Toinen kunnia

Jäin miettimään kunnianloukkausta ja verkkoa koskevaa kirjoitustani, jossa herjasin ja solvasin entisiä oppikirjoja, aiheellisesti ja todenperäisesti.

Niinpä on lisättävä, että

Heinonen - Koskinen - Lappi-Seppälä - Majanen - Nuotio - Nuutinen - Rautio, Rikosoikeus (2. painos) on tosin iso ja kallis, 170 euroa, mutta erikoislaatuisen hyvä, ja sen kirjoittajia parempia ei taida maasta löytyä. Teksti avautuu myös maallikolle ja antaa tilaisuuden pohtia keskeisten säännösten suhdetta toisiinsa.

Vihje: monien kirjastojen käsikirjastossa tämä teos näyttäisi olevan. Valokopioiminen on luvallista, koska siitä asiasta on sopimukset kaikkien mahdollisten järjestöjen kesken. Kunhan on kolikoita kirjaston koneeseen.

WSOY:n lainopillisen julkaisemisen asiantuntemuksesta tällä hetkellä ei oikein tiedä. Itse asioin taannoin heidän kanssaan ja sain saman vastauksen kuin Lakimiesliitto - Talentumilta: tekijänoikeus ja informaatio-oikeus eivät ole kiinnostavia asioita, eivät ainakaan uusien teknisten välineiden näkökulmasta.


Tekijänoikeudesta on tulossa jotain - en tiedä tarkoin mitä enkä milloin. En ole pyytänyt enkä saanut ilmaiskappaleita; taitavat luulla, että vaihtaisin ne viinaan heti kun silmä välttää.

Haarmannin "Tekijänoikeus ja lähioikeudet" -kirjan kohdalla sattui kuitenkin lipsahdus sikäli että tekijä ojensi kappaleen eikä laskua ole kuulunut. Sen kirjan ongelma on jo kerran ohimennen mainitsemani. Teos on kirjoitettu hyvinkin jyrkästi oikeustieteen opiskelijoita ja niitä pari syyttäjää ja muutamaa tuomaria ajatellen, jotka joutuvat tekemisiin näiden asioiden kanssa.

Yhteiselle rahvaalle, joka haluaisi ojentautua lain kieltojen ja käskyjen mukaan, ei ole opasta. Sähköisen viestinnän sääntöjä koskeva Talentumin kirja maksaa 59 euroa, mikä on aivan liian paljon.

Mutta kunnianloukkausta ja yksityisyyden loukkausta ajatellen haluan viitata tähän "Rikosoikeus" -teokseen.

Käykö Suomessa samalla tavalla kuin melkein kaikissa muissa maissa, että kansainväliset jättiläisyritykset omivat oikeudellisen ja kaupallisen kustantamisen, se jää nähtäväksi. Kotimaiset yrittäjät tekevät joka tapauksessa parhaansa, jotta näin kävisi.

Muistiteknisenä apuneuvona tässä jutussa on WSOY:n logo kuvituskuvana. Logo on Gallén-Kallelan suunnittelema ja luultavasti tavaramerkkien ja tuotemerkkien alalla huippu. Vaikka komea se Otavan tähtikuviokin on - vaikka kaipaan joskus sontiaista (mehiläistä), joka esiintyi logossa ennen sotia. Se on muuten luullakseni sama mehiläinen, jonka vuoksi erään sairaalan nimi on Mehiläinen - Lemminkäisen äiti lähetti sen hakemaan taivaista ihmeitä tekeviä rohtoja.

Sellaisia tässä kaivataankin.