entiselle siirtomaalle.
Varmastikaan numeroimani kohdat eivät ole vedenpitäviä argumentteja. Enemmänkin juuri näkökulmia, kun todettua.
VastaaPoistaOmana elinaikanani Yhdysvaltain toiminta on aiheuttanut enemmän suoria ja välillisiä kuolemia kuin Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän. Yhdysvallat tekee myös jatkuvasti ideologisin perustein globaaleja sotilaallisia iskuja, kun taas Venäjä ei ole ennen Georgian miehitystä hyökännyt rajojensa ulkopuolelle. Maailma näyttää nuoremman silmissä erilaiselta.
Nato-jäsenyyttä vastustan silti Venäjästä riippumatta. Jos argumentoisin, että Nato-jäsenyys huonontaa Suomen ja Venäjän välejä, en olisi väärässä, mutta missaisin tärkeimmän pointin. Siis sen, että yhteiskunnan militarisoiminen, sotilasmenojen kasvattaminen ja väkivallan ihaileminen ovat sinänsä pahasta. Suomen ei tule liittyä ikinä mihinkään sostilasliittoon, sillä se merkitsee aseiden ja tappamisen hyväksyntää aiempaa enemmän.
Nykyinen Nato-keskustelu käydään 70-lukutraumojaan purkavien keski-ikäisten ehdoilla. Jäsenyys ihmisten tappamista varten perustetussa järjestössä on olevinaan "realistinen" ja "luonnollinen" asia. Ja kaikki tämä vain siksi, että Jaakko Laakso kenties tuli pokanneeksi jonkun nykyisen kokoomusvaikuttajan silloisen tyttöystävän.
Jos oletamme, että kaikkien on välttämätöntä hakeutua puolustusyhteistyöhön jonkun suurvallan kanssa, Suomelle olisi aika luontevaa solmia uusi YYA Venäjän kanssa. Sehän olisi nyt entistäkin helpompaa, kun olemme jopa samaa mieltä markkinatalouden paremmuudesta kommunismiin verrattuna. Venäjän ydinsateenvarjon alla Suomi olisi varjeltu esimerkiksi pahoilta islamistiterroristeilta.
Niin, Neuvostoliitto saattoi toki olla Venäjän jatke... Kyllä, ja Venäjä kohteli Suomea niin ylenpalttisesti kaltoin. Timo Koivusalon kammottavan huono elokuva Kaksipäisen kotkan varjossa antaa tahtomattaan aika hyvän kuvan siitä, miten venäläiset terrorisovat Suomea 1900-luvun alussa. Muistamme dramaattisen kohtauksen, jossa Tapio Liinojan näyttelemä venäläiskomentaja pakotti suomalaisen naisen (Helena Vierikko) juomaan kanssaan lasin samppanjaa.
Tälläkin hetkellä Suomen Tasavalta kohtelee Ahvenanmaata julmemmin kuin Venäjä koskaan Suomea.
Ceterum censeo, suomettuminen on hyvää diplomatiaa. Miksi pitäisi yrittää rakentaa riitaa jonkun naapurin kanssa, jos kerran rauhassakin voidaan olla? Vai pitäisikö Suomen liittoutua jonkun kanssa vaikkapa Ruotsia vastaan?
Kansalliskiihkoinen pienen maan johtaja julistaa kansallista yhtenäisyyttä ja lupaa kukistaa kapinallisen ja itsenäisyyttä havittelevan maakunnan. Sotilaallinen hyökkäys alkaa ja maakunnan väestö lähtee pakoon. Ison maan johtaja käskee pienen maan johtajan painua helvettiin ja alkaa maakunnan ja pienen maan pommitukset. Pieni maa alistetaan.
VastaaPoistaShakasvili on Georgian Milosevic.
Georgia on Serbia. Etelä-Ossetia on Kosovo. Venäjä on USA.
Abhasia ja Etelä-Ossetia erotetaan Georgiasta. Shakasvili menettää virkansa, mutta häntä ei viedä Haagin tuomioistuimeen.
Ei kai tässä muu ole muuttunut, kuin että "pax americana" - amerikkalaisten sanelema rauha - on nyt jäänyt historiaan.
VastaaPoistaAmerikan imperiumin taloudellisesta rappiosta on väistämättä seurattava myös sotilaallis-poliittinen rappio.
"Tälläkin hetkellä Suomen Tasavalta kohtelee Ahvenanmaata julmemmin kuin Venäjä koskaan Suomea."
VastaaPoistaTätä varmaan pitäisi kommentoida, mutta se on vaikeaa. Aika ylittämätön osoitus todellisuudentajun katoamisesta.
Huomaan hämmästyksekseni, ettei Rusakko edes provosoi, vaan hän on aidosti pihalla.
VastaaPoista"Venäjän ydinsateenvarjon alla Suomi olisi varjeltu esimerkiksi pahoilta islamistiterroristeilta." (Ruzaccho)
VastaaPoistaJa sitten jotkut jaksavat ihmetellä, miksi vasureita ei oteta vakavasti. Tähän saakka minäkin vastustin NATOa tarpeettomana Kylmän sodan perinneyhdistyksenä, mutta jos vastustajien argumentit ovat sitä tasoa kuin sinulla, niin sinun omalla logiikallasi NATOn on pakko tehdä jotain hyvää, et sinä sitä muuten vastustaisi.
Toivon, että EU:n yhteisen puolustuksen koleran avulla voidaan torjua NATOn rutto. Jos liittovaltiota tai vaikka valtioliittoa leikitään, jonkinlaista miekkaa esivallan tulisi kantaa.
VastaaPoistaMontako divisioonaa? -kysymykseen arvioisin, että kolme tai neljä riittää sisämarkkinayhteisön tarpeisiin, kun tuli, liikkuvuus ja suojaus ovat kunnossa.
Ennustan, että tämä muutos maailmanpolitiikassa aiheuttaa sen, että Obamaa ei valita USAn presídentiksi. Amerikkalaiset valitsevat kovan kovaa vastaan, sillä hekin pelkäävät noin aggressiiviseksi osoittautunutta Venäjää.
VastaaPoistaMedvedev sai nauttia hetken normaalin valtionpäämiehen roolista, mutta nyt hänestä on tullut hylkiö monien silmissä. Samahan tapahtui Blairille Bushin toimién vuoksi.
Rusakko:
VastaaPoista"Jos oletamme, että kaikkien on välttämätöntä hakeutua puolustusyhteistyöhön jonkun suurvallan kanssa, Suomelle olisi aika luontevaa solmia uusi YYA Venäjän kanssa."
Venäjän (os. NL) hyökkäykset läntisen sotilasliiton maihin: 0
Venäjän hyökkäykset liittolaistensa maihin: 2
Venäjän hyökkäykset muihin liittoutumattomiin maihin: 100
Aiempi neutraali Nato-kantani tuntuu nyt lapselliselta. Rusakon kaltaiset kirjoittelijat vain vahvistavat uutta mielipidettäni.
"Suomen ei tule liittyä ikinä mihinkään sostilasliittoon, sillä se merkitsee aseiden ja tappamisen hyväksyntää aiempaa enemmän."
VastaaPoistaKirjoituksessasi, arvoisa R, hyökyy sellainen sinisilmäinen idealismi, joka vaivaa kroonisesti myös nykyistä PV:n YLIpäällikköä(???) miinapsykooseineen.
Entistä naurettavampana miinapäätös näkyy, kun sitä katselee edesmenneen NL:n roolin omaksuneen VEnäjän nykyistä politiikkaa vasten. Jonka symboli on pullisteleva Putin nationalismin sädekehä ympärillä.
Ja Venäjähän ei ole allekirjoittanut Ottawan sopimusta!!
Natoon kutsuu meitä Talvisodassa polttopulloin ja haloin Neuvostoliiton(=Venäjän) Sotkia ja Klimejä vastaan taistelleiden miesten muisto:
"Ei koskaan enää yksin."
Länteen kuulumme ja Nato on sotilasliiton lisäksi myös länsimaiden yhteistyö- ja rauhanturvaorganisaatio, jonka jäsenyys Suomen kaltaiselle länsimaalle on oikeastaan itsestään selvyys.
Tietenkin edellyttäen, että pääsemme yya- ja suomettumistraumoista.
Kemppinen mainitsi USA:n sodanjälkeiset "noitavainot". Vakoilutuomiot eivät tosiaan useimmiten olleet perusteettomia, vakoilemallahan NL atomipomminsa sai. Silti se että ihmisiä ahdisteltiin siitä, että on joskus nuorena käynyt kokouksessa tai tilannut lehteä, oli ylimitoitettua. Aika moni oli sellaista nuorena tehnyt.
VastaaPoistaVähäistähän tuo oli NL:n samanaikaiseen menoon verrattuna, mutta sellainen vertailu on usein turmiollinen. Kyllä ihminen saadaan murrettua vähemmälläkin kuin leirillä - esim. viemällä työ ja eristämällä sosiaalisesti.
Toisaalta Englanti suhtautui liiankin löysästi siihen, mitä joku tiedustelupalveluun tai ulkoministeriöön palkattu oli nuorena tehnyt - jos kuului oikeisiin piireihin, oli epäilyksen ulkopuolella.
Kemppinen
VastaaPoista>Jo Väisänen siirtyi 1950-luvulla Yhdysvaltoihin muka tunnettuna geometria tuntijana. Hänen tehtävänsä oli laskea maan pinnan muotoa ballistisia ohjuksia ja tulevia risteilyohjuksia ajatellen.
Tästä muistelen joskus televisiostakin nähneeni jotain juttua. Saisiko vielä vähän tarkennusta että olisi helpompi löytää lisää informaatiota kun ei pienellä vilkuilulla löytynyt.
Pudotin pommin ja kommentoijat näyttävät jääneen sen alle. Vaatimustani, ettemme saisi liittyä mihinkään sotilasliittoon, ei edes noteerattu. Sen sijaan toteamukseni, että Natoa vastaavat pelotteet (ydinaseet ja globaali iskukyky) saamme pienemmällä vaivalla idästäkin, nosti äläkän, jossa mentiin nopeasti myös henkilökohtaisuuksiin.
VastaaPoistaHerrojen ja rouvien oikeiston edustajien hyvin äkkiväärä tapa reagoida (usein suorastaan aggressiivisesti) jopa vain epäilyttäviin mielipiteisiin kertoo mielestäni kaiken oleellisen tämän joukon kyvystä johtaa maamme diplomatiaa. Onneksi ulkopolitiikka on viime vuodet ollut, jos nyt ei aivan vasemmiston, niin ainakin demareiden käsissä.
Venäjä (Neuvostoliiton jälkeen) on hyökännyt omaan maahansa monia kertoja ja maansa rajojen ulkopuolelle kerran. Yhdysvallat (samana aikana, ts. vuodesta 1992 eteenpäin) on hyökännyt lukemattomiin maihin kaikilla mantereilla. Tämä ei tee Venäjää "hyvien" puolella taistelevaksi valkoiseksi ritariksi, mutta osoittaa Yhdysvaltain maineen maailman ykköshäirikkönä olevan ansaittu.
"Anonyymien" kommentteja en ollut uskoa todeksi. Pitääkö ihmisille oikeasti jollain ironiavälimerkillä kertoa, milloin kyseessä on ns. kärjistys? Arvatenkin. No, koska kyseessä on vain yhden tai kahden ihmisen lukutaidottomuus, en ala eritellä tekstiäni. Toivon mukaan peruskoulu on onnistunut paremmin loppujen kohdalla.
Ahvenanmaan ja Suomen suhteessa en kuitenkaan esittänyt erityisen pahaa vääristelyä. Jos Venäjän hallitsija olisi ehdottanut Ahvenanmaan itsehallintomallia Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian sijaan, siitä tehtäisiin luultavasti edelleen äärettömän katkeroituneita kirjoja, elokuvia ja lauluja.
Inhoan Suomen lähihistoriassa martyrointia "sortokausilla". On monia maita, joissa Venäjän valtakaudesta voidaan puhua sortona ja vainona, mutta Suomi ei kuulu niihin. Venäjä kuuluu.
Tämän enempää en käy selittämään ilmiselvyyksiä. Keskustelu jatkukoon toisin voimin.
"...että Natoa vastaavat pelotteet (ydinaseet ja globaali iskukyky) saamme pienemmällä vaivalla idästäkin"
VastaaPoistaTartun vielä tähän, koska tässähän meitä juoksuhautoihin jääneitä ärsyttävä älyttömyys mukavasti kärjistyy.
Tarvitsemme pelotteita vain Venäjää vastaan. Piste.
Ruzachon pommi jäi suutariksi ja kaiken kaikkiaan hänen kirjoituksensa logiikka ei aukene. Ei ainakaan ilman punapuoluejäsenyyttä.
VastaaPoistaR unohtaa sen ,että mehän olemme jo olleet rakkaan idän suojelevan ydin pelotteen alla. Ja aivan vapaasta tahdostamme, vaikkakin ase ohimolla, vannoen yya-sopimuksen nimeen.
Nato-jäsenyys olisi meille luonteva askel. Yritin perustella hieman edellisessä kommentissa, mutta ehkä se meni ohitsesi.
Koska R vetäytyi keskusteluista saanen lainata veljellisen ja liennyttävän runonpätkän:
"Keskustelut loppui nyt
moni on meistä pettynyt.
Ruzaccho rientää joukkoon omaan
punatovereiden laumaan somaan."
;)
Niin paljon kuin jenkkilän edesottamukset maailmalla valta-aseman väärinkäyttöä osoittavatkin, on muistettava että jenkit eivät tiettävästi ole koskaan edes harkinneet hyökkäystä Suomeen. Venäläiset ovat paitsi harkinneet myös toteuttaneet, ja harrastavatpa mokomat vielä revisionistista historiankirjoitusta siitä sen sijaan että tunnustaisivat rikoksensa. Tästä syystä ryssän pirut ovat aina arveluttavampia kuin ameriikan cowboyt vaikka mitä tapahtuisi.
VastaaPoistaAinoa sotilaallinen uhkakuva Suomelle on siiten viikinkiaikojen ollut Venäjä, ja vaikka paras tilanne olisi tietenkin että Venäjä muuttuisi rauhaarakastavaksi oikeusvaltioksi jonka kanssa voitaisiin käydä kauppaa ilman jatkuvaa pistoolintunnetta ohimolla ja kasvaa vauraiksi ja lihaviksi yhdessä, se on maan historian ja nykytilanteen tuntien uskottavuudeltaan "avaruusoliot johdattavat ihmiskunnan uuteen kukoistukseen"-luokan fantasia. Jos joku tarjoutuisi muuttamaan kaiken Murmanskista Novosibirskiin elottomaksi autiomaaksi, se olisi melkein ihannetilanne Suomelle ja minä ainakin tarttuisin siihen oikopäätä.
Anonyymille, joka luuli, ettei USA ole koskaan suunnitellut Suomeen hyökkäystä
VastaaPoistaUSA oli maalittanut tiheästi Suomen ydinaseitaan varten. Tämä on yleistä tietoa meilläkin ja lännen arkistoista todennettavissa.
90-luvun alussa Time-lehti julkaisi Yhdysvaltojen presidentin ydinsotasuojan päällikön haastattelun. Upseeri muisteli Kuuban ohjuskriisin aikana olleensa pommikoneensa kanssa tukikohdan kiitoradan päässä Englannissa moottorit kuumina ja oikea ydinase koneessaan. Hän oli saanut käskyn pommittaa suomalaista lentokenttää. Paikkaa ei mainittu, mutta aavistelin Rissalaa. Viime hetkellä ennen nousua lentäjä sai peruutuskäskyn.
Maailmankuva ei saa perustua naivismiin.
"Hän oli saanut käskyn pommittaa suomalaista lentokenttää. Paikkaa ei mainittu, mutta aavistelin Rissalaa. Viime hetkellä ennen nousua lentäjä sai peruutuskäskyn."
VastaaPoistaMaailmankuva ei saa perustua naiivismiin, mutta maalaisjärkeäkään ei saa unohtaa.
Vuonna 1961 olimme NL:n vasallivaltio; tavallaan osa Varsovan liittoa, vaikka älyllistä kiemurtelua harrastavat idealistit puhuvatkin puolueettomuudesta tai liittoutumattomuudesta.
Siten ollen Suomen pommittaminen olisi ollut looginen ja strategisesti oikea teko tilanteessa, jossa kaksi sotilasliittoa olisivat joutuneet tielle kohti kolmatta maailmansotaa.
Muistin vuoden tuossa Suomen aiotussa ydinpommituksessa väärin. Se tapahtuikin Timen artikkelin uudelleen luettuani Suezin kriisin aikaan 1956.
VastaaPoistaNäköjään Timen arkisto on netissäkin:
http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,976187-1,00.html
"Pitääkö ihmisille oikeasti jollain ironiavälimerkillä kertoa, milloin kyseessä on ns. kärjistys?"(Ruzaccho)
VastaaPoistaRuzacchon kohdalla on sama ongelma kuin Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon kohdalla: on mahdotonta keksiä parodiaa, joka ei voisi yhtä hyvin olla totta.
Aikamme ällistyttävimpiä havaintoja on ollut se, kuinka vakaumukselliset vasemmistoliberaalit ovat vielä vakaumuksellisemmin asettuneet äärikapitalistisen ja militaristis-shovinistisen isovenäläisen lihastenpullistelun suurimmiksi ystäviksi.
VastaaPoistaEiköhän tässä(kin) tapauksessa ensimmäisenä tule mieleen vanha kunnon sanonta: "tilaisuus tekee varkaan"
VastaaPoista-Olympic Games (no jaa?)
-Rampa ankka (GWB)
-Öljyhumala (Venäjä)
-viidenkympin villitys ja exhibitionismi (Putin)
-menneisyyden haikailu (isovenäläisyys)
-heppoinen vastus (Saakasvili)