Se siitä ennätyksestä, joka oli voimassa päivän. Vähän niin kuin Soini Nikkisen keihästulos.
Asiasta oli taannoin puhetta. Keijon arvo nousi silmissäni. Sitä paitsi Vuorisalo edusti Naantalin Löylyä.
Itse olin maalla, kun Pentti Nikula teki sen paljon keskustelua herättänet seiväshypyn maailanennätyksen Kauhavalla eräänä juhannuksena.
Paavo Nurmen näin vanhana miehenä Mikonkadulla liikkeensä edessä. Tylyn tuntuinen äijä. Lierihattu ja kävelykeppi.
Kun olin lukenut Helisngin Sanomien ehdokkaat lukijoiden muistojen rokkikappaleiksi, tunsin oloni oudoksi. Siinä oli sata kappaletta, joista tunsin nimeltä kolme ja oikeasta kaksi - Juicen hitit. Muulta osin aihepiiri oli täydellisen vieras.
Myöhemmin ajattelin, että ei taida nykymaailma oikein muistaa Olavi Salsolaa, saatika Eero Tuomaalaa, Ilmari Taipaletta tai Taisto Mäkeä (joka juoksi 14,08,8 talvisodan aattona).
Ennen oli sellainen tapa, että pojat lukivat Urheilun pikkujättiläistä kunnes osasivat sen ulkoa.
Katsoimme kerran isäni kanssa sitä elokuvataiteellisesti merkittävää riefenstahlin dokumenttia Berliinin olympialaisista 1936, jossa suomalaisilla on niin vähinen sija. Osasimme ulkoa jokseenkin kaikki mitalimiehet ja heidän tuloksensa.
Jack Loveloc teki maailmanennätyksen 1500 metrillä 3.47,8. Ja se oli paska juttu että Sulo Bärlund joutui odottamaan palkintojen jakoa niin että Woellke pääsi pukkaamaan pidemmälle.
En harrasta penkkiurheilua. Ihmettelen vain muistin toimintoja. Minkä takia muisti säilyttää kuviteltuja ja toisarvoisia asioita hämärtäessään täkeän ja ensiarvoisen?
1500 metrin maailmanennätyksen kehitys. Siihen aikaan oli paljon vaikean nimisiä mailereita niin kuin tämä Jungwirth ja Rozsawolgyi ja pidemmillä matkoilla Zdzislaw Krzyszkowiak.
Siinä oli Pekka Tiilikaisella ääntämistä. Vaikka ei se ollut siihen aikaan niin nuukaa. Talviolympialaisten paikka oli "skua välli" ja sillä siisti.
Sähköinen ajanotto
3' 26" 00. Hicham El Guerrouj, MAR, 14 Jul 1998, Roma.
3' 27" 37. Noureddine Morceli, ALG, 12 Jul 1995, Nice.
3' 28" 86. Noureddine Morceli, ALG, 06 Sep 1992, Rieti.
3' 29" 46. Said Aouita, MAR, 23 Aug 1985, Berlin.
3' 29" 67. Steve Cram, GBR, 16 Jul 1985, Nice.
3' 30" 77. Steve Ovett, GBR, 04 Sep 1983, Rieti.
3' 31" 24. Sidney Maree, USA 83/08/28 Cologne.
3' 31" 36. Steve Ovett, GBR, 27 Aug 1980, Koblenz.
3' 32" 03. Sebastian Coe, GBR, 15 Aug 1979, Zurich.
3' 32" 16. Filbert Bayi, TAN, 02 Feb 1974, Christchurch.
Käsiajanotto
3' 33" 1+ Jim Ryun, USA, 08 Jul 1967, Los Angeles.
3' 35" 6+ Herb Elliott, AUS, 06 Sep 1960, Rome.
3' 36" 0+ Herb Elliott, AUS 28 Aug 1958, Gothenburg.
3' 38" 1+ Stanislav Jungwirth, CZE, 12 Jul 1957, Stara Boleslav.
3' 40" 2+ Olavi Salonen, FIN, 11 Jul 1957, Turku.
3' 40" 2+ Olavi Salsona, FIN, 11 Jul 1957, Turku.
3' 40" 6+ Istvan Rozsavolgyi, HUN, 03 Aug 1956, Tata.
3' 40" 8+ Gunnar Nielsen, DEN, 06 Sep 1955, Oslo.
3' 40" 8+ Laszlo Tabori, HUN, 06 Sep 1955, Oslo
3' 40" 8+ Sandor Iharos, HUN, 28 Jul 1955, Helsinki.
3' 43" 0+ Lennart Strand, SWE, 15 Jul 1947, Malmoe.
3' 43" 0+ Werner Lueg, FRG, 29 Jun 1952, Berlin.
3' 43" 0+ Gunder Hagg, SWE, 07 Jul 1944, Gothenburg.
3' 45" 0+ Arne Andersson, SWE, 17 Aug 1943, Gothenburg.
3' 45" 8+ Gunder Hagg, SWE, 17 Jul 1942, Stockholm.
3' 47" 6+ Gunder Hagg, SWE, 10 Aug 1941, Stockholm.
3' 47" 8+ John Lovelock, NZL, 06 Aug 1936, Berlin.
3' 48" 8+ William Bonthron, USA, 30 Jun 1934, Milwaukee.
3' 49" 0+ Luigi Beccali, ITA, 17 Oct 1933, Milan.
3' 49" 2+ Luigi Beccali, ITA, 09 Oct 1933, Turin.
3' 49" 2+ Jules Ladoumegue, FRA, 05 Oct 1930, Paris.
3' 51" 0+ Otto Pelzer, GER, 11 Sep 1926, Berlin.
3' 52" 6+ Paavo Nurmi, FIN, 19 Jun 1924, Helsinki.
3' 54" 7+ Jogn Zander, SWE, 05 Aug 1917, Stockholm
3' 56" 8+ Abel Kiviat, USA, 01 Jun 1912, New York
B. TILASTOKELPOISIA MUTTA ERI STYISTÄ TILASTOIMATTOMIA AIKOJA
Hand timing
3' 41" 8+ John Landy, AUS, 21 Jun 1954, Turku.
3' 42" 8+ Wes Santee, USA, 04 Jun 1954, Compton.
Kun olin lukenut Helisngin Sanomien ehdokkaat lukijoiden muistojen rokkikappaleiksi, tunsin oloni oudoksi. Siinä oli sata kappaletta, joista tunsin nimeltä kolme ja oikeasta kaksi - Juicen hitit. Muulta osin aihepiiri oli täydellisen vieras.
VastaaPoistaSiitä vaan sitten itseään sivistämään. Aloittaa voi vaikkapa tästä:
http://lirama.net/song/72483
Listasta puuttui kyllä paljon. Ja rajauskin oli aika epäilyttävä - osa ei ollut rockia nähnytkään.
Antoivat vaan aivan liian pitkän listan; suurella todennäköisyydellä se kappale valitaan sitten juuri tuolta listalta. Joku viiden kappaleen esimerkkilista olisi tuonut listan ulkopuoliset validimmiksi valinnoiksi ja tuonut enemmän todellista mielipidettä esiin. Tai ehkä olisi kannattanut ennemminkin listata vaikkapa pari sataa artistia ja jättää ne kappaleet ihan suosiolla äänestäjien ongelmaksi.
Urheilu on sellaista leikkipeliä. Tosikkona diggaan jatkosodan pikkujättiläistä. Siihen otetuista suorituksista kuvastuu peräänantamattomuutta ja sellaista uhrimieltä ettei keihäänheitossa koskaan. Tuleekohan joskus talvisodan mitä missä milloin? vai ihan vaan turpaan.
VastaaPoistaAd Anonyymi:
VastaaPoistaJatkosodan Pikkujättiläisestä kirjoitin tähän blogiin - aika hyvä mutta harmillisen epätasainen.
Talvisodasta on ainakin kaksi laajaa päivästäpäivään -kuvausta, jotka löytyvät kirjastoista.
Kumpikaan ei tosin mielestäni ole tasollisesti tyydyttävä vaan painottuu kaiken jälkeenkin lukemistoksi.
Se näissä on - joko lukemisto tai sitten mitäänsanomatonta yksikköjen ja osastojen sijoittelun selitystä.
Em. Leni Riefenstahlin tapasin kerran, haastattelin, hän oli leppoisa kertoessaan uudemmista töistään. Melkoinen teräsmummo sukellustouhuineen - mutta kun puhe kääntyi noihin natsiajan töihin, sävy oli toinen: "Ei ole totta, että olisin jakanut Goebbelsille ..."
VastaaPoistaEi muuten ollut käynyt mielessäkään moinen, asiaa tarkemmin tuntematta, Hmmmm...
AD Progeclub:
VastaaPoistaMinäkin olen nähnyt jonkin dokumentin ja lisäksi aikoinaan hänen muita elokuviaan.
Lukemani perusteella olen vanhastaan arvellut, että hän ei missään tapauksessa oillut natsipropagandisti.
Se on sitten eri asia, ja aivan liian iso, että hän edisti natsien asiaa hyvin merkittävästi. "Tahdo voitto" (Triumph des Willens) on suorastaan kaamean tehoava.
Ad Jeps:
VastaaPoistaMinulla on sellainen pelko, että mielimusiikkiin vaikuttaa hyvin voimakkaasti oma ikä + aikakausi.
Minun kohdallani: Elvis jees mutta Beatlesia ja siten koko rokkia kummastelin, koska olin armeijassa 1963, kun heidän varsinainen läpimurtonsa tapahtui.
Toisin sanoen jos jostain kävelisi vastaan 22-vuotias Frank Zappa -intoilija, olisin kovasti kummissani.
Minä tulin lihaani 1962 ja minä en todellakaan ymmärrä Elvistä, joka minusta on maailman historian yliarvostetuin viihde...jotakin.
VastaaPoistaBeatlesistä minä kyllä pidän, mutta en ole koskaan ollut mitenkään tavattoman innoissani.
Jehtro Tull on "nykymusiikissa" eräitä suosikkejani, samoin Queen ja kaikkiaan, brittiläinen "kevyt" musiikki.
Amerikkalaisista osaan nimetä Elviksen, Tina Turnerin, joka tosin taitaa nyt olla sveitsiläinen, Madonnan, joka on nyt britti.
Heistä Tina Turner on ainut joka soi meillä.
Ja toosa menee heti kiinni jos siellä on Elvis.
Mutta sitten...Billie Holiday, Peggy Lee, Lena Horn, Mahalia Jackson, Ella Fitzgerald, Sarah Vaughan, Cab Calloway, Benny Goodman, Glenn Miller.
Mutta sitten se minun musiikkini...Jessye Norman, Montserrat Caballé, Mirella Freni, Renata Tebaldi, Kiri Te Kanawa, ja Julia Migenes.
Minä ihmettelen ettei Migenes ole ehdottanut minulle duettoa... Minä laulaisin hallelujaa.
Lisään kommentin kohteeseen Kemppinen:
VastaaPoistaToisin sanoen jos jostain kävelisi vastaan 22-vuotias Frank Zappa -intoilija, olisin kovasti kummissani.
Öh, noinko! Meillä niitä taas löytyy kummasti, joka kuukauden eka torstai; joskus vaikka muille jakaa, osaavat toivoa vain Zappaa (siitä huolimatta että himassa on tuon koko tuotanto).
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaMinulla on yksi Elviksen levy, mutta se on hukassa. Halusin vain kehua, että tiedän miehen (niin kuin Limperi Jeesukse).
Taisit vahingossa vahvistaa epäilyäni. Ns. muusta musiikista omaai on jazz, vaikka sitäkin kuulin tai kuuntelin ensi kertaa parikymppiseä.
So it goes.
Zappa on runoilija, joka soittelee.
VastaaPoistaParhaimmillaan ok. Kehnoimmillaan...
Taisto Mäen maailmanennätysjuoksuista ehkä merkittävin ja ainakin lähimpänä talvisodan alla juostu oli puolen tunnin haamurajan alitus kymppitonnilla Olympiastadionin hiekkamurskalla syyskuun 17. päivänä vuonna 1939 tuloksella 29.52,6.
VastaaPoistaSe ei ymmärettävistä syistä saanut aikanaan ansaitsemaansa huomiota ja Suomessakin se paljolti unohtui. Vuonna 2003 järjestettiin ensimmäisen kerran muistojuoksu, jonka tuloksia urheilutoimittajien oli helppo irvailla, eihän kukaan osallistujista päässyt lähellekään puolen tunnin rajaa. Tietääkseni muistojuoksu ei elänytkään paria vuotta pitempään.
Ylen elävässä arkistossa on ainakin pätkä Oulun juhannusjuoksusta vuodelta 1946, jossa Taisto Mäki ja Ilmari Salminen häviävät kolmannelle veteraanijuoksijalle, EM-mitalisti Helge Perälälle.
Petja Jäppinen sanoi...
VastaaPoista"Zappa on runoilija, joka soittelee .."
?
Mestarillisen tarkka ja jämpti soittaja, joka jakeli pikapotkuja bändistään, jos ilmeni että soittajat ja laulajat eivät kyenneet lukemaan vaikeita - monesti proge-genreä edustanutta - notaatioita.
Oli myös hauska joskus, mutta mulle tää puoli on enemmän triviaalia.
Elvis - Perttu Ravio taisi kerran esittää 10 biisin listan, joiden ansiot eivät ole mikään mielipidekysymys, vaan ansiokasta maailman kevyen musiikin historiaa.
Jukka Kemppinen, Petja Jäppinen
VastaaPoistaOlen Petjan kanssa samoilla linjoilla, joskin tätä voi tietysti pitää rockin kaanonin kannalta pyhäinhäväistyksenä! - eli että Elvis on täysin yliarvostettu artisti.
Erittäin merkittävä kyllä - hyvä tulkitsija, parhaimmillaan aivan erinomainen, mutta soittiko hän edes tyydyttävästi mitään instrumenttia, sävelsikö/sanoittiko hän esittämiään kappaleita, osoittiko hän siis mitään aidosti luovan muusikon/taiteilijan elkeitä muuten kuin laulutulkintakyvyillään?
Vastaus: EI!
Joku John Fogerty, joka CCR-pomona sävelsi, sanoitti, lauloi, kitaroi, sovitti ja tuotti sellaisen - esim. Stephen 'kauhu' Kingin mielestä maailman kaikkein parhaimman rock-albumin kuin Cosmos`Factory, on edellä mainituissa asioissa lääketokkurassa paskahuussinsa pöntölle kuolleeseen Elvikseen verrattuna täysin omaa luokkaansa - yhä tänäkin päivänä - mitä siis tulee traditionaalisemman rockin tyylilajiin.
(Fogerty kyllä itse arvosti/-taa Elvistä...).
Elvis oli täysin managerinsa eversti Parkerin talutusnuorassa ja kontrollissa.
Parker ilmeisesti manipuloi jopa Elviksen biisivalintoja sen jälkeen, kun Sam Phillips oli myynyt hänet huomattavasti isommalle levy-yhtiölle 'business-vaikutusvallaltaan' aivan liian pienen Sun Recordsin loistavan levytyskauden jälkeen -50-luvun lopulla.
Armeijan jälkeen Elviksestä tehtiin 'O sole mio'-poika, jonka alkuperäinen rock-karisma ja -kapasiteetti oli vesitetty kuten ylipäätään alkuperäinen -50-luvun lopun rock (jonka perusvaikutteet juonsivat siis 'neeger-musiikista').
(Beatles ja englantilainen 'blues and rythm-boomi' palautti sitten -60-luvun puolesta välistä lähtien amerikkalaisille 'päivitettynä' takaisin heidän vesittämänsä mustan blues-rock-tyylin - ja varsin menestyksekkäästi.)
Tavallaan juuri Parker syötti Elviksen täyteen huumeita (eli ei vastustanut lainkaan vaikka näki, mitä tapahtui) ja teki hänestä C-luokan filmien elokuva'tähden' jne. jne.
Sanalla sanoen törkeää 'ihmiskauppaa', jonka perusedellytys valitettavasti oli, ettei Elvikseltä löytynyt tahdonvoimaa eikä persoonallista lahjakkuutta itsenäisemmän uran luomiseen.
***
Kemppinen: Beatles on maailman paras pop-yhtye - edelleen. En viitsi edes perustella.
Petja: Madonna on sponsreitten palkkaaman tuottajaryhmän ideoima tuote - ei siis persoona lainkaan - vain pelkkää keinotekoista brändiä kaikkein pahimmillaan.
Ei ole olennaista, että Madonnaa on myyty kymmeniä miljoonia, koska suuri yleisö ei enää osaa erottaa paskaa aidosta johtuen teknologian ja sponsori-tuottajien vallasta - siis tästä idols-ilmiöstä, joka muokkaa tähtiä vaikka 'Erkistä', jos hänen oletetaan tekevän 'seksuaalisen' vaikutuksen naisiin tai miehiin - sama se kumpaan/iin.
Ja mitä Zappaan tulee, niin taidatte molemmat olla täysin pihalla hänen suhteensa.
Zappa oli ja on edelleen ehkä kaikkein älykkäin ja samalla vittumaisin satiirikko, joka rock-kulttuurissa koskaan on vaikuttanut.
(The Who-yhtyeen Pete Townsend on kyllä varsin terävä jätkä hänkin.)
Jetro Tull on hyvä (Ian Andersonin luovuuden takia), samoin Tina Turner, eikä mulla ole mitään Queeniäkään vastaan, sillä Freddie Mecury oli ihan oikeasti pirun lahjakas mies, ja koko bändi parhaimmillaan mahtava.
En tosin henkilökohtaisesti ole mikään Queen-fani, mutta tunnustan koska tahansa bändin suuren arvon.
***
Toivoisin herrojen Kemppinen ja Jäppinen tutustuvan hehkuttamaani uuteen, superlahjakkaaseen (mutta psyykkisesti aika hankalaan tapaukseen??) Amy Winehouseen.
Ossi Runne häntä kehui avoimesti eräässä television haastatteluohjelmassa toukokuun alussa, vähän ennen Helsingin Euroviisu-'tyhm/jyyttä'.
Mutta Ossi Runne jos joku kyllä tietää tässä maassa, kuka on ihan oikeasti lahjakas artisti ja kuka pelkästään tuottajien, sovittajien ja säveltäjien/sanoittajien varassa elävä 'marionetti'.
*
Riittäköön nyt tämä tästä asiasta - toistaiseksi.
Zappa varmaan soittaa aivan saatan hyvin huonoa musiikkia.
VastaaPoistaElvis oli minusta parhaimmillaankin myötänoloutta herättävä.
Rauno Rasanen kirjoitti...
VastaaPoista(Beatles ja englantilainen 'blues and rythm-boomi' palautti sitten -60-luvun puolesta välistä lähtien amerikkalaisille 'päivitettynä' takaisin heidän vesittämänsä mustan blues-rock-tyylin - ja varsin menestyksekkäästi.)
Tämä nyt ei aivan näin ole, vaan sähköinen, psykedeelinen rythm´nd blues kehittyi omaksi tyylikseen, siinä muodossa kuin mm. Fleetwood Mac, Jethro Tull, Argent, The Yardbirds, Led Zeppelin ...sitä 1960-luvulla skulasivat – yleensä biisi pysäytettiin joko keskeltä tai lopusta, ja siihen soitettiin erillinen jamiosa, josta taas kehittyi toinen soittotyyli yhtyneenä klassisen musiikin koulutuksen saaneiden soittajien improvisaatioihin. mutta se on toinen tarina - ...josta varmaan tarkemmin seuraavassa musiikkikirjassani.
No niin varmaan niin. Tosin ei huippuhyvät oopperalaulajatkaan sävellä ja sanoita aarioitaan. Eikö se riitä, jos ja kun laulaja on hyvä esiintyjä ja laulujen hyvä tulkitsija? Työnjakoa voidaan ilmeisesti hyödyntää myös musiikkipuolella ilman, että siitä saa moitteita yksipuolisuudesta tai rajoittuneisuudesta, vai voidaanko?
VastaaPoistaElvis on puolijumala kotiseutunsa ihmisille edelleen. Elvis Presley Bulevardin katukyltitkin täytyy laittaa monen metrin korkeudelle, sillä ihmiset repivät ne muuten matkamuistoiksi.
VastaaPoistaOlisimme mieheni kanssa menneet käymään Elviksen kartanossakin, mutta teini-ikäiset lapsemme olivat niin ylisivistyneellä päällä, että kieltäytyivät lähtemästä mukaan kierrokselle ja paheksuivat meitäkin, joten jäi käymättä.
En siedä Elviksen lauluja, mutta katsoin hänestä TV-dokumentin. Hänellä oli hämmästyttävän kaunis puheääni. Sääli, että hänen managerinsa järjesti hänelle niin surkeita elokuvarooleja.
anna amnell
VastaaPoistaForget it...you should...there´s no rock, only some reptiles...
Nice coat you have - a bout... etc.)
***
Fragmentti J. Kemppisen Erittäin nuorilta vuosilta.
George Gampaigne (J:n vanhempi velipuoli, joita on useita) kirjoittaa kohtalostaan:
Teksti on kirjoitettu suoraan näyttämölle..(Anqtiikkia Antiikkia..).
'Veljeni ammuttiin kappaleiksi, mutta isäni kesti koko ryssän invaasion.
Itse olin niin nuori, että minun piti turvautua maamiinaan!
Mutta silloin - tärkeimpänä hetkenä - kun Marsalkka sanoi, että nyt kaikki on hyvin - minä etsin granaattini ja heitin sen...
No - isäni ei ehtinyt kehua minua, mutta isoisäni sanoi: ryssää perseeseen.
Koi/en olevani sankari...'
***
Ulkoministeriö kielsi tämän 'muistelon' jatko-osan julkaisun...eivät tiedä vielä, mikä on tärkeää ja mikä ei...
ad PJ
VastaaPoista"Zappa varmaan soittaa aivan saatan hyvin huonoa musiikkia."
En ole koskaan kuulunut erityisiin Zappa-faneihin. en sitä hyvin paljon omaksi huvikseni soita; ehkä joskus junamatkoilla, jostain syystä (se syy on se että se on kerran toiminut junassa) - mutta siis ymmärsin pitää ymmärryksen puutteeni omana tietonani seuraavista syistä:
a) Nuoruudessani kielitaitoni ei ollut kaksinen: kävin kansalaiskoulun, joka ollessani yhdeksännellä muuttui Suomen ensimmäiseksi "kokeiluperuskouluksi", jonka paperin esittämällä tosin ohi oppikoulun oppimäärän myöhemmin menin suoraan lukioon.
Mutta nuoruudessani en voinut digata Zappan verbaalista ilotulitusta. Ammattikoulussa ei karttunut intelligenssipuolen sanasto.
b) Ymmärrykseni musiikin syvemmistä konstruktioista oli vielä Zappan kulta-aikana vajavaista.
Pitkäntienkulkijana hänen fuusioidun tyylinsä nerouden yhdessä lyriikan sisällön kanssa - mikä edellytti taas maailman ja elämän tuntemista - saatoin oivaltaa vasta tuon suuren miehen jo mentyä mailleen: Säveltaiteenahan se on kuin nerokas palapeli. jakamaton kokonaisuus.
Anarkistisen mielenlaadun korkeaveisu.
Post-ymmärrettynäkin se on okei. Moninaista ja yllätyksellistä.
HÄLYTYS!
VastaaPoistaJotain rajaa sentään! Tuo edellinen olisi pitänyt ilman muuta vähintäinkin moderoida - ellei peräti torpetoida!
Kansallinen itsekunnioituksemme kärsii dementoituneista juopoista!
Kunnioittaen Käsiväen Kenraali Simo Kuuukka evp.
progeclub
VastaaPoistaOlet varmaan ihan oikeassa, mitä tulee yksityiskohtaisempiin musikologisiin analyyseihin, mutta kun puhutaan suurista kehityslinjoista ja niistä vaikutussuhteista - siis vaikutushistoriasta, joka mustalla musiikilla oli valkoiseen englantilaiseen blues-sukupolveen, niin asia menee juuri niinkuin sen kuvasin.
USA vesitti -50/-60-luvun vaihteessa mustan rockin pliisuksi popiksi ainakin mitä sanoituksiin ja rytmin rankkuuteen tulee (joskin hienoja kappaleita syntyi sittenkin), ja kun nuoret englantilaiset blues-jazz entusiastit tajusivat, mikä potentiaali ja aarre mustaan amerikkalaiseen musiikkiin jazzin, bluesin ja gospelin myötä sisältyi, he likipitäen menivät hieman 'pyörryksiin' ihastuksesta alkaen kehitellä näiden vaikutteiden pohjalta sekä cover-versioita että omia kappaleitaan.
Beatles luokitellaan pop-yhtyeeksi, mutta se ei koskaan kieltänyt rock-blues-vaikutteitaan (päinvastoin)!
Yardbirds oli ehkä merkittävin bändi matkalla kohti blues-brogea ja Rollarit sitten oma lukunsa, joka -70-luvulla vesittyi stadionbändien dinousaurus-sarjaan, eli lopetti musiikillisen kehittymisensä.
Lukemattomia tärkeitä nimiä jää mainitsematta, mutta Cream täytyy ehdottomasti mainita, koska siinä bändissä oli kaksi jazz-muusikkoa sekä yksi kappale blues-kitaran 'jumalia', jotka yhdistivät hienolla tavalla popin ja jazzin blues-pohjalta uudeksi 'synteesiksi'.
Edellä kirjoitettu ei ole suinkaan minun keksintöäni vaan olen lukenut sen kirjoista ;) - ja tietenkin minulla on myös omaa empiiristä kokemusta rock-musiikin alalta sekä kuuntelijana että kitaran 'rämpyttäjänä'.
Mutta vielä kerran - en näe kommentissasi mitään 'vikaa'.
Kyllä proge kehittyi nimenomaan ihan omillakin ehdoillaan - joskin vaikutteita otettiin rockin (joka on yleisesti ottaen bluespohjainen tyyli) ohella hyvin paljon kassisesta musiikista (Nice, Emerson, Lake and Palmer) sekä modernista jazzistakin (Weather Report).
Progen sukulaisgenre fuusiomusiikki otti sitten vaikutteita lähes kaikkialta - etenkin jazzista, mutta eikös Miles Davisin Bitche´s Brew-klassikkoa pidetä jazz-rockin ja siten myös fuusiomusiikin varsinaisena lähtölaukauksena, vaikka minulle se kyllä ajoittain merkitsee miltei free-jazzia.
En ole mikään jazz-spesialisti, mutta arvostan jazzia kyllä suuresti.
Kuten klassista - joskin klassista tosin enemmän...
*
PS. Löytyykö USA:sta muita 'selkeästi' progeksi luokiteltavia ilmiöitä/bändejä kuin Zappan projektit?
Tosin Zappaa on pirun vaikea sijoittaa mihinkään kategoriaan, mutta ainakin hän oli kokeileva tyyppi jos kuka - sekä modernin - jopa free-jazzin että modernin klassisen suhteen (Stravinski, Varese, Boulez jne.)
progeclub
VastaaPoistaSan Franciscosta (myös CCR:n kotikaupunki!) alkanutta psykedeliaa en luokittelisi progeksi, vaikka se kyllä osaltaan tämän genren kehittymiseen vaikuttikin.
Psykedelia on enemmän teatteria, 'musikaalia', 'happeningia' kuin puhtaasti musiikkillinen projekti.
Pasanen:
VastaaPoista"Kyllä proge kehittyi nimenomaan ihan omillakin ehdoillaan - joskin vaikutteita otettiin rockin (joka on yleisesti ottaen bluespohjainen tyyli) ohella hyvin paljon kassisesta musiikista (Nice, Emerson, Lake and Palmer) sekä modernista jazzistakin (Weather Report)."
Tässä nyt menee vähän taas puurot ja vellit sekaisin, tavallista, aika paljonkin. Weather Reporthan esim. tuli valmiille - Joe Zawinulin ja Wayne Shorterin vuonna 1971 perustamana.
ELP taas eli alussa siitä tuottajakokemuksesta, jonka Lake oli saanut King Crimsonin legendaarisessa sessiossa. (Siis se ei ollut Fripp, yleinen harhaluulo).
Mutta siis yksi seikka paitsi että blues muuntui sähköiseksi kehittyvän äänentoistotekniikan, kaiku- ja sustainefektien sekä suoranaisen luovuuden ja hapon voimin erikoisia progejärkäleitä tuottavaksi genreksi, siihen vaikutti yksi seikka, nämä heebot olivat järjestään taideopiskelijoita, mutta he olivat myös soittajia, filosofeja kuten suuri pH.
he olivat siis renessanssi-ihmisiä, Van der Graaf Generationm Genesis, Gentele Giant...
Mä taas en tässä yhteydessä mainitsisi Rollareita, tuskin Creamiakaan ...hmm kun taas Blind Faith.
'Pasanen' vastaa 'scoreblugille'
VastaaPoistaOpettele lukemaan.
Et ole ainakaan historioitsija, koska 'todellisella' historioitsijalla täytyy - siis todella: TÄYTYY - aina olla näkemys suurista linjoista.
Ei auta vaikka miten analysoisit informaatiota, koska yleistykset tehdään aina tasolla, jota ei voi suoraan johtaa empiriasta.
Ajaudut yksittäisissä päättelyissäsi 'sekopäisyyteen' - et mielenkiintoiseen synteesiin.
Huom. Näkemyksellinen synteesi ei ole spekulatiivista hörhöilyä vaan vakava ehdotus todellisuuden selittämiseksi.
Sen sijaan reductio yksityiskohtiin, joista yritetään (sellaisenaan - ilman kategorisointeja) epätoivoisesti yleistystä (kuten naturalistit reduktionistit yleensä yrittävät tehdä), johtaa loputtomaan suohon - kehäpäättelyyn ja relativismiin.
Kertaapa siis hiukan tieteenfilosofiaa - ymmärryksellä, joskaan ei välttämättä 'ilman kyyneleitä'.
Terv. Räsänen
PS. Jos The Cream ei ollut eräs välivaihe progeen, niin syön hatullisen...
Rollarit sen sijaan ei ole koskaan ollut muuta kuin Beatlesin ja mustan bluesin/soulin kopioija!
"PS. Jos The Cream ei ollut eräs välivaihe progeen, niin syön hatullisen..."
VastaaPoistaAnna mennä. ...jaa, "välivaihe", mitähän lie.
btw.
VastaaPoistaEric Clapton on se maailman yliarvostetuin rock-ikoni. Sympaattisen oloinen tyyppi, kieltämättä, jolla on sanottavaakin, mutta ne ansionsa soittajana ovat kuin jotain myyttistä legendaa - ja niin kai se saattaa ollakin.
Alkujaan oli jotain suuria juttuja liveä, vert. kuten myös (mm. Gary Mooren) kertomukset tapaus Peter Greenista Lontoon Radioclubilla v. 1967. .
Tähän kun tulee vastine, pyytäisin taas turhan argumentum ad hominemin asemesta nimeämään jotain The Edustavaa Eric Claptonilta.