Kun olin tiskannut avaimen

Kun olin kuunnellut vielä kerran Webernin käsittämättömän kauniin version Bachin fuugasta ja kolme muunnelmaa pianolle, tiskannut ulko-oven avaimen ja piipun stopparit sekä pienet linkkarit (Leatherman), oli se tunne, ettei tästä enää tule kesä täydemmäksi.

Avaimessa pitää olla tietenkin sellainen perä, joka takaa, ettei se livahda kuistin lautojen rakoon, jonne sen olisi mieli, ja se perä niljaantuu säiden armoilla. Linkkareihin kertyy samaa nöyhtää kuin napaan.

Taannoisen sairaalabakteerin jälkeen kiinnostuin rivoista ja kahvoista ja rupesin myös pölynimuroimaan tietokoneen näppäimistön ahkerammin. Hiiri ei tarvitse mitään outoja aineita. Kostutettu kuituliina ajaa asian.

Puhelinta en ole uskaltanut tiskata, mutta sen sijaan suihkussa on hauska käydä joskus silmälasit päässä.

Eli löytyi sitten puoliksi onnella Vanhemmalle paikka – juuri sopiva, eikä edes hinnan kiroissa. Jospa nyt mainostaisin, että lähempiä tietoja voi hyvinkin löytyä hakusanalla Medivire.

Mainittu Vanhempi on virkistynyt niin kovasti amputaatiosta, että olen suositellut tätä hoitokeinoa muillekin, mutta ajatus ei ole ottanut tulta.

Totta puhuen raajan joutuminen kuoliin on todella tuskallinen tapaus, ja iso kipu vaikuttaa tietenkin mieleen.

Arvelen ehdottavani Martille, joka palailee ennen pitkää lomamatkalta, että panisimme vauhtia tähän vanhusten asumisen tutkimiseen.

Olen jo ehdottanut, että perustaisimme tähän asunto-osakeyhtiöömme vuodeosaston. Se ainoa naapuri, joka ei ole lähelläkään eläkeikää, ilmaisi mielenkiintoa yleismiehen hommaan.

Juuri tämä on ollut jo kauan ajatuksena: nyt ei ole aika suunnitella asuntomessuille ajattelevia taloja, koska aika pitkälle päästään kynnyksettömillä tiloilla – on valmiiksi – ja erittäin alkukantaisella tietotekniikalla, kunhan taustalla on riski pariskunta, joka on valmis kuskaamaan yksiä kampaajalle ja toisia kaupasta.

Tehtävänasettelu on: asu kotona 80-vuotiaaksi.

Isä ei tahdo saada koppuraisilla sormillaan painelluksi numeroita, joten laitoin yhteen kännykkään ne viisi pikavalintaa, joita hän tarvitsee. Äiti tuntuu pohjatonta epäluuloa turvaranneketta kohtaan kuultuaan totena, että jos sellainen ranneke kolahtaa vaikka hanaan tiskatessa, heti ryntää jostain verenhimoisia miehiä, jotka riisuvat ja vievät väkisin ambulanssiin.

Tätä ei aina sanota ääneen: mitä hyötyä on tekniikasta, jos käyttäjät pelkäävät sitä?

Tuossa kehaisemassani palvelutalossa näytti olevan keittiöissä keraamiset hellan levyt. Pelkkää hulluutta, jos minulta kysytte.

Kuin käskystä televisiouutisetkin oli ottanut puheeksi saman asian kuin me tässä tänään – suoran sosiaaliturvan eli toimeentulotuen isot ongelmat. Melkein itketti, kun esitettiin, että mallia muka kansaneläkelaitokselta. Niin aina. Hyviäkin neuvojia, kun oma järjestelmä on 1930-luvun tasalla.

Mutta nyt sitten televisiossa joku todisti, että kun ihminen on todella pohjalla ja poikki, ei häneltä onnistu myöskään selvitysten hankkiminen ja hakemusten laatiminen.

Miksi meillä on virkamiehiä ja viranomaisia hituraisen turhissa tehtävissä – ajattelen tässä eräitä laillisuusvalvojia ja julkisen edun valvojia, mutta missään ei ole ketään, joka jeesaisi ihmistä sen verran, että tämä saisi edes sen murusen, joka hänelle lain mukaan sentään kuuluu?

Kieltämättä olen itse aikaisemmin harkinnut Musiikki-, makkara- ja asianajoliikettä, mutta joutunut hylkäämään ajatuksen. Hyväosaisia kiusankappaleita on niin paljon, että aika menisi painiskellessa heidän kanssaan.

Tarkoitan oikeudenkäyntineuroottisia rettelöitsijöitä eli ihmistyyppi, jonka useimmat juristit tuntevat.

Kuten se eläkkeellä oleva diplomi-insinööri, joka oli haastanut oikeuteen kerrostalon rakentaneen firman lattian vinouden vuoksi. Hän oli viettänyt kuukausia rähmällään puhallellen pingispalloja eikä ottanut kuuleviin korviinsa toleranssin käsitettä, vaikka tuostakin asiasta on olemassa virallinen standardi – en nyt muista mutta puhaltamatta pingispallon täytyy pysyä paikallaan.

Panen tähän juttuun kuvan, joka voisi esittää pallon seikkailuja lattialla. Todellisuudessa se on taannoin tekemäni graafi ikäluokkien eli kohorttien suhteellisista osista. Se siis liittyy asiaan.

Erilaisten graafisten esitysten värkkääminen on iloista askartelua. Regressiot vaativatkin kokeilemista, ja tulos voi olla yllättävä.