Putkimies kysyi, mitä me teimme työksemme. Sanoimme olevamme professoreita, Ron ja minä. Putkimies arveli, ettei siinä ole mitään häpeämistä.
Suurempi herra hän olikin. Malibussa on vaikea saada putkimiehiä, ja sitten kun on saanut, hinnasta ei riidellä.
Töitä riittää. Malibu on vielä pahempi kuin Santa Barbara. Siellä ei ole edes kunnallista viemärilaitosta niin että säännöllisesti toistuvien tulvien aikana kauniit ja rohkeat kahlaavat siis viemärijätteessä.
Malibussa on ihmisiä, jotka ovat vielä remmissä. Santa Barbara ja Palm Springs ovat aidattujen kaupunkien esikuvia. Useille asuntoalueille ei todella pääse, ellei ole kutsua ja koodeja. Palm Springsissä on hiukan sellainen tunne, että saadakseen kupin kahvia joutuu näyttämään oikean väristä luottokorttia ja esittämään kirjallisen selvityksen kaupunkiin poikkeamisen syystä. Onneksi oli.
Kalifornian keinotekoiskaupunkien yhteinen vaakunalause voisi olla "Ajan täytyy seisahtua". Eläkeläisten kaupungeissa jopa ilmasto toimii siten, että asukkaat voivat kuvitella kaiken jatkuvan ikuisesti.
Malibu on puolen tunnin päässä Santa Monicasta eli siis Los Angelesista pohjoiseen. SEn filmitähtien ja miljardöörien kertymä johtuu sijainnin lisäksi siitä, että muuan kiukkuinen leski piti aluetta suljettuna ja taisteli jopa valtatien rakentamista vastaan menestyksellisesti. Ennen sotia kuohukerma asui Santa Monicassa. Sotien jälkeen mogulien ja tähtien asunnot rappeutuivat, ja varomattomasti leikattua rinnettäkin murtui Tyyneen valtamereen. Osaan kyllä näyttää, missä asui Chaplin, missä Fairbanks ja Pickford ja missä Louis B. Meyer. Sunset Boulevardin ja rantatien risteyksessä nelivuotias Clint Eastwood oli hukkua. Hänen isänsä oli silloin paikallisella bensa-asemalla töissä. Myöhemmin isästä ei paljon kuultukaan. Bensa-asema on edelleen siinä. Samoin Eastwood.
Malibussa epätodellisuuden ilmapiiri on kyllä hyvin vahva. Ron ei välitä siitä. Hänellä on juuri oikea tausta. Hän ansaitsi opiskelurahansa "tenniksellä" pelaamalla Pasadenassa miljonäärien ja näiden perheenjäsenten kanssa. Jossain vaiheessa oli valittava väitöskirja tai ammattilaisuus. Vielä nyt, todella kummallisen Pepperdine Universityn kai pisimpään palvelleena professorina ja UCLA:n vakinaisena tilapäisenä taloustieteen professorina hän pitää rappukäytävän seinällä valokuvaa, joka on otettu voitollisen nelinpelin jälkeen. Toverina on Pancho Gonzales. Katso Wikipedia.
Lilsäksi Ron on kotoisin suhteellisen asiallisista oloista Oregonista. Oregonilaiset pitävät itseään hyvinä ihmisinä, ja ovat oikeassa siinä. Jos jostain löytää syntyperäisen kalifornialaisen, niin on se ennakkoluulo aika perusteltu. Kyllä heillä on oikeasti päässä vikaa. Tai sanottaisiinko että he ovat kovin erilaisia.
Malibun viimeisin metsäpalo pysähty alle sadan metrin päähän Ronin parvekkeesta. Kalifornian chapparal on tarkoitettukin palamaan. Con Ed eli paikallinen sähköyhtiön toiminut kauan samalla periaatteella kuin Fortum ja Vattenfall meillä. Kun muuntajia ei korjata eikä korkeajännitejohtojen kuntoa valvota, vahinkoja sattuu yhä enemmän. Lehdistö - myös arvovaltaiset asialehdet - panevat metsäpalot kommunistien, homojen tai terroristien syyksi.
Ron kirjoitti, että voisin taas tulla heille kiinaamaan. Hänen Pepperdinen virkaansa kuuluu varsin väljä talo Malibun rinteillä - yli 180 asteen näköala lahdelle. Emme ole tavanneet muutamaan vuoteen.
Voisi mennä. On siitä hyötyäkin.
Se Pepperdine ei ole tutkimusyliopisto vaan korkeatasoinen, rikkaitten kakaroille tarkoitettu paikka, jonka rahoittaja on hyvin varakas kirkko. Opetus on korkeatasoista, mutta toisaalta lainelautailussa voi suorittaa cum lauden. Mikä ettei. Siellä se keksittiin, Malibun ja Santa Monican välissä. Ja Beach Boys - paikallinen soittokunta - lauloi.
Pepperdinesta toimme veljeni Sepon kanssa 90-luvun lopulla Suomeen ADR:n eli vaihtoehtoisen riitojen ratkaisumenettelyn. Se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Asianajajaliitto on nyt kouluttanut siihen väkeä paljonkin. Sovittelun ajatus on toteutunut lainsäädännössä ja myös tuomarit tekevät sitä. Eräillä alueilla, kuten urheilussa, se on yksin hallitseva. Mutta sovittelijaksi ei opi edes vuodessa, kahdessa ehkä.
Ero on se, että kun oikeudenkäynnin jälkeen molemmat osapuolet yleensä poistuvat paikalta hammasta purren ja nyrkkiä puiden, sovittelumenettelyn jälkeen he useinkin poistuvat polkka-askelein, käsi kaulalla.
Ehkä minä kysyn, miten Ron on kotosalla ja vieläkö professori Alchian elää - tapasin hänet usein. Hän toimi presidentti Rooseveltin neuvonantajana väiteltyään 1934.
Vaikuttaa siltä, että saisit aikaan oikein kiinnostavat Amerikan muistelmat näistä jutuistasi.
VastaaPoistaOletko tehnyt jotakin uutta blogillesi? Ensi kerran näen myös sivupalkkisi?
Ad Blogisisko:
VastaaPoistaJoo, vähän ajattelin mennä sinne muistelemaan. Olen yleensä viime vuosina liikkunut niin tiukasti yliopistoporukoissa että voisi katsoa laajemmalle. Se julma maa, tämä Kalifornia.
Poikani Lauri korjasi templaten asetukset. Ongelma on se klassinen - teen Mozilla Firefoxilla, ja Internet Explorer ei usko samoja asetuksia - ja sama kääntäen.
Keräään rohkeutta siirtyäkseni TextPressiin. Voisi käyttää enemmän kuvia tekstin seassa. Niitä on - omia eli tekijänoikeudellisesti ongelmattomia.
Olen nähnyt Amerikkaa vain Missisippiin asti ja ylhäältä myös Montanan ja sen naapurit. Kalifornia taitaa olla aivan eri maata.
VastaaPoistaOnko template'issä jokin kriittinen kohta, joka vaikuttaa sivupalkkiin?
Asia kiinnostaa, koska molemmat Bloggerin blogini ovat nyt tätä mallia (olen muuttanut vain värejä), joka on kaunis, mutta vähän hankala juuri tuon sivupalkin vuoksi.
Bloggerin kuvapalvelussa on nykyään ongelmia.
Jukka ja Lauri
VastaaPoistaKorjatkaa koodi validiksi, pääsette eroon tuosta Firefox-MSIE -problematiikasta. Vilkaisin pikaisesti, mitä W3C-validaattori sanoo ja blogisi koodi ei ole strict, vaikka niin lähdekoodin ensirivillä väitetään.
http://validator.w3.org/
syöte >> http://kemppinen.blogspot.com/
tulos >> This page is not Valid XHTML 1.0 Strict!
Kiitos Antti -
VastaaPoistatämä tarkastatetaan.
Tehdään vallankumous. Minulla on sellainen aavistus, että Blogger menee ennen pitkää aivan tukkoon, sillä sen käyttäjien määrä taitaa kasvaa eksponentiaalisesti tällä hetkellä. Ja onhan se mahdollisuuksiltaan aika rajallinen.
Toisaalta taas bloggaamisen koko idea on tietty edesvastuuttomuus ja se, että voi kirjoittaa vaikka Kaliforniasta.
Olen juuri sommittelemassa kotisivua lakiteksteille, tenttimateriaalille ja vastaavalle ja päädyn tiukan insinöörimäiseen ulkoasuun.
Suuri ihanteeni E. Tufte (ks. Amazon tai vastaavat) lausui taannoin vääjäämätömät syntysanat verkkomediasta:
Power corrupts. PowerPoint corrupts absolutely.
ad blogisisko:
VastaaPoistaJukat rulettaa. J. Kemppinen mainitsi aiemmin kaimansa J. Korpelan. "Web-julkaisun opas" on erinomainen ja sen ohjeita noudattamalla varmistaa myös saavutettavuuden (esim. näkövammaisten tarpeet otetaan huomioon):
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/webjulk/
Ylipäänsä kaikki pitää paikkansa, mitä Korpela on kirjoittanut aiheesta nettiin. Mukaanlukien Korpelan tekijänoikeussivustot, joita Kemppinen kehui aiemmin:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/
http://www.joensuu.fi/library/elektro/korpela.html
WebAIM on erittäin suositeltava "how to" -sivusto ihmisille, joilla on W3C-suosituksista huolimatta halu käyttää esim. powerpoint- tai pdf- tiedostoja sivuillaan:
http://www.webaim.org/
World Wide Web Consortium(W3C)-validaattori antaa hurjia virhelukuja. Suuri (suurin?) osa virheistä näyttäisi olevan sellaisia, joihin ei ole itse vaikuttanut.
VastaaPoistaTäytyisikö yksityisen ihmisen korjata bloginsa koodeja koko ajan?
Minä arvaan, että tämä on jälleen niitä "tyhmiä" kysymyksiä, joille asiantuntijat nauravat. Mutta bloggaamisen pitäisi olla "kansalaisjournalistiikkaa". Jos vain tietotekniikan asiantuntijat ja tietotekniikassa lahjakkaat bloggaavat, saadaan aika erikoinen kuva maailmasta.
suomeksi tietoja: http://www.w3c.tut.fi/
ad blogisisko:
VastaaPoistaLyhyt vastaus: Ei tarvitse, mutta jos haluaa kaikkien voivan lukea sivujaan omilla suosikkiselaimillaan, niin koodin voi korjata suhteellisen vaivattomasti. Työkaluja löytyy tämän kommenttisivun linkkien avulla. Kommentti arvaukseesi: Ei naurata. Päinvastoin on hienoa, että otat asioista selvää.
Olet muuten oikeassa, virhelistaus voi todella olla järkyttävän pitkä, mutta ns. virheet ovat usein mitättömiä eivätkä juuri aiheuta ongelmia eri selaimissa. Virheet joko osoittavat, miten välinpitämättömiä ohjelmointiyritykset ovat tai sitten sen, ettei standardista ole vielä ehditty sopia. Toisaalta osa virheistä on vakavia: Esimerkiksi teksti voi mennä päällekkäin kirjasinkokoa kasvattaessa tai joku palsta ei näy ollenkaan jne. Ehkäpä eniten virheitä saa aikaan siten, että kirjoittaa tekstin MS wordilla ja muuttaa sen MS wordissa htm-tiedostoksi. Tällöin koodiin jää uskomattoman paljon MS:n omaa (WWW:n kannalta turhaa) koodia, jota ei validissa html-koodissa tarvita. Käytännön hyöty on se, että tiedostokoot säilyvät selvästi pienempinä käytettäessä standardeja. Viittaan jälleen Korpelaan, koska hän on käsitellyt nämä asiat kattavasti. HTML:n validoinnista Korpela kirjoittaa näin:
http://www.uta.fi/~jm58660/jutut/seitti/validaattori.html
Kannattaa edetä pienin askelin ja noudattaa standardeja, jotka Korpela esittelee kattavasti Esteettömys-oppaassaan:
http://arkisto.tieke.fi/esteettomyysopas/kirjanen/kirjanen.html
Lopuksi Berners-Lee sitaatti: "The power of the Web is in its universality. Access by everyone regardless of disability is an essential aspect." Tämä kommentiksi kansalaisjournalismiin.
Olen asentanut eri ohjelmia vaihdettuani tietokonetta. Mikään ei ole helppoa.
VastaaPoistaHaluan toistaa Antin ohjeen vähätaitoisemmille blogisteille: Wordia ei saa ajatellakaan blogin yhteydessä.
Notepad on luultavasti ongelmaton, mutta samaan Microsoftin pakettiin se kuuluu.
Uskallan suositella kahta editoria, Ultra Editiä ja NotePro.
Tavalliselle tyhmälle käyttäjälle näistä on kaksi etua:
- isot omat kirjoitukset on VÄLTTÄMÄTTÄ talletettava ascii-muodossa eli seivattava Wordissa txt-muodossa, sitten avattava editorissa ja talletettava siellä uudelleen asciina.
Etenkin ensin mainitussa on erittäin suuri osa HTML:n tageista valmiina.
NotePro on erikoisen kätevä varastelemaan taipuvalle henkilölle, jollainen olen. - Kopsaan suuria määriä tekstiä, esimerkiksi vanhoja klassikkoja verkosta, ja haluan muuttaa ne sopivampaan muotoon - jopa leikepöydän kautta ascii-editoriin. Jos tekstissä on hard-breakeja eli rivinvaihdot jokaisen rivin päässä, NotePro poistaa ne laakista mutta säilyttää kappalejaot. - Sitten tekstin voi viedä Wordiin ja muuttaa pdf:ksi, joka on mielestäni mukavin lukea.
Kiitos, hyvät herrat hyvistä neuvoista. Kunpa ymmärtäisin kaiken, mitä sanoitte.:)
VastaaPoistaAntti, kiitos että neuvoit Korpelan oppaan ja muutenkin rohkaisit.
Vielä helpompi ja lyhyempi perusopas pitäisi olla. Missä piilee tietotekniikan Agricola, joka tekee internet-aapisen meille, jotka eivät ole olleet lapsesta asti tietokoneen ääressä?
Tuo oli todella yllättävää, että Word on sopimaton blogiin.
Onko siis parasta tehdä niin kuin yleensä teen - kirjoittaa suoraan nettiin blogiinsa?
Suoraan nettiin.
VastaaPoistaJos on taipuvainen lyöntivirheisiin, tekstin voi käyttää Wordissa oikoluettavana ja tuoda sitten ascii-editorin kautta takaisin blogiin.
Applessa on hyvä Soikko-niminen oikolukuohjelma, joka korjaa myös blogiin kirjoitetun.
PC-puolella en ole löytänyt vielä vastaavaa.
Kirjoitan osan blogeista Applella ja osan PC:llä.
Joskus kun hermosi ovat kunnossa voisit katsoa sopivalla ohjelmalla (hex-editorilla) mitä kaikkea röhnää Word lisää tekstiin.
Minulla on aivan erinomaisia kokemuksia keltamustasta For Dummies -sarjasta. Löytyy myös HTML for Dummies.
On oltava nöyrä. Olin käyttänyt Exceliä 10 vuotta ennen kuin löysin eräästä vaatimattomasta vihkosesta vastauksen muutamiin kysymyksiin, jotka olivat todella alkeellisia.
Dummies-sarjasta esimerkki, jota kukaan ei tiedä. - Sinulla on auki useita faileja Wordissä.
Normaalin menettelyn sijasta klikkaatkin Files-valikkoa Shift pohjassa. Presto! Siellä on uudet tekstit - Save All ja Close All.
Jukka,
VastaaPoistaolen jo huomannut liikaakin ja hermoillutkin, vaikka en olekaan kova hermoilemaan.
Narniassa-blogiini olin nimittäin siirtänyt Wordista pitkiä juttuja (suomensin sinne C.S. Lewis-graduani) ja blogissa on ihan ulospäin nähtävissä kaikenlaista sotkua, mm epätasaisuutta tekstin koossa. En ole saanut sitä millään korjattua.
Minähän olen täydellinen aloittelija, nollapisteesta viime kesänä aloittanut bloggaaja.
Antin neuvojen mukaan aion ruveta siistimään uusinta blogiani, jotta sitä voisi lukea kuka hyvänsä.
Tuo XHTML ongelma johtuu siitä, että bloggerin pohja ei ole täysin "stict". Sillä ei tosin ole kovin suurta väliä. Sivupalkkiongelman voi korjat aika pienellä CSS:n viilauksella.
VastaaPoistaMahdolliset MSIE <-> Firefox -ongelmat johtuvat ensinnä mainitun selaimen kyvyttömyydestä skaalata objekteja palstoihin sopiviksi. Tällöin MSIE venyttää palstaa, eikä kutista objektia (toisin kuten Firefox).
Kemppisen käyttämässä blogipohjassa liian leveän palstan näkee Explorerilla palstan vieressä olevana ylimääräisenä palkkina (valkoinen tai punainen). Sitä ei kannata korjata muuttamalla käsin palstanleveyttä, sillä tuloksena on - kuten Raike oikein totesikin - lisää ongelmia. Oikea korjaus on lisätä CSS:ään komento, jolla pakotetaan tuodut kuvat/ kuvaobjektit tiettyyn kokoon.
Jos kuvat vuotavat IE:ssä oikealle, voidaan ongelma korjata muuttamalla postimagen käsittely CSS:ään (tässä määrätään kuvan kooksi 410px)
.post img {
padding:4px;
border:1px solid #222;
max-width:410px;
width: expression(this.width > 410 ? 410: true);
}
Sama kannattaa tehdä myös sivupalkkin (kuvan maksimileveys 220 px):
#sidebar img{
max-width:220px;
width: expression(this.width > 220 ? 220: true);
}
Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä:
http://www.bloggerforum.com/
modules/xoopsfaq/index.php?cat_id=8
Ad Blogisisko:
VastaaPoistaNix nix 1506 - Älkää surko (Lähde: sarjakuva Pekka Pikanen).
Olen sitä kovempi neuvomaan, mitä vähemmän itse tiedän eli oikeudesta ja historiasta varovasti mutta tietokoneasioista ylenpalttisesti.
Siksi sanon vielä, että kahta tarvitaan, hyväntahtoisia neuvojia ja ascii-editori, johon viemällä ja josta tuomalla putsaat Word-tekstin.
Pomminvarma tapa saada koko tietokone sotkuun on vähän asennella fontteja ja vaihtaa tyylejä Wordissä ja käyttää sitten otsikkoja ja automaattisesti koottuja sisällysluetteloja.
Kerron Sinulle joskus, miten melkein kuolin 555-sivuisen väitöskirjani kanssa 1991 - se oli yhtenä Word Perfect for Windows 5.1 -tiedostona - ja WP silti oli hyvin tehty rakennettu tekstinkäsittelyohjelma. Salt Lake Cityn mormonien työtä muuten alun perin.